keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

A ship in a harbour is safe, but this is not what a ship is built for -Actionia Pohjanmerellä!

Sunnuntaina maihin päästyämme, säntäsimme juoksu jalkaa satamatoimistoon hakemaan wifi-tunnuksia, jotta voimme tilata sitä kuuluisaa Dominosin pizzaa. Tilaaminen onnistui ja iphonessa oli jopa Dominos trackeri, joka näytti milloin pizzaa tehdään, milloin se on valmis ja milloin sitä lähdetään tuomaan. S lähti pizzojen kuvat silmissä pimeyteen noutamaan niitä.

Mutta.. Hän palasi tyhin käsin. Voi sitä pettymyksen määrää, tietysti kaikilla:D pizzakuski ei löytänyt perille, ja paikka meni klo 23 kiinni joten sinne ei saanut enää yhteyttä. No ei auttanut kuin kaivella taas omia jääkaapin jämiä. 

Aamuun mennessä tästä kolauksesta oli kuitenkin jo toivuttu. Heräsimme kaikki klo 06.00 siihen, kun tuntui että muurahaislauma tulee kannelta läpi. Kova sade hakkasi kantta vasten ja sai meidät kaikki hereille. Unia jatkettiin kuitenkin kun köysien pitävyys oli tsekattu. Olimme kuitenkin kolmansina kylkkäripaikalla.

Ystävämme Emilia ja Antti saapuivat luoksemme, ja aika pian se sadekin loppui ja aurinko alkoi pilkoitella. Sään lämmetessä lähdimme tutustumaan vähän kaupunkiin ja rantaan. 
Rannalla oli paljon letkeän näköisiä paikkoja, kerkiäisiköhän näistä nauttimaan sitten vaikka Portugalissa..?
S oli tietysti jo tehnyt netistä uuden tilauksen Dominosiin. Ja hei, nyt oli huikea uusi maanantai tarjouskin =) vähän jännitti löytääkö kuski nyt luoksemme!

Satamasta poistuessamme tajusimme, että hitto se Dominoshan on ihan sataman vieressä :,D olimme jo puoli tuntia ketjun aukioloa ennen sen ovella kolkuttelemassa, pääsimme sisään ja fanfaarien saattelemana pizzakuljetus peruttiin ja jäimme nauttimaan cheesy crust pizzojamme paikanpäälle. Voi sitä ilon ja onnellisuuden määrää =)=)=) 

Mutta oli ne tietysti sitten hyviäkin. Sitä pizzamälliä sulateltiinkin sitten loppu päivä sitloorassa auringon lämmittäessä!

Tarkoituksemme oli jatkaa matkaamme tiistaina Englantiin Doveriin. Olimme katsoneet sääennusteet ja virrat useampaan kertaan. Doverin satamassa on myös "kynnys" eli sill, joten nousu- ja laskuvedet piti huomioida. Doveriin oli matkaa noin 130 mailia joten yritimme suunnitella reissun niin, että lähdemme myötävirralla, emme halunneet olla Calaisissa (paljonpaljon laivoja) pimeällä ja Doverin satamaan pääsisi seuraavana päivänä nousuvedellä eli noin klo 11-16. Tähän tähtäsimme. Koko matkan seurailimme reittijakojärjestelmän reunaa. Rotterdamin kohdalla laivoja oli tietysti jonkin verran, kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna tätä paikkaa ohittaessamme. Tuuli huiteli 10-13 m/s ja myötävirran vauhdittaessa matkaamme, pääsimme ennätyslukemiimme; 13.4 solmua. Vauhti oli tasaisesti 9-12 solmua ensimmäiset neljä tuntia, eli matka taittui vauhdilla. Ensimmäiset 45 mailia oli tultu 5:ssä tunnissa! Myös aallon korkeus oli sen mukainen. Melkoinen svelli oli käynnissä, ja yksi meistä joutui alistumaan norjan kielen jutteluun merelle. Olo helpottui onneksi kuitenkin kerrasta, vaikka meno jatkui samanlaisella keikutuksella. Tuuli oli onneksi taka/sivumyötäinen, joten meno oli kaikesta huolimatta vielä "erittäinkin mukavaa". 

