sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Purjeilla Brestiin!

Vaikeuksien kautta voittoon! Biskajanlahden vallitseva tuulensuunta on luode, joka tuli harvinaisen selväksi meille tämän viikon aikana. Vaikka Biskaja näytti meille monet kasvonsa, en usko, että se näytti meille kuitenkaan pahimpia kynsiään!

Tämän päivän seuranamme pysyi visusti kunnon sumu, joka hellitti vasta noin 25 mailia ennen maalia. 
Vietimme veneessä noin 30 tuntia ja maileja kertyi noin 200. Päivällä saimme vahtivuoroihin mukaan isäni, jolloin vapaa-aikaa jäi 4,5 tuntia aina 3 tunnin vahtivuorojen jälkeen.

Kun sumu hellitti, saimme ihastella Brestin jylhiä maisemia ja rantaviivaa.
Pääsimme loppuvaiheessa nostamaan purjeet, joka kruunasi sumuisen koneistuksen. Vauhti yltyi helposti 9,7 solmuun, jolloin itse kukin alkoi väkisinkin hymyillä pitkästä legistä huolimatta! 

Biscaya by night!



Virpi kirjoittaa: Yön tullen vahtivuoroja pidennettiin tunnilla, kolme tuntia kannella ja kolme tuntia lepoa. Biskajanlahti näytti kaikki puolensa, kirkasta tähtitaivasta, loivaa maininkia, sakeaa sumua ja maailman hienoimman kuun, joka nousi taivaanrannasta oranssina kuin pullea mandariiniviipale.


Minulle osui yölle kolme vahtia, ensimmäinen päättyi puoliltaöin, toinen puoli kolmesta puoli kuuteen ja viimeinen alkoi aamulla puoli yhdeksän. Hienoin oli kolmesta kuuteen, kolme tuntia kannella livahti kuin huomaamatta, vaikkei yöllä paljon nähtävää ollutkaan. Kuitenkin koko ajan tarkkaili majakoita ja loistoja, ja toisia aluksia. Kalaverkkoja ei ollut edes toivoa koittaa bongailla. Meitä tuli vastaan joku iso alus, josta ei edes kuunsillan kohdalla näkynyt mitään muuta kuin kulkuvalot. Plotterissa näkyi kolme mystistä alusta ihan edessämme, välillä niistä hävisi yksi tai kaksi, mutta lopulta niistä ei ohitettaessa näkynyt edes valoja. Aavelaivoja? Välillä pimeästä ilmestyi lokki, kuin pieni valkoinen haamu, ja hävisi takaisin pimeyteen.

Yöllä oli yllättävän lämmintä, vaikka tuuli olikin aika kova. Asiaan voi tietysti vaikuttaa sekin, että päälläni oli oman kerrastoni lisäksi myös mieheni vaatteita. Olo on aika topattu! Ja voin vakuuttaa, että reilun vuorokauden purjehdus ei tee hyvää naisihmisen hiuksille; pipo ei lähde päästä ennenkuin pääsen suihkuun!


Aamuvahdille herätessäni oletin, että paistaa aurinko, koska nukkumaan mennessäni oli upea kuutamo, enkä muista nähneeni aikoihin linnunrataa niin selvästi. No, ei paistanut aurinko ei. Näkyvyys oli vajaa sata metriä, ja sai tähystää sumuun ihan tosissaan - ja sitten alkoikin nähdä sumussa vaikka mitä. Oli todella epätodellinen fiilis, kun horisontti ei ollutkaan suora vaan myllersi maininkien mukaan. Kuin maailman reuna olisi ollut juuri edessä.
Oman vahdin jälkeen oli juhlaa ottaa jääkaapista "leipätehtaamme" illalla valmistama täytetty patonki, nautiskella se ja mennä nukkumaan. Ei tarvinnut paljon unta odotella!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Meininki oli kuin tukkijoessa!

