Ooo Las Palmas

Viime lauantaina saimme laituripaikan satamasta ja niinpä lähdimme nopeasti siirtämään venettä ankkurista marinaan. Kova tuuli jo kerran pettäneellä ankkuroinnilla ei varsinaisesti hymyilyttänyt. Satamassa on mutaköysi kiinnitys ja palveluita riittää joka lähtöön. Netti maksaa erikseen, samoin vesi ja sähkö. Venetarvikeliikkeet ovat ihan rannassa ja vuolivat kultaa täyttäessään ARC:n osallistuvien veneiden viime hetken tarpeita. Tämä marina on todennäköisesti Euroopan halvin palvelusatama. Mutta pyykinpesu on kallista: 8€ koneellinen.

ARC:n lähtöä siirrettiin yhdellä päivällä kovan tuulen vuoksi, siis kaiketi suurimmat ongelmat olisivat olleet sillä tuulella satama-altaassa parinsadan veneen poistuessa satamasta. Maanantaina nämä ARC2014 lippuja liehutelleet kaunottaret kuitenkin lipuivat karnevaalimeiningeissä merelle. 

Me heiluttelimme aallonmurtajalla mm. alla olevassa kuvassa olevalle s/y Dysselille. 

Tänä vuonna suomen lipun alla kisaan lähti kuusi venettä, jonka lisäksi englannin lipun alla jo aiemmassa postauksessa mainitsemani suomalaismiehistö VOR:n (Volvo Ocean Race 2008-2009) veneellä (monster project), sekä toinen englannin lipun alla suomalaismiehistö Leopard by Finland. Leopardin miehistöä kävimmekin tervehtimässä lauantaina. 

Heillä on kunnianhimoinen tavoite rikkoa ARC:n reitin Las Palmas- St. Lucia nopeusennätys, joka on tällä hetkellä reilu 10 päivää. Katsotaan miten käy.

Me olemme nukkuneet mukavasti kun paatti ei heilu ja keiku ja pyöri ja rullaa ankkuripaikalla, eikä koko ajan tarvi pelätä kestääkö oma ankkuri tai kestääkö jonkun muun ankkuri. Vaikka satamasta starttasi Atlantin ylitykseen koko ARC:n veneremmi, on satama silti jo nyt uudelleen melko täynnä. Koko ajan tulee veneitä sisään, vaikka joku aina toki lähteekin. Me olemme liittyneet paikalliseen maritimo tms. klubiin. Liityimme siihen koska voimme käydä siellä saunassa :D sitä olemmekin iloisesti harrastaneet joka ilta kun pimeä laskeutuu. Alueella on myös uima-allas ja kuntosali, mutta yllättäen niitä emme vielä ole kerinneet testaamaan ;).

Ankkuroinnin tähtihetkiä Las Palmasin ARC huumassa

Keskiviikkona purjehdimme viereiselle saarelle Gran Canarialle Las Palmasiin. Legissä ei ole mitään muuta mainitsemisen arvoista, kuin että se oli yksi kököimmistä legeistä koko reissullamme. Tuuli vaihteli 1-13 metrin välillä, kääntyi koko 55 mailin legin aikana 270 astetta ja lähes koko ajan satoi. Ankkuroimme pimeällä Las Palmasin sataman viereiseen ankkurilahteen, joka oli suhteellisen täynnä veneitä.

Koko Las Palmasin satama on täynnä ARC:n (Atlantic rally for cruisers -tapahtuma) osallistuvia veneitä. 

ARC:n lähtöä, joka tapahtuu siis huomenna, mekin halusimme tulla katsomaan.  Satama on tupaten täynnä kisaan osallistuvia veneitä, juhlaliput ja muut mainisliput liehuvat, veneitä täytetään muonalla, vedellä, diesel kanistereilla, huolletaan ja tarkistellaan. 

Tunnelma satamassa on aika hauska, yhteisöllisyys näkyy ja tuntuu.

Tapasimme myös s/y Iiriksen poppoon täällä. Heidän blogiaan olemme seurailleet ennenkin. Tapasimme myös s/y Dysselin uudelleen. Pääsimme käymään 2008-2009 Volvo Ocean Race kisaveneessä sisällä ja saimme kattavan esittelyn veneestä, joka oli mielenkiintoinen. Kysessä on englantilainen charter jonka 7 hengen runkomiehistöön 10 hengen suomalaismiehistö on hypännyt ja päättänyt osallistua ARC:n. Kuvassa me saammekin juuri esittelyn mm. VOR:n purjehdusominaisuuksista.

Perjantai päivä kului sekä vanhojen että uusien tuttavuuksien seurassa, Las Palmasin satamaa sekä ARC huumaa ihmetellessä. Illalla lähdimme vielä ankkuripaikalta kumiveneellä satamaan, mutta ukkoskuuron yllättäessä meidät, tuli kiire takaisin veneelle. Tuuli yltyi ja sade hakkasi. Kumiveneemme moottorin akku oli kätevästi jätetty latautumaan Dysseliin, pojat olivat saunomassa ja ovi lukossa, joten eipä auttanut kuin soudella reippahasti sateen ja tuulen saattelemana kotiin. Ei kovin rentouttava ilta!