Emilia totesi kelloa katsoessaan, että täällä ajantaju katoaa täysin. Minä olen joutunut monesti kyselemään että mikähän päivä nyt onkaan. Ari sanoi, että häneltä on joskus kysytty että mitä tekemistä siellä veneellä sitten oikein on, ja hän on joutunut miettiin, että niin, mitä täällä oikein tulee tehtyä. Emilia mietti hetken ja totesi, että kyllä täällä helposti saa pientä actionia järjestettyä, kun vähän laattaa laidan yli jne.. Kuulostaapa mukavalta :D

Tuuli oli kovaa iltaan saakka. Yöksi se kuitenkin laantui joten jatkoimme suunnitelmien mukaisesti matkaamme yötä vasten. Joskus yhdeltä yöllä havahduin unilta kun pojat totesivat, että hetkonen, molempien takakajuuttojen jalkatilojen matot ovat läpimärkiä. Ajattelin unenpöppörässä että se on sitä vettä kun tuli kannelle ja vähän sisään kun aalto ryöppysi ja ovi oli auki. Sitten havahduin vähän paremmin kun alettiin jutella että koko pilssi on veden peitossa! En ole koskaan noussut ja herännyt yhtä vauhdikkaasti. Ensimmäisenä näin kun koko pilssi lainehti ja aallon heitellessä venettä vettä tuli myös lattiasaumojen lävitse! Ensimmäisenä todettiin että se on makeaavettä, ja aika pian tajuttiin että takavesitankki oli tyhjä vaikka se oli juuri täytetty. Tarkoittaa n. 160litraa vettä veneemme pohjalla! Pilssipumppu ei tietenkään imenyt sitä vesimälliä koska paino oli veneen takaosassa ja pumppu keskellä.. Äyskäröinti käyntiin. Kun vesi vihdoin oli kuivattu suhteellisen hyvin pois pohjalta, alkoi selvitys mistä vesi oli päässyt pois tankista. Sekin selvisi melko pian. Lämminvesivaraajan letku oli auennut ja päästänyt koko tankin mukavasti veneemme pohjalle. Kävimme läpi missä kaikkialla vettä oli ollut, ei onneksi sähkölaitteissa, tai siltä ei ainakaan vaikuttanut. Lämppäri täysille ja matka jatkui. Meneehän se yö näinkin.. Kurja homma mutta eipä lannistuttu. Näistä oppii paljon!

Yö jatkui tilannetta analysoidessa. Aamulla leikkasimme Doverin ja Calaisin välisen reittijakojärjestelmän ja uimme laivojen seassa kuin kala vedessä! Kaikkeen tottuu. Saavuimme vähän erikoisen yön jälkeen Doveriin klo 10 aamulla. Maisemat olivat vaikuttavat mereltä päin! Sekä Doverin linna että kalkkikivikalliot näkyivät merelle hienosti. Kuvassa maisemat eivät ikävä kyllä ihan tule oikeuksiinsa.Doveriin tullessa satamaisäntään pitää ottaa yhteyttä 2 mailia ennen, 200 metriä ennen satamaan tuloa sekä vielä satama-altaaseen tullessa. Olimme suunniteltua aiemmin perillä, joten odottelimme tunnin verran nousuvettä ja vihdoin köydet kiinni laituriin! Huh mikä reissu.. Sitten päikkärit ja tutustumista Doveriin!