Tämän kesän osalta ei taida tarvita enää rannekkeita huvipuistoihin reissumme jälkeen. Biskajanlahti takasi meille perjantaina kohtuulliset vuoristoradat, viikingit ja trombit. Tukkijoki efekti tuli myös tutuksi kun Biskaja sylkäisi saavillisen erittäin suolaista vettä aina sitlooraan ruorimiehen syliin saakka sopivan aallon sattuessa kohdalle. Kansikin peseytyi ihan itsekseen. Possujuna maistuisi jo mieluusti välillä. Miehistömme pieneni kun veljeni ja hänen avovaimonsa jatkoivat reissuaan Bourgenaysta eteenpäin maanteitse. Meitä on siis tällä hetkellä viisi nauttimassa Biskajan vauhdista.

Sillä emme päässeet perjantai iltana enää purjehtimaan, jatkoimme kryssimistä salongin pöydällä pelaten joululahjaksi saamaamme Regatta peliä. 

Lauantai aamuna kello soi 05.00, mutta sumu ei ollut hälvennyt, joten jatkoimme unia. Otimme rennosti, nukuimme ja kävimme kaupungilla. Aikaa jäi siis sittenkin kaupunkiin tutustumiselle. 

Odottelimme että tuuli leppyy vähän. Kuvassa näkyy kaupunkikuvaa sekä innokasta miehistöä 10 litran viinipönikän ja patonkien kanssa. Lauantaina kello 14.20 pääsimme vihdoin irrottamaan köydet. Kuvasta näkyy mitä osalle veneistä oli käynyt laskuveden aikaan. Ne olivat ilmeisesti väsyneet ja köllähtäneet kyljelleen nukkumaan.

Perjantaina rantautuessamme meille ilmeni ongelmia, joita eilen lähtiessämme osasimme varoa. Ranta oli kuin miinoitettu kalastusverkoilla. Teimme siis päätöksen, että ensin otetaan kurssi reilusti avomerelle ja ulos rannikosta ja sen jälkeen korjataan kurssi määränpäähämme. Verkkoja ei olisi kiva lähteä sukeltelemaan potkurista! Tämä ei kuitenkaan ihan toiminut käytännössä, vaan verkkoja piti oikeasti tähystää vähän väliä matalimmilla kohdilla.

Lähtiessämme tuuli puhalsi noin 11m/s ja täysin vastainen. Aallon korkeus oli kuitenkin sen kokoinen, että pääsimme moottoroimaan vastatuuleen. 

Pyöräytimme vahtivuorot käyntiin. 

Tunti ruorissa, tunti tähystämässä ja vapaa-aikaa. Aurinkokin alkoi mukavasti paistaa iltapäivällä. Tuuli tyyntyi noin 8m/s. Tavoitteenamme oli mennä niin pitkälle kuin sää sallii, sillä olemme jo jonkin verran myöhässä reittisuunnitelmasta. Isäni on määrätty sairaslomalle tähän aamuun saakka, sillä hän on kärsinyt kurkkukivusta ja yskästä jo yli viikon. Vaihtelemme vuoroja siis neljän hengen kesken. 

Sairastupalaisistakin on kuitenkin jotain hyötyä, sillä hän oli sitä mieltä että skumppapullo aukeaa sen kunniaksi että taivas on vihdoin revennyt ja matkanteko jatkuu.

Vahtivuorossa kuvassa Virpi ja Tero. Ihan rento meno ottaen huomioon että skumpan juonti on sallittu työajalla. 