Perjantaina ankkurimme petti ja tuulenpuuskan johdattamana livuimme yhä lähemmäs takanamme ollutta venettä. Onneksi olimme kumpikin kannellla ja hereillä. Katsoin taaksemme ja totesin ääneen että nyt on kyllä liikuttu ja niinpä ankkurihälytys alkoikin laulamaan. Olimme onneksi nopeasti tilanteen tasalla, käynnistin moottorin ja S meni kannelle temppuilemaan ankkurivinssin ja ankkurin kanssa. Livuimme vaivihkaa kahden veneen väliin poikittain (kolme venettä muodosti H -kirjaimen ja me olimme poikittain välissä. En voinut käyttää moottoria ettei tripline mennyt potkuriin. Pelkäsimme että ankkuri menee sekaisin toisen veneen ankkuriketjun kanssa, mutta onneksemme S sai kiskottua ankkurin ylös ja pääsin ohjailemaan venettä normaalisti. Ankkuri oli kuitenkin pitänyt jo kaksi yötä ja puolitoista päivää, ja edellisen illan tuulenpuuskat olivat varmasti kovempia kuin tämä minkä mukaan lähdimme. Miksi se petti, sitä emme saa tietää. Tosin ankkurin mukana pohjasta nousi joku t-paita ja jotain muuta roinaa, tiedä sitten häiritsikö se, vai olimmeko yön aikana vain kääntyilleet ja ankkuri oli jotenkin kaivautunut irti. Tästä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, mutta onneksi olimme veneellä ja vieläpä kannella emmekä maissa! Pohdimme hetken mitä teemme, ajoimme samaan paikkaan ja tiputimme ankkurin uudelleen. Nyt lisäsimme myös ankkuriketjua ihan reilusti. Peruuttelimme ja yritimme testata ankkurin kestävyyttä. Nyt se piti ainakin tähän suuntaan vaikka laittoi pakin täysille. Englantilainen katamaraanimies oli kaiketi nähnyt episodin ja pelästynyt, sillä hän huuteli meille että olemme liian lähellä eikä hän saa nukutuksi yöllä jos emme siirry. Sama enkkuäijjä jota olimme yrittäneet tervehtiä aiemmin ilman minkäänlaista vastakaikua. Tämä ankkuripoukama on sen verran täynnä veneitä, että monet veneet ovat todella lähekkäin, eikä tosiaan riitä että oma ankkuri pitää, vaan muidenkin ankkurien on pidettävä! Teki mieli huutaa hänelle takaisin, että eipä hätää, sittenhän meitä on kaksi jotka eivät nuku ensi yönä. Sen sijaan kuitenkin siirryimme kertalleen ja otimme etäisyyttä tähän kattiin. Kunnes hetken päästä kaiketi jollain muullakin petti ankkuri ja vene siirtyi edelliselle paikallemme tämän katin viereen - joten hyvää yötä vain! Sen verran mekin kuitenkin pelästyimme, että pysyttelimme veneellä koko päivän ja tutkailimme tilannetta. Toisaalta eipä olisi huvittanut siihen tuuleen ja sateeseen, joka ripotteli vähän väliä, lähteäkään soutamaan. 

Vähän sateisempaa ja syksyisempää täällä on nyt kuin aiemmin. Voi olla, että otamme nopeasti purjeet allemme ja suuntaamme saaren eteläosaan (jossa on tilastollisesti varmemmat aurinkoiset kelit ja lämpöisempää kuin pohjoisessa) heti kun saamme vieraamme, Tiian ja Juhon, veneelle reilun viikon päästä. Heitä jo odottelemmekin kovasti!:)

Kampaaja Espanjalaisittain

Tiistaina tavoitteenamme oli käydä parturissa vain vähän ohentamassa ja lyhentämässä hiuksia. Kävelimme sisään muutamaan parturi-kampaamoon ja loppujen lopuksi päädyimme siihen edullisimpaan, eli hiustenleikkuu 5€/hlö. S toivoi vain hieman ohennusta paksuun tukkaansa, ja google translatorin avulla sai selvitetyksi parturille mitä haluaa. Tai niin ainakin luulimme... Kunnes setä S:n istuessa penkkiin näytti konetta:D ei, ei kaljua vaan ohennusta! Ja taas kääntäjä esiin.

Katselin hetken ja rohkaisin mieleni. Kirjoitin google translatoriin että toivoisin että hiuksistani leikataan pituutta vain vähän ja enemmänkin kerroksittain. Si si ja istuuduin penkkiin. Homma alkoi hiustenpesulla. Vaaleat hiukseni ovat melkoinen takkupesä märkänä ja kampaaja aloitti syvät huokaukset jo pesupaikalla. Tovin kuluttua ympärilläni hääri 3 kampaajaa yrittäen setviä hiuksiani. Minua lähinnä nauratti, jotenkin osasin ennakoida jotain tällaista:D he yrittivät suoria hiuksiani niin että tekivät tiukan ponnarin, josta yksi piti kiinni ja toinen kampasi takkuja auki, kuten alla olevassa kuvassa.