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

The land was created to provide a place for boats to visit

Aika vähän on oltu paikallaan. Tämän päivän legimme oli aiempaan verrattuna tosin vain 60 mailia. Lähdimme Den Helderistä aamulla kympiltä nousuveden aikaan. Väijyimme myötävirtaa ja sen myös saimme; S:llä vilkkui Dominosin pizzojen kuvat dollarinomaisesti silmissä. Vauhti piti kuulemma pitää tasaisesti yli 6 solmussa jotta pizzaskootteri kerkiää tuomaan meille pizzaa laiturille. Koko hommaan oli jo tutustuttu netin välityksellä, oli alennuskoodit ja kaikki :D

GPS nopeus näytti tasaista 7-9 solmua. Meillä oli muutamia päänahkoja (ohitettava alus) edessä, ja lopussa ne oli jo takana ;) aika kuumana skuuttikädet kävivätkin alussa, ja parhaimpia isonpurjeen twistejä haettiin jopa kirjallisuudesta asti oppaaksi. 
Kuvassa taustalla yksi päänahoista.

Keli oli pilvinen, mutta silti aurinko vilautteli naamaansa aina jonkun pilven raosta. Puolet matkasta meillä oli tiukka kryssikulma, kunnes jossain vaiheessa tuuli heitti taakse ja myötäiseksi, niin kuin sääennusteet olivat lupailleet. 

Suuntasimme siis Pohjanmeren NYC:n eli Den Haagiin. Kaupunki oli vaikuttavan näköinen mereltä päin katsottuna isoine rakennuksineen. 
Lopussa meillä oli vastavirta ja tuntui, kuin koko kaupunki uisi karkuun sitä myötä kun me etenimme.

Matkalla tutustuimme myös jo Englannin eteläkärjen karttaan sekä satamiin, ja harjoittelimme Lontoon puhelinkoppikuvausten poseja :D 
Sitten alkoi satamamanööverit... Mutta before that, let us take a selfie!
Saavuimme Den Haagiin klo 22. Satamaan piti soittaa veharilla satamaan sisään tullessa ja kysyä lupaa satamaan tuloon. Lupa myönnettiin.

Scheweningen Den Haagin satama oli valtava ja sinne oli eksynyt muutama muukin.
Saimme kylkkäripaikan Saksalaisen veneen vierestä. Huomenna tutustumme kaupunkiin ja odotamme ystäviemme saapuvan luoksemme.




Deutsche bucht & Terschellinger bank

Pohjanmeren Saksan aluevesiltä on siirrytty Hollannin vesille. 180 mailin legille mahtui monenlaista säätä, lähinnä kuitenkin täydellisiä tuulia ja auringonpaistetta. Lähdimme eilen Cuxhavenista klo 13 täydellisen auringon lämmittäessä. Tuuli oli vähän heikonlainen, joten avustimme koneella. Olimme olleet merellä pari tuntia, kun uhkaavan tummat pilvet alkoivat jahdata meitä. Kun ukkonen välähti ja jymähti ensimmäisen kerran takanamme, heitimme kaikki rätit alas ja varustauduimme sateeseen. Vettä tulikin kun hanasta kaatamalla ja tuuli huiteli 15m/s. Tämä oli kuitenkin nopea setti, ja noin puolen tunnin päästä sininen taivas alkoi taas näkyä. Pahaenteiset aurinkoa syövät pilvet seurasivat meitä kuitenkin mantereen puolella kunnes yö saapui. Pimeä tuntui, kuin joku olisi vetänyt hupun silmiemme eteen.