Määränpäämme nyt siis Brest ja takana onnistunut yölegi, josta lisää myöhemmin. Brestiin vielä noin 55 mailia.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Purjehdus ei aina olekaan juhlaa

Tämän päivän purjehdus oli jonkin verran hurja (lue kurja). Tuuli täysin vastainen ja 12m/s, aallon korkeus reilusti päälle toista metriä. AVOT! Reivasimme suosilla isoa eikä keulakaan päässyt valloilleen. Yritimme kryssiä, matkaa kertyi 37 mailia mutta todellisuudessa pääsimme eteenpäin vain 20 mailia. Tarkoituksenamme oli vain poiketa Saint-gilles-croix-de-vie nimiseen sanahirmu paikkaan ja jatkaa matkaa yötä vasten sillä ennusteiden mukaan tuulen olisi ollut tarkoitus hieman laantua yötä vasten. No, nyt kun ulos katsoo niin yöpurjehduksellemme olisi tulossa mukaan oikein mukava sumu. 


Jätetään siis väliin. Uusi yritys köysien irrottamiselle olisi aamu viideltä. Kaupunki vaikuttaa todella hienolta, harmi ettei sitä ole aikaa jäädä ihastelemaan tämän enempää.

torstai 27. kesäkuuta 2013

On y va!

Kello oli soimassa 6.45. Lähdimme S:n kanssa tunnin mittaiselle aamulenkille rantaan. Aamiaisen jälkeen laitoimme veneen purjehduskuntoon, dieseltankki täyteen varmuuden vuoksi ja vihdoin köydet irti klo 10.15. Tavoitteenamme oli lähteä nousuveden aikaan jotta virrat vauhdittaisivat kulkuamme. Biskajanlahti oli meille erittäin ystävällinen! Ainakin aluksi. Olisi ilmeisesti pitänyt loruilla ja loitsuilla ja uhrata shampanjoita Aioksille, Oseidoille ja muille merten jumalille eilen hieman enemmän kuin juoda itse, jotta he olisivat pysyneet tyytyväisinä. Aluksi meillä oli lähes täydellinen purjehduskeli, aurinko paistoi ohuen pilviverhon takaa, shortsit jalassa, 4-7 solmun vauhti, melko kevyt tuuli, vähän vastainen mutta toimi! Vähän säätöä kun kaikki uutta mutta skumppapullo poksahti auki kun saimme purjeet ylös ja suunnat selväksi.
Ensimmäiset 10 mailia meni melko tasaisissa tunnelmissa, mutta pikku hiljaa alkoi tuuli ja maininki nousta. Vaikka aalto oli  aluksi suht loiva, joutui ensimmäinen kuitenkin jo "puhumaan norjaa". Aluksi yritimme kryssiä vastaiseen, mutta loppujen lopuksi tuuli oli jo niin hurjaa ja norjan puhuminen vaikeaa, joten päätimme muuttaa suunnitelmia ja päädyimme satamaan nimeltä Bourgenay. Kylkikiinnitys englantilaiseen veneeseen jäätävällä tuulella. Loisto suoritus ruorimieheltä noin ensimmäiseksi kerraksi! Maileja kertyi 41. Olimme perillä satamassa noin 17.30. 

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Laiva on lastattu innokkaalla miehistöllä!

Keskiviikko aamupäivä ja päivä kului edelleen tiiviisti veneessä asennuspuuhissa. Täytyy kuitenkin nyt myöntää, että asennuspuuhista puhuttaessa on nämä asennuspuuhat olleet lähinnä miesten vastuulla. Naisporukalla olemme puhuneet, että vähän kuin veneessämme olisi puhuttu kahta kieltä: suomea ja asennuskieltä. "Laita se vihreä piuha sinne", "mihin se Makita meni", "sterlingin piuhat kuntoon", "plus ja miinus navat..", "nyt meni sähköt..", "hei yks juttu, kiristittekö sen ilmanvaihtoputken kun punnerrettiin sitä varaajaa","ne pannat puuttuu, kuka lähtee hakeen", "no nyt Raymarine saa Ais dataa", "mä tekisin sen kyllä näin..." (ja seitsemän eri vaihtoehtoa kun useampi insinööri on lyönyt päänsä yhteen ja kaikilla vähintäänkin toinen toistaan parempi idea)..