Teki mieli sanoa että antakaa harjaan sen takkupesän auki itse! Mutta minua ei kuitenkaan sattunut, joten se oli vähän kuin hauskaa komediaa olisi seurannut... Kunnes tämä punatukkainen ihan oikeasti otti sakset ja nappasi kiinni ponihännän päästä ja leikkasi :D ei terve, noin olisin voinut itsekin hiukseni leikata veneellä! 

No niin, pituutta oli nyt leikattu riittämiin. Seuraavaksi alkoi (tai ainakin oletin) kerroksittain leikkaaminen, jota hieman kauhulla odotin! Mutta eipä mitään, täti otti föönin käteen ja alkoi kuivata... Mietin että mitähän nyt tapahtuu ja odotin hetken, ehkä he kuivaavat vähän että saavat hiukset paremmin suoriksi - ajattelin. Sitten kolmas henkilö napsautti suoristusraudan päälle. SUORISTUSRAUDAN?! Mitä sillä tehdään hiustenleikkuussa? Siinä kohtaa kaivoin taas kääntäjän kännykästäni esiin ja tiedustelin että mitä nyt tapahtuu. Setä kirjoitti että valmisteluja seuraavaan. Mietin hiljaa mielessäni että mitä on seuraava. Se valkeni minulle melko nopeasti kun he alkoivat tehdä kiharoita suoristusraudalla. No no no ja heiluttelin sormeani. Sitten suoristettiin. Kävimme keskustelua jo kääntäjän lisäksi pantomiinilla. Olin yrittänyt kaikin tavoin selittää ja näyttää mitä tarkoitin kerroksittain leikkaamisella, mutta olo alkoi pikku hiljaa käydä tukalaksi, vaikka keskustelu käytiinkin oikein iloisessa ja nauravassa hengessä. Pelkäsin kuitenkin että kohta ne kaatavat jotain permanentti kamaa päähäni ja rullat perään. Halusin pois! Juuri ennen kuin olin nousemassa penkistä, tämä kolmas vanha rouva, ilmeisesti paikan omistaja, pyysi minua nojaamaan eteenpäin ja vetäisi hiukset silmilleni. Hän otti veitsen käteensä ja huitaisi molemmilta puolilta ronskilla otteella niin että pitkät vaaleat hiukseni leijaili lattialle. Pelkäsin tämän tätsyn veistä hullun lailla kasvojeni läheisyydessä, sillä hän oli jo harjalla raapinut otsani ja sohinut silmäni, puhumattakaan korvista. Aika pian tämän jälkeen katsomatta peiliin vain hymyilin ja sanoin muchos buenos, now I need to go, muchos grazias! Maksoin ja painelin ulos! 

Voin vannoa että oli ikävä Metsäkylässä asuvaa ystävääni, joka on ollut monen vuoden ajan Tampereella asuessani luottokampaajani. Terveisiä Emppu, toivottavasti sulla on hauskaa kun luet tän tarinan:D! Ei tarvi hetkeen mennä täällä kampaajalle, jos pitää lyhentää niin käytän näiden ponnaritaktiikkaa ja fiskarsseja! Lopputulos oli peiliin katsoessa kuitenkin ihan ok. Ei todellakaan mikään tasainen molemmilta puolin mutta kukapa sitä huomaa, voin ostaa vaikka lippiksen tai lierihatun tai pitää hiuksia kiinni :D

The island of Tenerife

Olemme olleet Teneriffan saarella Santa Cruzissa viikon. Satama on mukava.

Kaikki tarvittava on suhteellisen lähellä, eikä kaupungin hälinä ole häirinnyt yhtään! Tosin sunnuntai aamuna heräsimme klo 08.30 melkoiseen musiikkiin. Makasimme sängyssä aamu-unisina ja arvuuttelimme mistä poppi raikasi: no jos vaikka sataman cruisereilla olisi kovat jatkot... Tai jos naapureilla olisi venynyt "pitkään".. Arvuuttelumme osoittautui vääräksi kun meille selvisi, että  kaupungissa oli meneillään maratoni, ja ilmeisesti sen maali oli satamassa. Tämän sataman ainoa ärsyttävä seikka on suht pitkä kiertomatka keskustaan joka näkyy ihan tien toisella puolella. Sinne pitää kuitenkin kiertää laivaterminaalin kautta sen ollessa ainoa kulkuväylä jalankulkijoille. Wifi ei kuulu laitureille ja pyykinpesu maksaa 4€/kone. Suihkuvesi lämmitetään aurinkopaneeleilla, eli käy säkä jos suihkuun mennessä saa lämmintä vettä. Satamamaksu on 17€ luokkaa. Sataman
lähellä on 4 venetarvikeliikettä, josta ainakin suurimmasta osasta saa hyvää palvelua.

Viikonloppuna vuokrasimme auton ja pyöräytimme saaren ympäri.