Olimme käynnistäneet vahtivuorot heti Cuxista lähdettyämme. Jokainen oli ruorin takana 2 tuntia yksinään, jolloin lepoaikaa jäi kolmen hengen miehistöllä 4 tuntia. Jatkoimme näin myös yön yli, sillä tuuli oli heppoinen ja jouduimme koneistamaan. Minun pimeän vuoro oli klo 01-03. Aika kului huomaamatta, kun tähystelin eteen ja taakse, ankkurissa olevien laivojen ja huviveneiden, sekä kulussa olevien laivojen ja huviveneiden valoja, merimerkkejä sekä muita valoja, joita tuntui olevan joka puolella. Ajelimme reittijakojärjestelmän reunaa, kuitenkin suhteellisen kaukana, mutta trafiikkia oli paljon. Ankkurissa olleet laivat muodostivat miinakentän. Mene tuonne, mutta älä tänne, kierrä tuo ja varo samalla toista.... Liikkuuko tuo vai onko edelleen ankkurissa. Mielenkiintoista. Rahtialukset olivat siis ankkuroineet reittijakojärjestelmän rannan puolelle. Mutta sieltä ne kaikki muutkin huviveneet pujottelivat. Yövuorossani meitä vastaan tuli alus, jolla näytti olevan kaikki maailman värivalot samaan aikaa päällä. Alus ei lähettänyt AIS-dataa, joten en voinut kurkkia plotterista sen suuntaa tai vauhtia tms.. Alus näytti lähinnä kelluvalta joulukuuselta, joka on koristeltu ja johon on laitettu värivalot. Vaikka ohitin sen suhteellisen läheltä, en vieläkään pystynyt sanomaan mikä valo oli mikäkin, uskoisin sen kuitenkin olleen kalastusalus joka oli paikallaan. Tämän jälkeen aloin arpomaan merkkiä, joka ei täsmännyt karttaan merkittyjen merkkien kanssa. Edessämme oli tuulimyllyalue, joka piti kiertää. Arpomani merkki oli kaiketi turvavesimerkki, jota ei ollut merkitty karttaan. Pari tuntia vierähti siis huomaamattani, ja sen jälkeen S saapui ja kone vaihtui purjeisiin koska tuuli oli noussut. Minä painelin nukkumaan ja uni maistui! 

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä! Uikkarikeli, täydellinen myötäinen tuuli, genaakkeri oli ylhäällä ja aloin laittaa aamiaista. Suihku kannella ja sitten tutkimaan merivirtoja, jotka olivat yöllä meille myötäiset tuoden mukavan muutaman solmun lisävauhdin. Päivä kului auringosta ja letkeästä musiikista, sekä loistavasta genaakkerikelistä nauttien! 

Suuntasimme illaksi satamaan nimeltä Den Helder. Noin 10 mailia ennen kapeaa ränniä joka johdatti meidät satamaan, S huomasi että moottorimme jäähdytysnesteletku tihkutti jäähdytysnestettä. Painimme ongelman kanssa tovin, S kiristi liittimiä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tästä myöhemmässä jaksossa ehkä lisää. Rantauduimme Den Helderiin klo 22 juuri sopivasti ennen pimeän tuloa. Satama on valtava ja lähinnä täynnä jättiläismäisiä sotalaivoja. 

Tulimme tänne mm. siksi että täällä on pizzeriaketju Dominos. S on puhunut Dominosin pizzoista viime jenkkireissustamme lähtien, eli noin 1,5 vuotta. Dominosin pizzoja on kuulemma valtava ikävä. Lähdimme siis käppäilemään rohkeasti kohti kaupunkia, mutta jo muutaman askeleen jälkeen totesimme että kaikki paikat oli kiinni ja kaupunkiin olisi matkaa kävellen parikymmentä minuuttia suuntaansa. Palasimme siis veneelle kaivelemaan omaa jääkaappia. Dominos ketjua on onneksi myös Den Haagissa johon suuntaamme huomenna, sekä Brestissä, johon olemme todennäköisesti menossa myöhemmin, joten toivoa sen suhteen ei vielä ole heitetty. Illalla tutustuimme huomisen etappiin, joka tulee olemaan n. 60 mailia. Suuntaamme siis Den Haagiin, johon ystävämme Emilia ja Antti saapuvat maanantaina ja liittyvät miehistöömme 9 päiväksi. Kiva saada taas ystäviä ja freshiä porukkaa mukaan :)

torstai 24. heinäkuuta 2014

Safkaa meidän kanssa!