MUTTA, kaiken hien ja tuskan jälkeen vihdoin kaikki on valmista ja vene sekä miehistö täydessä tikissä aamun purjehdukseen! Sääennusteet näyttävät suotuisilta, todellinen tilanne nähdään aamulla.

Ongelmia ilmeni kuitenkin pelastuslautan kanssa. Tehdas oli mokannut tilauksen kanssa joten pitkän selvittelyn ja rannalla olevissa venekaupoissa pyörimisen jälkeen päädyimme loppujen lopuksi lähettämään sen saman pelastuslautan (joka piti tulla tänne La Rochelleen, ja joka siis on tilattu jo maaliskuussa Turun venemessuilta, ja jonka perään on kyselty jo useana viikkona) Brestiin josta nappaamme sen matkalla. Kiitokset tästä sille englantia puhuvalle kauppiaalle satamassa, joka oli ihanan ystävällinen ja auttoi kieliongelmissa kun kävelin viidennen kerran samaan kauppaan. Hän todennäköisesti totesi, että neito näyttäisi olevan nyt niin hädässä, että parempi auttaa. Tokaisin hänelle, että tiedän ettei tämä ole sinun bisnes, mutta pliiiis! Ja hänhän auttoi. Hän soitti puolestani Brestiin ja selvensi satamakonttorin neidille ranskaksi, että josko he voisivat vastaanottaa lauttamme. Ja service pelasi. Muutaman sähköpostin ja puhelun jälkeen homman pitäisi taas olla hankassa ja lauttamme siis matkalla Brestiin. Ihmiset ovat olleet muutenkin erittäin ystävällisiä täällä. Rannan venekaupoissa he ovat varmaan ihmetelleet, että siellä ne hullut suomalaiset touhuavat edelleen kolmatta päivää ( ja osittain myös yötä :D) ja mylläävät venettä ylösalaisin. Viimeisimmän puuttuvan piuhan mitä metsästimme, eräs myyjä antoi lahjaksi. Kysyimme mitä se maksaa ja hän totesi: " it´s a present for you".

Eilen illalla lähes kaikki kerkisivät vielä kaupunkikierrokselle ja ihastelemaan Biskajanlahden rantamaisemia. Ihana kaupunki, ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Illalla myöhään kerkisimme vielä nimeämään veneemme ja skoolaamaan shampanjat. Nimenanto suoritettiin tietenkin kaikkia netistä löytyviä ohjeita noudattaen. Kunnon runot Neptunukselle sekä Aiolokselle, shampanjat veneelle jne. Nimenantorunomme kuului seuraavasti:

"Kaikkien niiden nimeen, jotka tulevat purjehtimaan tällä aluksella, pyydämme tuulten ja aaltojen jumalia osoittamaan meille suopeutta nyt ja tulevaisuudessa. Mahtava Neptunus joka hallitset kaikkea mikä liikkuu aaltojen päällä tai alla; ja mahtava Aiolos, joka puhallat tuulta purjeisiimme, esitämme Teille nöyrän toivomuksen siitä, että saamme purjehtia turvallisesti ja että aluksemme löytää turvalliset reitit ja suojaiset satamat.

Nyt pyydämme, että kun tämä alus purjehtii alueillanne nimellä C´est la Vie, se tunnistettaisiin ja sille suotaisiin nautinnolliset edut.

Tämän varmemmaksi vakuudeksi uhraamme Teille merenkulun perinteisten tapojen mukaisesti.. (shampanjat)."

Kuten runosta, kuvasta ja blogin nimestäkin voinee havaita, veneemme nimeksi tuli siis  C´est la Vie. Shampanjoiden jälkeen oli edessä vielä reittisuunnittelu. Tätä tehdessä totesimme, että ilmeisesti halssia ei tarvitse vaihtaa ihan yhtä tiuhaa tahtia kuin saaristomerellä ;) 

Lopuksi tiedoksi niille lukijoille (puskaradio kertoi tekstiviestien välityksellä että kommentointi ei ole onnistunut), jotka haluavat kommentoida, ikävä kyllä joudutte perustamaan google+ tilin, muuten kommentointi ei onnistu :/ Systeemi on tehty monimutkaiseksi eikä mahdollista enää kommentointia ilman "rekisteröintiä".