Kun tilaat pikku auton, myös saat pikku auton :D Aluksi ajoimme pohjoiseen "meidän" biitsille. Tämä on satamaa lähinnä oleva ranta, ja ainoa (johon me törmäsimme) kultahiekkainen laatuaan saarella. Ei myöskään niin paljoa turisteja.

Jatkoimme vuorijonoa saaren länsipuolelle ihastellen jylhiä kauniita maisemia.

Ajoimme Puerto de la Cruzin läpi Garachico nimiseen kylään, josta alla oleva kuva on otettu. Tämä oli sympaattinen kylä, joka oli vähän vähemmän turustien valtaama.

Madeiran autoreissulla S toimi kuskina, joten minä sain nyt tämän puuduttavan keikan itselleni. Varsinkin saaren pohjoisosan vuoritiet oli todella kapeita ja mutkittelevia! Noin viiden km säteellä oli ainakin kolme läheltäpiti tilannetta, kun turistit ajoivat mutkiin täysin keskellä tietä! Tuli ainakin töötti tutuksi tuolla reissulla. Minä ajelin mateluvauhtia kyseisellä miniminimikrouuniautollamme niin reunassa kuin mahdollista ja kiroten vastaantulevia autoja! Alla olevassa kuvassa on jo ns. Moottoritie tämän saaren mittakaavalla:D

Seuraavaksi suuntasimme saaren länsiosaan Los Gigantesiin ihastelemaan jylhiä kallioita. 

Sunnuntaina kävimme Teide vuorella. 

Teide on maailman kolmanneksi suurin tulivuori, joka kohoaa 3718 metrin korkeuteen merenpinnasta. Se on suurin koko Atlantin saarten vuorista. Teide on purkautunut viimeksi vuonna 1909.

Saaren luonto on monipuolinen ja kaunis! Jos pahimpia paikkoja, kuten Americasia ja Puerto de la Cruzia välttää, voi päästä hetkeksi eroon turisteista... Tai sitten vain kuvittelin, olihan niitä kaikkialla - varsinkin Teiden huipulla. Me skippasimme ihan huipulla käynnin, jonne olisi päässyt gondolihissillä. Ensinnäkin hissireissu olisi maksanut kahdelta henkilöltä mennen tullen 52€!!! Melko kiskontaa. Ja lisäksi ihan huippu oli täysin pilvien peitossa. Teidellä kannattaa kuitenkin käydä jos Teneriffalle eksyy. Ylhäällä (minne autolla pääsee) on paljon nähtävää; upeita maisemia ja hiking treckejä.

What's next -@Santa Cruz

Meidän vuoden mittaisesta reissustamme on nyt kulunut hieman yli 4kk, ja joulun ja uuden vuoden lähestyessä väistämättäkin tulee ajatelleeksi, että miten/minne matkamme jatkuu Kanarialta. Lähdimme tosiaan koko tähän reissuun vähän niin kuin puoli vahingossa. Olimme haaveilleet jostain tällaisesta, mutta emme edes ajattelleet että se olisi mahdollista nyt. Kunnes palaset pikku hiljaa loksahtelivat paikoilleen ja tajusimme että itseasiassa se on mahdollista juuri nyt. Varsinainen ja viimeinen päätös tälle reissulle lähtemisestä tehtiin kuitenkin varmaan noin 3 viikkoa ennen kuin köydet irtosivat Turun satamasta. Vene oli siinä varustelukunnossa kuin millä se oli purjehdittu Ranskasta Suomeen 2013 kesällä, joten tiesimme että Kanarialle asti sillä voi ainakin mennä, toki joitain varusteitahan olemme myös asentaneet vasta matkalla, kuten juuri ennen Biskajan ylitystä tutka ja saimmehan satelliittipuhelimen ja ajoankkurinkin vasta Lissaboniin - parempi siis myöhässä kuin ei milloinkaan. No, kaikki pakollinen ja elintärkeä veneessä nyt tietenkin on ollut. Kuten purjeet.. 

Leikki sikseen, nyt olemme pohtineet jo hieman kevättä, ja on selvää että tämä on meidän juttumme, Atlantin ylitys ja koko pallon kierto (jälkimmäinen sitten joskus joskus joskus!!!) purrella kiinnostaa. Lähtiessämme Suomesta meiltä mm. kyseltiin missä te oikein sitten nukutte siellä, vuokraatteko jonkun talon, teillä tulee olemaan tylsää ja eikö aika tule pitkäksi tms... Luulen että osa jopa piti meitä vähän kajahtaneena... Ja myönnän että tämä on täysin oma maailmansa ja tätä voi olla vaikea ymmärtää jos ei tiedä tarkemmin mitä tämä on. Olemme kuitenkin viihtyneet paremmin kuin osasimme edes itse koskaan kuvitella! Aika ei todellakaan ole tullut pitkäksi - päinvastoin! Tekemättömiä asioita mm. veneeseen liittyen on pitkä lista. Täällä on ollut erittäin hauska tutustua saman henkisiin ihmisiin, joilla on samat mielenkiinnonkohteet ja haaveet, arki koostuu samoista asioista ja ongelmat ovat samoja. Sen sijaan että he katsoisivat sinua oudosti kertoessasi että haluaisin purjehtia Atlantin yli ja onhan aina Panaman kanava ja sitten Tyynimeri ;), he sanovat että aa, olemme itse kiertämässä kahdessa vuodessa pallon kolmen lapsen kanssa joista yksi saa kotiopetusta veneessä. Tämän jälkeen ei tarvitse todellakaan luulla että juuri tutustumasi henkilö pitää sinua jotenkin outona jos haluat purjehtia pidempiä matkoja ja nähdä maailmaa. 