Mielipiteemme Cuxhavenista on muuttunut täysin! Viime kesänä rantauduimme tänne väsyneinä yli 200 mailin legin päätteeksi kökkömäisessä kelissä keskellä yötä emergency laituriin, sillä se oli ensimmäinen pimeässä näkyvä vapaa laituripaikka. Kaikesta piti maksaa erikseen ja tuntui että peiliin kurkkaamisestakin piti tiputella hafenmaisterin taskuun joitain senttejä. Niin sähkö- kuin vesi tolppaan piti vilautella korttia jossa oli pantti...

Eilen saavuimme tänne sivumyötäisellä tuulella ja loppujen lopuksi myös myötäisellä virralla. Virkeinä auringon porottaessa ja taivaan ollessa kirkkaan sininen. Korttisysteemi on muuttunut, edelleen on pantti ja suihkut maksaa erikseen, mutta sähköt ja vesi kuuluu hintaan eikä korttia tarvi vilauttaa joka käänteessä. Tutustuimme myös paremmin ympäristöön ja löysimme hyvän venevarustekaupan, josta mukaan lähti mm. muutama kolmipäinen lifeline, purjeteippiä, fendersteppi sekä niiden maiden kohteliaisuusliput, joita meillä vielä ei ollut. Tämä onkin siis ihan kiva satama!Pyykkihommat on hoidettu ja muonavarastot täydennetty. Minun lempiruokaa yleisesti on salaatit, joihin olen saanut veneen muunkin miehistön ihastumaan. Tähän mennessä olen tehnyt mm. pekoni-vuohenjuusto-päärynä-avocado salaattia

sekä rucola-persikka-kana-parmesan-cashew salaattia. 

Mitä milloinkin sattuu kaupasta löytymään.

Merellä syömme usein keittoja tai pastaa valmistamisen helppouden vuoksi. Tämän reissun hittikeitto on ollut Gulashi ja creme fraiche. Njams! 

Meidän kaikkien suosikki on pekonipasta. Helppoa ja hyvää! Keität pastat ja paistat pekonit, lisäät kerman. Ei ehkä ihan kryssikulma safkaa, mutta myötäisellä ja kohtuu aallokossa toimii.

Erilaiset patongit ovat myös erikoisalaani. Esipaistetut patongit uuniin, sisään pestoa, tomaattia ja fiiliksen mukaan fetaa tms juustoa. Todella maukasta. Minulta lipsahtaa toisinaan pestojen yms. sijaan patongin väliin ihan reilusti Nutellaa.. UUPS..:) 
Viimeksi heitin patonkien väliin currymango-salsaa ja uunissa samaan aikaan patongin kanssa valmistettua possua ja juustoa.

Yksi reissumme favourit on ollut riisi+kana ja uncle bens kastike, johon voi halutessaan lisätä vihanneksia.
Yövahdeissa maistuvat lämpöiset kupit. Helppoa, pussikeitto lämpimään veteen ja sekoitus lusikalla :D myös erilaiset myslipatukat ja hedelmät karkoittavat pikkunälkää.

Olemme tehneet myös uunissa varmasti kaikkien suosikkeja, eli sieniä, joiden sisään esim. sinihomejuustoa ja ympärille pekonia. Grilli ei siis ole pakollinen. Tämä on tosin satamasafkaa ellei osta Lidl:n valmiita sieniä :D

S:n erityistaito on loihtia kaikista jäljellä olevista rippeistä curmeemunakkaita.

Koukku taas heittää reilusti makkaroita uuniin ja ottaa mieluusti siihen kylkeen kylmän kaljan.

Kielin kanavassa sorruimme epätoivoon ja heitimme nuudelipussin sekaan Dunckerin aikanaan syömää corden beefiä :D

Yllättävän maukasta, mutta ravintoarvot ovat varmasti päin honkia!

Tänään olemme siis hoitaneet arkijuttuja, jonka lisäksi S on hinattu mastoon kiinnittämään tutkan pidikettä. 
Tutka kun kerkisi mukaamme Suomesta lähtiessä, mutta ei vielä silloin omalle paikalleen mastoon. Hui, aika korkealta näyttää! Tämä projekti jäi vielä hieman kesken tiettyjen työkalujen puutteiden vuoksi. 