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lähtö viivästyy

Tiistai kului edelleen asennusten parissa. Lisäksi keräsimme osaksemme huvittuneita katseita kun kärräsimme 3 ostoskärryllistä ruokaa paikallisesta marketista veneellemme. Myyjät olivat onneksemme mukavia ja lainasivat kärryjä, muuten olisimme todennäköisesti edelleen samalla kauppareissulla. Asennukset ovat menneet putkeen ja vähän vähemmän putkeen. Enimmäkseen kuitenkin putkeen vaikka melko aikaa ja energiaa vievää touhua se onkin ollut. Rahaa on ehkä säästynyt, hermoja ei :D hauskaa se on silti ollut. Olimme tilanneet ostaessamme pelastuslautan suoraan tänne satamaan. Lähetyksen kanssa oli kuitenkin ilmennyt jotain ongelmia, joten odottelemme nyt lautan saapumista. Uusi tavoitteemme köysien irrottamiselle on siis huominen.

Vaikka tiesin että ranskalaiset eivät mielellään puhu englantia, en tiennyt että he eivät TODELLAKAAN oikeasti puhu sitä. Paikalliselle taksikuskille sain pantomiimillä sekä kynän ja paperin avulla esitettyä määränpääni. Huvittavaa se kuitenkin jotenkin on. Tämän kokoinen satama eikä sanaakaan englantia missään infopläjäyksissäkään. Huvittavaa on myös se, kun kysyy esimerkiksi mistä löytää satamakonttorin niin löytää ranskalaisten opastuksella itsensä bussipysäkiltä kilometrien päästä todellisesta satamakonttorista. Meille siis vastataan hymyssä suin ja opastetaan ystävällisesti, mutta täysin eri asia on se, mitä vastaaja on ymmärtänyt meidän kysyvän. Kun isäni kysyi kuppilassa myyvätkö he tupakkaa, hänelle vastattiin "oui oui" ja opastettiin ystävällisesti terassille polttamaan omia tupakkejaan.

Pisteet kuitenkin paikalliselle Dufourin diilerille, joka on ollut sanansa mittainen mies ja hoitanut hommat paremmin kuin sovitulla tavalla.

Vaikka vuorovesiä on seurannut tässä satamassa jo kaksi päivää, on se edelleen jotenkin omituista! Ranskalaiset osaavat kuitenkin hyödyntää tilanteen, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Vene on siis "ankkuroitu" lähelle rantaa nousuveden aikaan ja sitten vain odotellaan laskuvettä. Kätevää. Käyhän se veneen kunnostus noinkin!:)

Parasta eilisessä oli kaikesta sähläyksestä huolimatta päiväunet kannella jonka seurauksena palanut nenänpää, nutella & banaani sekä kinder jäätelö! Nukkumista veneellä olen odottanut oikeastaan koko talven. Veneen keikkuessa fiilis on jälleen kerran kuin pikkulapsella kehdossa päikkäreillä eli täydellisen rentoutunut!

Tänään on vielä muutama haaste asennusten parissa jonka jälkeen toivottavasti illalla jää aikaa vielä keritä tutkimaan hieman itse La Rochellea ja syventyä filistelemään itse lähtemistä ja purjehdusta.

Viittä vaille valmis

Sunnuntain junailumme sujui mukavasti ja tunnelmamme junassa oli lähes samanlainen kuin lapsena kun odotti joulua ja lahjojen avaamista. La Rochellen Les Minimes satama on järkyttävän kokoinen; noin 50 laituria ja noin 5000 venettä. Onneksi olimme saaneet hyvät ohjeet mistä löydämme juuri oman veneemme.