Täällä on erittäin helppo tutustua uusiin ihmisiin. Saat uuden parhaan ystävän pelkästään koputtamalla jonkun veneen kylkeen ja sanomalla tapaamallesi kajuutasta kömpivälle henkilölle nimesi ja kertomalla että taisin nähdä veneesi jossain marinassa joskus, olimme siellä samaan aikaan. Varmasti ainakin noin 80% veneistä kutsuu sinut sitloodaan nauttimaan sundownerin kanssaan, ja näin olet juuri saanut yhden venekunnan lisää tuttavapiiriisi. Helppoa. Iällä, kansallisuudella, määränpäällä tai purjehdustaidoillasi ei ole mitään väliä. No, tosin ranskalaisille jutellessasi on parempi osata heidän kieltään ;)

Olemme arponeet mitä teemme jouluna siitä lähtien kun lähdimme Suomesta. Haluaisimme toki viettää joulun perheidemme kanssa Suomessa, mutta kävimme Suomessa syksyllä jo kahdesti, ja lennot ovat nousseet huimiin hintoihin joulun aikoihin, joten näyttää vahvasti siltä, että joulustamme on tulossa lämmin. 

Sitten olemme pohtineet miten edetä reissullamme. Atlantin ylitys kiinnostaa koko ajan yhä enemmän ja enemmän. Jos emme voi sitä omalla veneellämme tehdä, olemme myös pohtineet jonkun miehistöksi liittymistä. Nämä suunnitelmat ovat vielä avoinna eivätkä yksinomaan meidän kahden päätettävissä sillä veneellähän on useampi omistaja, ja vene ei myöskään tällaisenaan ole siinä kunnossa että sillä ylitetään valtameri (must must listaan kuuluu mm. sähköntekoväline, olemme tällä hetkellä pidemmillä legeillä käynnistelleet moottoria ladataksemme akkuja).

Olemme olleet nyt kolme päivää Santa Cruzissa, Teneriffalla. Kaksin purjehtiminen sujuu hienosti pidemmilläkin legeillä, emmekä olleet edes väsyneitä kun rantauduimme keskiviikko aamuna. Päinvastoin, lähdimme tutkimaan paikkoja. Täällä on ihanan lämmin! Vaikka olisi pilvistä, on lämmin (ehkä noin 25 varjossa). Ja merivesi sen käsittämättömät 27C!!! Olemme käyneet läheisellä rannalla, sekä uima-allas alueella, kumpikaan paikka ei ihme kyllä ole ollut täynnä turisteja. 

Koko satama sen sijaan on! Venesataman vieressä on myös laivasatama, ja tälläkin hetkellä siihen on parkkeerannut kaksi risteilijää turisteineen. Joka päivä uusi lauma innokkaita matkustajia purkautuu ulos laivasta. Yritimme vuokrata auton tänään, mutta yhtään autoa (kiersimme 4 firmaa läpi) ei ollut jäljellä risteilijöiden turistien takia. Niinpä varasimme auton huomisesta eteenpäin kahdeksi päiväksi. 

Täällä myös matkapurjehtimismeininki on jotenkin käsin kosketeltavaa. Missä veneessä sitten on vielä jotain projektia ja työkalupakki avoinna, toista taas lastataan kottikärryin ruoilla ja juomilla Atlantin ylitystä varten. Täällä on myös paljon ilmoituksia, joissa mm. halutaan miehistönjäseneksi tai myydään/ostetaan tiettyjä tavaroita (esim. turvallisuusvälineitä jne.). Tänään soitin erääseen numeroon josta vastattiin erittäin englantilaisella aksentilla. Sovimme treffit satamaan klo 17 ja päädyimme ostamaan häneltä mm. vielä yhden lifelinen (nyt niitä on 4), sekä  ns. subrellan, emergency hull patchin (eli jos lasikuiturunkoon tulee reikä, reiän pystyy tukkimaan kyseisellä varjolla). 

Joka päivä törmää myös näihin henkilöihin, jotka etsivät miehistöpaikkaa. Meidän veneeseen on käynyt kolmen päivän aikana koputtamassa 5 henkilöä kyselemässä tarvitsemmeko miehistöä. Niin, jos voisikin tehdä sellaisen diilin heidän kanssaan, että kai purjehditte meidän kanssamme sitten poiskin sieltä Karibialta (paluu Euroopan puolelle on yleensä se tiukempi rutistus, mm. kovemmat tuulet..). 