Illan auringonlasku oli hieno!Tarkoituksemme on jatkaa matkaamme Pohjanmerta Englannin kanaaliin päin, joko esim. Den Helderiin tai Den Haagiin huomenna. Tuuliennusteet näyttävät lupaavilta;  sivutuulta tai myötäistä. Seuraava legimme tulee olemaan pitkä, noin 170 tai 230 mailia riippuen mihin päädymme, sillä välissä ei ole potentiaalisia satamavaihtoehtoja. Olemme myös tutustuneet merivirtoihin ja vuorovesiin. Vaihtoehtomme on lähteä aamulla kukonlaulunaikaan tai vasta puolenpäivän jälkeen, jos haluamme päästä myötävirtaan. Myöhäisempi vaihtoehto houkuttanee enemmän :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Cuxhaven saavutettu, Kielin ruuhka takana, Pohjanmeri, virrat sekänousu- ja laskuvedet edessä!

Lähdimme kyttäämään Kielin suulle kanavaan pääsyä tiistaina Holtenausta aamulla klo 9.30.




















Olimme edelleen Itämeren puolella klo 12.30. Ensimmäiseen sulutukseen otettiin pelkästään rahtilaivoja ja kauppa-aluksia. Me pääsimme toiseen sulutukseen 3 tunnin odotuksen jälkeen noin 20 huviveneen ja 3 kauppa-aluksen kanssa. Katselimme epäuskoisena ympärillemme, kun saksalaiset huviveneet puskivat kilpaa sulkualtaaseen. Me menimme varovasti viimeisten joukossa, vaikka olimme olleet jonottamassa ja odottamassa kanavan suulla ensimmäisten joukossa. Tunnelma oli tiivis ja tulipa siinä tutustuttua muutaman veneen miehistöönkin.

















Sulkualtaasta päästyämme veneet puksuttelivat kiltisti jonossa toistensa perässä Kielin kanavaa pitkin Pohjanmeren suulle päin.















Jos tämä olisi ollut ensimmäinen kokemuksemme Kielistä, olisimme todennäköisesti olleet melko kauhuissamme. Viime vuonna kun tulimme Suomeen päin, kaikki sujui jotenkin smoothisti. Emme joutuneet juuri odottamaan ja sulkualtaassa oli vain muutamia veneitä meidän kanssa samaan aikaan. Nyt saksalaiset ryysivät kilvan altaaseen, taktiikka tuntui olevan melko selvä; now or never. Mikäpä siinä, seuraavaa mahdollisuutta olisi saanut odottaa taas seuraavan 1,5h pyörien ympyrää kanavan suulla.

Alunperin olimme suunnitelleet menevämme koko kanavan päähän saakka, eli 60mailia, saman päivän aikana. Muutimme kuitenkin suunnitelmia, sillä jouduimme odottamaan aamulla kanavaan pääsyä niin kauan, jonka lisäksi odotimme vielä kanavassa ollessamme tunnin paikallamme vastaantulevaa suurta laivaa. Näin päädyimme yöpymään keskellä kanavaa paikkaan nimeltä Gieselau. Satamassa ei ollut palveluita.

Aamulla kello soi 6.00 ja 6.45 olin irroittanut köydet. Miehet hoitivat aamupalajuttuja. Kieli oli tyyni ja rauhallinen.














Vastaan tuli vain muutamia kauppa-aluksia. Matkaa Pohjanmeren suulle oli 25 mailia ja laskeskelimme, että Elben virta olisi meille suotuisa puoliltapäivin. Laskin siihen vielä tunnin varan kanavan sulkualtaaseen pääsyä varten. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ja jo aamulla kasilta oli todella kuuma! Pääsimme Elbelle suoraan odottamatta hetkeäkään. Katselimme jo kaukaa Kielin sulle päästyämme, että veneitä tulla tiputteli pois sulkualtaasta. Niinpä ajoimme suoraan sisään altaaseen. Altaan vesi nousi, jonka jälkeen sulkuportti aukesi ja Elbe otti meidät avosylin vastaan.