Nousu- ja laskuvedet aiheuttivat paljon ihmetystä! Käsittämätöntä, kuinka paljon veden pinta voi nousta tai laskea lyhyessä ajassa. Vaikka aiheesta on lukenut, kuullut ja jutellut, yllätti se silti. 
Sataman laituri nousu- ja laskuveden aikana

Maanantai päivä kului tavaroita purkaessa, lämppäriä ja muita asennushommia tehtäessä sekä veneen varustelussa. Illalla miehistömme vahvistui, kun ystävämme saapuivat puoliltaöin veneellemme. 

Ainakin tämä päivä kuluu vielä satamassa, sillä tekemistä riittää ennen kuin vene on täysin kunnossa. Ainakin vhf, plotteri ja edelleen lämppäri näyttäisi vaativan huomiotamme. Tuulet olisivat suhteellisen suotuisia ennusteiden mukaan keskiviikolle, joten toivotaan että pääsemme lähtemään alkuperäisen aikataulun puitteissa!

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Aina yhtä ihana Pariisi!

Perjantaina koneemme oli ajoissa perillä ja sää oli parempi kuin ennusteet olivat antaneet ymmärtää. Sateet olivat väistyneet ja aurinko paistoi. Olimme kovin tyytyväisiä Norwegianiin, jolla lensimme. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja henkilökunta oli ystävällistä.
Kerkisimme vielä ihastelemaan Eiffel tornia ja nauttimaan ranskalaisista ruoista.



Lauantai päivämme alkoi aamubrunssilla. Teimme excursion paikalliseen markettiin josta löysimme ranskalaisia herkkuja; croisantteja, brie juustoa jne. Lähdimme tutustumaan nähtävyyksiin. Mm. Notre Dame, Sainte Chapelle ja Louvre tuli nähtyä.

Kävimme syömässä ravintolassa. Osa otti astetta eksoottisempia ruokia ja osa tyytyi perus burgereihin.

Siitä hajaannuimme tutkimaan mm. Seinen rantaa sekä käymään vielä Eiffel-tornissa. Eiffeliin kipusimme S:n kanssa rappusia 45 minuutin jonottamisen jälkeen. Ihan koko aikaa eivät ajatukset pysyneet Pariisissa ja siinä hetkessä, vaan väkisinkin välillä ajatukset poukkoilivat jo tähän päivään ja lähinnä iltaan, siihen kun saavumme La Rochelleen! Kuitenkin tämä aamupäivä ja päivä käytetään vielä nähtävyyksiin ja Pariisista nauttimiseen.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Ready to go!

H-hetki alkaa olla käsillä! Kaikki on toivottavasti pakattu ja mukana, vaikka ainahan jotain jää, se on selvä. Hyppäsimme S:n kanssa Tku-Hki bussiin ja kentällä tapasimme isäni, veljeni sekä hänen avovaimon.
Kaikki on mennyt toistaiseksi putkeen. Nooo, jos nyt ei lasketa sitä että jouduin linnun targetiksi ja arvatenkin vaatteiden vaihtoreissu. Linnunkakkaisilla vaatteilla ei olisi ollut kiva matkustaa :D.

Kentällä alkaa olla kaikki aikalailla automatisoitua. Jos nyt joku ohjaa konetta niin ollaan kovin tyytyväisiä!

Lauantai ja sunnuntai päivät kuluvat Pariisia tutkiessa ja sunnuntai iltana lähdemme junalla Pariisista La Rochelleen. Muu miehistö saapuu La Rochelleen maanantai iltana.
Hyvää juhannusta kaikille!

Au revoir!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Laivakoira Veera

Laivakoiramme Veera pääsee tänään viettämään kesälomaa sukulaisillemme reissumme ajaksi. Veera on seilannut kanssamme Suomen saariston lisäksi Virossa ja Ruotsin saaristossa. Tälle reissulle Veera ei kuitenkaan pääse mukaan, vaikka lemmikkieläinpassi Veeralta löytyykin.