Tämä on ihan hauska paikka. Minulla oli hieman asenne ongelmia koko Kanarian saaria kohtaan niiden ollessa niin maailman pahin turistirysä, mutta kyllä täältä löytyy paikkoja, joissa massaturismista pääsee eroon. Kävimme eilen kyselemässä telakalta hintoja veneen nostoa varten (peräsintä pitää korjata), ja telakkamies Hector piti meille ainakin puolen tunnin Kanariansaarten esittelyn, must see, do not go jne.. Siinä google mapsi pöhisi ja paikkojen nimiä kirjoitettiin ahkerasti ylös - hauska kaveri! Joo ei näillä kavereilla ole mikään kova kiire yleensä... Siinä saattoi toinen skandinavi odotella ulkosalla auringon paisteessa, kun meille kerrotaan mihin mennä :D mutta toisaalta, odottelemmehan mekin heidän mailejaan palvelujen tarjouksista päiväkausia. 

Slööriä Madeiralta Teneriffalle

Samuli kirjoittaa: Vihdoin minäkin "ehdin" kirjoittamaan. Aika on mennyt kuin siivillä ja veneen puuhalista pysynyt tasaisen pitkänä ja puuhamies laiskana. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä että Kanarialla sitä saadaan lyhennettynä kunnolla, sillä mm. peräsintä korjataan takuun piikkiin. No näistä lisää sitten myöhemmin.

Madeiralla viihdyttiin kaikkiaan päivän vajaa kolme viikkoa. Porto Santossa viikko ja pääsaarella lähes kaksi viikkoa. Porto Santoa kierrettiin skootterilla ahkerasti ja Madeiralla vuokra Ford Fiesta sai mittariinsa 620km vuoristoajoa. Saarista voi tiivistetysti mainita että ne ovat hyvin erilaisia ja molemmat erittäin hienoja paikkoja. Satamapaikkoja on hyvin rajallisesti, mutta aina pääsee ankkuriin. Pääsaaren satamatilanne yllätti huonoudellaan, koska satamat ovat edelleen osittain vajaakuntoisia viime joulukuun myrskyn jäljiltä, tai sen tarina kertoo syyksi. Itse antaisin suositukseni Machicolle, joka olisi ylivoimainen jos ponttoonilaiturit olisivat meressä eikä kasassa rannalla. No ehkä ensi kaudella. Quinta do Lorde on hämmentävän aavemainen vaikka ensivaikutelma onkin hyvä. Lisäksi korkeahko hinta, sijainti ja satamaan kanavoituva tuuli sekä veden voimakas liike tekevät kokonaisuudesta yllättävän huonon. Funchal voi olla hyvä jos keskustan tunnelmaan haluaa, mutta vieraspaikkoja oli tänä vuonna kuulemma neljä kappaletta ja niihin pääseminen varsin hankalaa. Funchalissa uusi satamaprojekti näytti edistyvän, joten ensi vuonna voi tilanne olla jo toinen.

Legille kohti Teneriffaa lähdettiin maanantaina yhden aikaan. Aamupäivä käytettiin veneen valmisteluun ja tarkasteluihin. Mastossakin tuli käytyä pitkästä aikaa.

Tuuliennusteet olivat suotuisat, jopa liian kevyet ainakin loppupäästä mutta tunnelma oli hyvä, olimme jo odotelleet tätä pidempää kaksin purjehdittavaa myötätuulilegiä Biskajan moottorointikokemuksien jälkeen.

Ensimmäiset kaksi tuntia kärsittiin hyvin vaihtelevista tuulista jotka johtuivat tietysti 2km korkuisesta nyppylästä nimeltään Madeira. Hermot oli kovilla kun genakkeria viritettiin ja otettiin alas ja tuuli tuntui pyörivän 180 astetta. Oli moottoroitava. Masentavan moottoroinnin keskeytti delfiinien bongaus, jotka tarkemman tutkimisen jälkeen osoittautui pallopäävalaiksi (pilot whale). J nappasi kuvia niistä. 

Tuuli tasaantui ennusteiden mukaiseksi 6-7m/s luoteistuuleksi kello neljän aikaan. Purjeet veti ja vauhti asettui kohdilleen. J valmisti herkullista riisiä ja kanaa Uncle Bens soosissa. Ruokahetkeä häiritsi kuitenkin valaiden suihkujen bongaus, joka vei huomion hetkeksi. Valitettavasti ei hyppyjä eikä pyrstöjä, vaan pelkkiä suihkuja ja melko kaukana meistä.