Sitlooran tiikki poltti varpaita niin kovasti, että oli pakko laittaa kengät jalkaan. Meillä oli vielä 15 mailia Cuxhavenin satamaan. Olimme hieman suunnitelmaamme etuajassa, joten kärsimme hetken aikaa vastavirrasta. Olimme perillä Cuxissa klo 14.00. Maileja kertyi 35.

Merivesi 25,5 C, lämpömittari näyttää 29,2 C. Jopa minä alan pikku hiljaa harkitsemaan biminin (=aurinkokatos) hankintaa veneeseen. Kun miehistöstämme viimeisenä lähtenyt Jani lukee tämän, hän nauraa katketakseen, sillä olen aina ollut biminiä vastaan. En ymmärrä niitä muuta kuin sateensuojina. 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Itämeri halkaistu!

Miehistömme pienenee kolmeen huomenna, kun Jani palaa aamuyöllä Suomeen. Ystäväni Nina hyppäsi bussiin eilen Heiligenhafenista, joten tämän päivän purjehduksesta selvisimme nelistään. Seuraavan viikon miehistömme on kolmepäinen, kunnes ystävämme Emilia ja Antti tulevat mukaamme Amsterdamin lähettyviltä.

Vietimme sunnuntain Heiligenhafenissa. Köydet irtosivat tänään klo 13.30. Purjehdus oli sporttisempi setti. Tuuli huiteli myötäisessä 13 m/s ja vauhti pysyi tasaisesti 7-10 solmussa. Aurinko paistoi ja keskinopeus oli ennätysmäinen. Olimme perillä Holtenaussa, eli Kielin kanavan Itämeren suulla klo 19.00, huolimatta alun vastaisesta koneistuksesta sataman väylältä pois. 

Huomenna edessä on Kielin läpi koneistus. Sitten taas ihmettelemään vuorovesiä ja -virtoja. Muistaako sitä enää ollenkaan miten ne menee?!

Koko Itämeren pätkän meillä on olleet lähes täydelliset tuulet! Suunta on ollut myötäinen, tuulenpaine sopiva ja aurinko on paistanut. Voisiko olla täydellisempää? :) kerrankin näin!

Sain blogipostauspyynnön, joka koski veneilyruokia. Tänään nautimme ns. äijjäsafkaa. Minä ja kolme miestä. Perunoita, makkaraa, silliä ja possutikkuja. Ainoa vihreä pöydässä oli lasipurkkisuolakurkut :D 
Se siitä. Oikeasti voinen kirjoittaa tulevalla viikolla veneilyruokaideoita. Otan myös mielelläni vastaan niitä, joten antakaa ihmeessä vinkkejä helpoista ja hyvistä (onko liikaa pyydetty jos lisää tähän vielä terveellisistä) veneilyruoista:)


Kulttuuria, rentoutumista, aurinkoa ja FIESTA!

Torstai aamun sähläyksen jälkeen kävimme tutustumassa brittiläiseen sukellusveneeseen, Otukseen, joka oli Sassnizin satamassa museoveneenä.



Melko ahdistava ajatus viettää aikaa veden alla syvyyksissä pienissä tiloissa.. 


Eikä ne kulkuluukutkaan niin isoja olleet!


Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen pääsimme vihdoin irroittamaan köydet.

Purjeet nostettiin naisvoimalla.


Saimme ihailla maisemia ja kalkkikivikallioita vielä mereltä päin.


Jäimme Kap Arkonan lähelle ankkuriin yöksi. Pumppasimme kumiveneen ja kävimme rannassa katselemassa auringonlaskua.

 
Kunnes yö saapui mahtavan tulipunaisen kuun saattelemana. 