Jotta lemmikkejä voi kuljettaa veneellä mm. naapurimaihimme, pitää lemmikillä olla siru ja ihan oikeasti lemmikkieläinpassi. Passin saa eläinlääkäriltä ja siihen merkitään omistajan tietojen lisäksi lemmikin saamat rokotukset sekä ihonalaisen mikrosirun tiedot. Ainakin vielä muutama vuosi sitten sirun, rokotusten ja passin lisäksi koirien tulee saada maasta lähdettäessä matokuuri. Matokuuri pitää antaa koiralle korkeintaan kolme päivää ennen kuin maasta poistutaan, mutta käytännössä tämä on hyvin hankalaa varsinkin purjeveneellä liikkuessa, sillä tiettyä päivää ylityksiin on usein vaikea arvioida vallitsevien sääolosuhteiden takia. Lisäksi eläinlääkärien sijainti ei aina ole optimistisin ylityspaikkoja pohdittaessa. Lisäksi matokuurille tulee melkoinen hinta, jos vielä taksilla lähtee käyttämään koiraa eläinlääkärissä jostain satamannokasta. Matokuuri pitää siis olla eläinlääkärin antama ja merkata passiin. Tämän takia olemmekin käyttäneet toista tapaa, eli annamme matokuurin kolmessa erässä jo Suomessa viikkoja aiemmin kuin lähdemme reissuun. Tämäkin pitää tehdä eläinlääkärillä ja tulee melkoisen tyyriiksi, mutta parempi vaihtoehto kuin pohtia reissussa tuulien lisäksi eläinlääkäriä jne. Jos jollain on toimivia ratkaisuja tähän, kuulisin niistä mieluusti. Joitain muita ratkaisuja, kuin jättää koira kotiin :)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Miehistö

Miehistömme koostuu avomiehestäni, isästäni, veljestäni sekä hänen kihlatustaan, sukulaisestamme sekä kahdesta ystäväpariskunnasta. Parhaimmillaan veneessä seilaa näillä näkymin 7 henkilöä. Todennäköisesti purjehdimme jonkun pätkän, mahdollisesti Guernseystä Amsterdamiin isäni ja avomieheni kanssa kolmistaan, me kolme olemme siis alusta loppuun mukana. Miehistön vaihtumispaikkoja on suunnitelmien mukaan Brest, Guernsey/Dieppe, Amsterdam sekä Cuxhaven. Euroopasta on onneksi melko helppo lähteä ja tulla lähes mihin vaan lentäen ja junalla tai bussilla, joten miehistön vaihtumisen ei pitäisi tuottaa ongelmia.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Pakkaamista ja tavaroiden lähettämistä Ranskaan

Pitkän selvityksen jälkeen päädyimme lähettämään tavaraa etukäteen Ranskaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että hankimme suurimman osan tavaroista Suomesta, jotta Ranskan päähän jää mahdollisimman vähän ihmeteltävää. Pakkasimme ja pyörittelimme tavaroita edestakaisin ja omille paikoilleen jotta kaikki saatiin mahtumaan kontteihin. Se ei suinkaan ollut yhtä helppoa, kuin tästä kirjoituksesta ehkä ymmärtää. Sopivan lähetystavan löytämiseen kului myös useampi tunti.


Tavaraa kerääntyi väkisin melkoisen paljon, sillä päätimme hoitaa suurimman osan asennushommista itse (lämppäri, plotteri jne.). Toivotaan, että paketit tulevat ehjänä perille!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Tuulelta suojaan tuulisuojilla

Maaliskuussa käydessäni Turun venemessuilla kyselin Aurasails:lta, olisiko mahdollista teettää tuulisuojia sitlooraan, mutta jo maaliskuussa he totesivat, etteivät ikävä kyllä kerkiä tekemään enää mitään juhannukseen mennessä. Niinpä päätin tehdä tuulisuojat itse. Kävin ostamassa Aurasails:lta Dufourin sprayhoodin ja purjepussin väristä sprayhood kangasta ja kävin ottamassa mitat sisaraluksesta, joka sattui olemaan Turussa.