Vahtivuorot laitettiin pyörimään kuuden aikaan ja J paineli nukkumaan. Äänimaailma veneen sisällä oli tällä kertaa rauhallinen ja päätettiin että nukutaan keulassa, kallistus ja punkkakin kun sattuivat tällä kertaa samalle puolelle. Aurinko laski puoli seitsemän, tuuli säilyi ja jopa voimistui pyörien 9m/s tienoilla. Vauhti oli hyvä ja purjehdus leppoisaa, tosin vene keikkui sivumyötäisessä jonkin verran. Lueskelin otsalampun valossa s/y Dysselin pojilta lainaamaani Eero Lehtisen Pakko purjehtia kirjaa. Kasin aikaan J heräili ja juotiin kahvia. Sovittiin että J painelee takaisin nukkumaan ja jatkoin täydellisen kelin purjehdusta kirjaa lukien aina kello 3 asti, jolloin kirja loppui ja väsymys alkoi viedä voiton. Vaihdoimme vahtia ja punkkaan päästyäni nukahdin heti. Ensimmäisen kerran heräilin kuuden aikaan ja kävin kyselemässä tilannetta. Täydellistä sivumyötäistä edelleen ja kuulemma saan palata nukkumaan vielä. Menin takaisin ja heräilin seuraavaksi kasin aikaan. Yhteinen puuro aamupala ja vahdinvaihto. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja shortseissa ja t-paidassa pärjäsi hyvin. Yökin oli ollut mukavan lämmin ja kuiva, meriveden ollessa 26,2 astetta ei kovin kylmää yötä voi olettaakkaan. Merivesi on muutenkin ollut poikkeuksellisen lämmintä, lienee El Nino ilmiön syytä!? 

Puolilta päivin heitettiin kilon valmislasagne uuniin ja laitettiin kone käymään sähkön tuottamiseksi. 

Meillä on edelleen harkinnassa mitä sähköntuottovälineitä pitäisi hankkia. Toisaalta koneen käyttö on halpa tapa sillä Sterling latausboosterimme tuottaa lähes tyhjäkäynnillä 60A akkuihin ja parin tunnin jälkeen kone saatiin sammuttaa. Koneen käytön ajaksi on tullut tavaksi laittaa musiikkia lujalle niin ei pörinä masenna tunnelmaa.

Lounaan jälkeen tsekattiin tuoreet säätiedot erinomaisen kätevästä IridiumGo + iPad Grib Explorer yhdistelmästä, samalla läheteltiin SMS-viestejä kotijoukkojen kanssa. IridiumGo on osoittautunut erinomaiseksi laitteeksi joka on helppokäyttöinen ja yksinkertainen asentaa. Suosittelen, ja kerron mieluusti lisää kokemuksista jos joku on kiinnostunut.

Tuulen luvattiin laantuvan kohti Kanariaa mentäessä, mutta sama leppoisa 7m/s sivumyötäinen tuntui kuitenkin jatkuvan.

Kunnes klo 16 se loppui ja seuraavaksi vasta ilta kymmeneltä päästiin taas purjehduksen makuun. Teneriffan valot ilmestyivät horisonttiin puoliltaöin ja yö oli kaikin puolin varsin kaunis. Tähtitaivas, kuu ja saarten valot höystettynä 6m/s sivumyötäisellä tuulella piti yövahtihommat mukavana, lisäksi vahdissa tarkeni shortseissa, merivesi on täällä päässä 28 astetta!

Puoli kymmenen aikaan keskiviikko aamuna saatiin vene Marina Santa Cruzin laituriin.

Bongailtiin muutamat suomenliput, joista toinen ainakin oli Cascaisista tuttu Sepon s/y Emily. Ilma oli aurinkoinen ja tunnelma hyvä. Legi oli kokonaisuudessaan varsin nautinnollinen. Konetuntejakin tuli lopulta vain 12. Ei muutakuin tennissukat jalkaan, remmisandaalit alle ja vyölaukku vyötäisille, täältä tulee Teneriffaturistit!

Kaunis Madeira on nyt tutkittu, keula kohti Kanariaa

Torstaina palautimme vuokralla olleen Ford Fiestan. Ajoimme sillä 620km neljän päivän aikana :D niin.. Tämä saari on noin 50km pitkä :,) että aikalailla ristiin rastiin sitä suhattiin!

Torstai iltana siirryimme takaisin Baia da Abraan ankkuroimaan. Oli täysin tyyni keli, mutta jostain vain kuitenkin puski maininkia, joka teki nukkumisesta jälleen mahdotonta. Vene keikkui kuin viimeistä päivää, ja klo 04.15 ehdotin että kiskoisimme ankkurin pohjasta ja vaihtaisimme paikkaa Machicoon. Teimme sen kuitenkin vasta iltapäivällä perjantaina. 

Vesi on käsittämättömän kirkasta ja lämmintä: 26C. Alla olevassa kuvassa on syvää noin 6 metriä ja pohja näkyy aivan selvästi.

Pizzaperjantain taikina väännettiin ankkurissa Baia da Abrassa kun Suomesta tuli tekstiviestejä jossa näkyi kuinka ensilumi oli peittänyt maan. Itsellä oli jotenkin vaikeuksia uskoa sitä...