Perjantai valkeni pilvetömänä taivaana ja kirkkaana auringon paisteena! 


Yö kului mukavasti ankkurissa. Minä kävin pari kertaa kurkkimassa onko vene pysynyt paikallaan, ja taisimme kumpikin nukkua S:n kanssa ipadin ja iphonen karttasovellus vieressämme. 

Aamulla virittelimme riippukeinun keulaan... 



ja osa kävi snorklaamassa.

Vesi oli kirkasta, laskimme ankkurimme noin 3,5 metrin syvyyteen ja hiekkapohja näkyi kirkkaana kun katseli veneestä. Olisipa vesi yhtä kirkasta myös Suomen saaristossa!

Riippukeinu jätettiin keulaan heilumaan matkan ajaksi, sillä tuulen suunta oli suotuisa genaakkerille. 

Keikuttelimme illaksi Dasser ort nimiseen satamaan. Mitä lähemmäs "satamaa" pääsimme, sitä vähemmän paikka vakuutti! Lahti oli matala, ja satamaan oli ruopattu vain kapea väylä. Väylän molemmin puolin vettä oli vähimmillään 0,6 metriä. Meidän syväys on 1.6 m. Olimme kaikki kannella tähystämässä mistä reitti oikein meni, sillä aurinko paistoi meitä vasten joten merkkejä oli vaikea nähdä. Merkit eivät myöskään täsmänneet kartan merkkien kanssa, joten sai arvailla olikohan tuo nyt portti vai molemmat saman värisiä lateraalimerkkejä.. Mitä lähemmäksi sataman suuta saavuimme, sitä hirvittävämmältä satama vaikutti! Ensinnäkin paikka löyhkäsi melkoisen voimakkaasti silkalle lehmän peelle. Niin kutsutulla väylällä oli jämäkän oloisia levälauttoja, joita sai varoa. Käytännössä siis väylällä kulkeminen vastasi labyrintin suorittamista. Satamassa oli kuitenkin näkyvillä toistakymmentä mastoa ja perässämmekin tuli vene, joten minun ankkuriehdotuksistani huolimatta jatkoimme väylää satamaan. Jossain vaiheessa katsoin taakseni ja huomasin että perässämme ollut vene oli poikittain lähellä väylää. Ilmeisesti jumissa. Siis joko kivillä tai kiinni hiekassa. Me rantauduimme ystävällisten saksalaisten viereen laituriin. Oliko tämä paikka todellinen?! Kaunis paikka, mutta satamaan oli erittäin vaikea tulla ja haju oli suorastaan tyrmistyttävä!!! Hetken päästä satamassa ollut meripelastusalus lähti hinaamaan perässämme ollutta venettä. Emme saaneet tietää mitä oli sattunut. Hautauduimme veneeseemme ja toivoimme että joku meistä harrastaisi meditointia ja hyvän tuoksuisia suitsukkeita. Näin ei kuitenkaan ollut joten nukahdimme paskan hajuun :D!

Aamulla lähdimme liukkaasti ja aikaisin, klo 6.10 satamasta kohti Heiligenhafenia. Huh, vielä aamullakin paikka löyhkäsi! 

Selvisimme väylästä ja painelimme syvemmille vesille. Jonkin ajan kuluttua purjeet nousi. Klo 9 oli niin lämmin, että merellä tarkeni bikineillä! Kiertelimme taas reittijakojärjestelmää (="laivojen moottoritie":) ja suuntasimme länteen. Olimme perillä Heiligenhafenissa klo 16.30. 

Jo satamaan tullessamme bongasimme maailmanpyörän ja Hafenfestarikyltit=) nappiajoitus siis, ja taas säkällä!! Ninnulla on sopivasti syntymäpäivät ensi viikolla, mutta hän istuu juuri tuolloin lentokoneessa, joten tänään juhlittiin Ninnun syntymäpäiviä :)))




Alla vielä kuvia Heiligenhafenista.