Muutamien hikipisaroiden, katkenneiden neulojen ja epätoivoisten yritysten jälkeen onnistuin saamaan kotikoneella suhteellisen siistiä jälkeä ompeleesta oikeilla asetuksilla ja paksuimmalla neulalla.

Bauhausista kävin vielä hakemassa purjerenkaita, jotka vasaraa apuna käyttäen kiinnitettiin reunoihin. Lankana käytin vahvaa polyester lankaa.

Tee se itse -meiningillä säästin suhteellisen paljon rahaa, mutta kieltämättä menetin hermoni useampaan otteeseen kun kangas ja lanka oli paksua eikä perus Brotheria ymmärtääkseni ole tarkoitettu ihan näin jykeviin materiaaleihin. Lopputuloksen ollessa hyvä, todennäköisesti homma oli kuitenkin tämän vaivan arvoista jos ja kun aikaansaannoksistani on suojaa pisimmillä ja tuulisimmilla legeillä.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Veneilyruokia

Tällä viikolla on shoppailtu viimeisiä puuttuvia asioita, joita lähetämme etukäteen Ranskaan. Samalla olen miettinyt, mitä elintarvikkeita mahdamme paikallisista ruokakaupoista löytää ja kokonaan toinen asia on se, vastaako ostamamme tuote sitä, mitä luulemme ostavamme! Onneksi meille tulee ainakin yksi ranskan kieltä taitava mukaan viikoksi, toivottavasti kahdeksikin.

Kuulisin mielelläni hyviä ja helppoja, mahdollisesti purjehdusolosuhteissakin tehtävien ruokien "reseptejä". Samalla haluan jakaa muutaman oman hyväksi todetun pikku nälän karkoittajan.

Avomerileivät: halkaise ja kostuta esipaistetut patongit, laita uuniin n.8 minuutiksi, lisää pesto, tomaatti ja fetaa. NAM!



Satama salaatti: lisää salaattipedin päälle purkillinen persikkaa, tomaattia ja kurkkua. Paista pekoni ja vuohenjuusto tai haloumi ja lisää päälle. Helppo, herkullinen ja nopea!






maanantai 3. kesäkuuta 2013

Saariston helmi

Aiemmin viime viikolla yritin taltuttaa matkakuumettani ja hinkua päästä saaristoon ja veneilemään käymällä piknikillä ystäviemme kanssa heidän moottoriveneellään Maisaaressa. Paikka on aivan täydellinen. Oikea saariston helmi! Jokaiselle löytyy jotakin. En voinut uskoa, että näin läheltä Turkua löytyy niin ihana paikka. Siksipä päädyimmekin ystäviemme kanssa viettämään myös viikonloppuamme Maisaareen.

Maisaareen pääsee Rymättylästä ilmaisella lautalla jos omaa venettä ei ole. Paikka on idyllinen ja tarjoaa nautinnollisen lomanviettopaikan muun muassa vuokrattavine aittoineen ja saunoineen, venelaitureineen (koko saarelta löytyy yhteensä kolme laituria, joten varmasti joku niistä on pahan kelin sattuessa tuulelta suojassa) ja laavuineen. Maisaaresta löytyy frisbeegolf-, jalka- ja lentopallokenttä, useampi grillauspaikka, ihana hiekkaranta, tuvasta oleskelutila jossa tv sekä lukunurkkaus/kirjasto, kioski, lapsille löytyy leikkipuisto ja kajakkeja saa vuokrata vain 5€/h. Paikan pitäjät ovat mukavia ja avuliaita ja esittelevät paikkaa mielellään. Aittojen, mökkien ja saunojen vuokraus sekä satamamaksu olivat erittäin edullisia.  Täydellinen paikka rentoutua ja irrottautua arjesta!