Täällä ainoa asia mistä huomaa että on jo marraskuu, on kun kävelee kauppaan. Kaupassa on esillä kalentereita ja jotain joulukrääsää. Se ei kuitenkaan jokseenkin tunnu järkeenkäyvältä, kun samaan aikaan voi ottaa aurinkoa uikkareissa. Vähän ristiriitaista! Toinen mistä marraskuun ja joulun lähestymisen tietenkin huomaa on kun avaa facebookin. Lisäksi täällä Madeiralla on ollut sateisempaa kuin koko reissumme aikana muuten. Joka toinen iltapäivä tuntuu, että sadepilvet kerääntyvät joukolla raikastamaan ilmaa, muuten on ollut mukavan lämmintä.

Perjantai iltaa vietimme Conquistadorin kanssa Machicossa. Conquistadorin miehistö taikoi illaksi taianomaisen hyvät rapuavokaadot alkupaloiksi kun me teimme pizzat. Jälleen yksi erittäin hauska ilta heidän kanssaan!

Lauantaina päätimme tehdä vielä yhden kävelyvaelluksen vuorille samalla porukalla millä iltaa oli vietetty. Kävelimme noin 20km. Kaikki maisemat jotka erottuivat sumun ja sateen seasta olivat käsittämättömän upeat! 

Tämän päivän kohokohta taisi pizzavälipalan lisäksi sankasta sateesta johtuen olla kuitenkin after hiking veneessämme, johon kuului lämmin kaakao ja nutella leipiä vaihdettuamme läpimärät vaatteet kuiviin.

Sunnuntaina hoidimme kauppahommat Machikossa, onnittelimme isiämme facetime puheluin Suomeen (joka oli päivän paras juttu) ja siirryimme takaisin Quinta do Lorden satamaan täyttämään vesitankit ja lataamaan akut maasähköön, sillä tänään on tarkoitus jatkaa matkaa Kanarialle. Edessä on noin 260 mailin purjehdus (5 solmun keskinopeudella laskettuna tämä matka kestäisi 52h). Luvassa pitäisi olla mukavaa myötätuulta ja jo tiistai yönä pelottavankin kevyttä tuulta. Saapi nähdä riittääkö tuuli edes genaakkerillemme loppumatkasta.

Minun muistoni Kanarian saarilta juonatavat juurensa teini-iästä, jolloin vietimme viikon perheeni kanssa Puerto da Cruzissa. No ensinnäkin silloin satoi koko viikon jonka lisäksi olimme koko poppoo järkyttävässä turistiripulissa :D hieno kokemus... Toinen muistoni Kanarian saarilta oli jo vähän parempi, jälleen kyseessä perheloma, paikkana Puerto Rico, silloin meidät ryöstettiin. Mutta olimme sentään kaikki terveinä ... =) eli kokemuksiani Kanarian saarten osalta ei ole kovin vaikea parantaa, odotukset eivät ole päätä huimaavia! :D

Köydet siis irtoavat tuota pikaa. Jäämme odottamaan bongaammeko kauan odottamiamme valaita matkalla! Liian lähellä venettä emme niitä tietenkään toivo näkevämme:).

Lopuksi vielä tiivistelmä Madeiran Marinoista, joita ei montaa ole. Jos sinulla on aikaa, pysähdy edes yhdeksi yöksi Baia da Abraan. Se on luonnonkaunis ankkuripaikka, jota kehutaan Madeiran hienoimmaksi ankkuripaikaksi eikä todellakaan suotta. 

Seuraava mahdollinen marina on Quinta do Lorde, jonka S on ristinyt Death walleyksi, sillä ainakin näin marraskuussa paikka on melko kuollut. Missään ei näy ihmisiä (muita veneilijöitä lukuunottamatta), eikä varsinkaan paikallisia. Koko hotelliresortti jossa marina sijaitsee on super hieno tekemällä tehty tarjoten perustarpeet (vesi, sähkö, netti, suihkut) mutta kunnon kauppaa ei ole mailla halmeilla. 

Seuraavaksi Madeiran eteläpuolta länteen päin suunnatessa tulee vastaan Machiaco,  Madeiran toisiksi suurin kaupunki, jossa on ennen ollut satama. Satama kuitenkin tuhoutui noin vuosi sitten olleessa myrskyssä. Me vietimme kuitenkin Machiacon lahdella muutaman yön, sekä loppujen lopuksi myös muutaman ilmaisen yön kalaveneen kyljessä päästen helposti maihin. Machiacossa hoidimmekin kauppahommat kätevästi, siellä ei kuitenkaan kirjoitushetkellä ole tarjolla muita palveluita kuin lähikuppilan wi-fi ja pieni hiekkaranta. Tämä on eläväinen, pieni ja kaunis kaupunki, joka on hienosti säästynyt massaturismilta -

--- toisin kuin Funchal, saaren pääkaupunki, jonka satama tarjoaa vierasvenepaikkoja 4 kpl. Tosin Funchaliin on rakenteilla isompi vierasvenesatama, jonka valmistumisvuodesta minulla ei ole tietoa, olisi hauska tietää onkohan rakentajillakaan.

Madeiran länsikärjessä on sitten vielä yksi satama, mutta myös tämä oli tuhoutunut niin pahasti samaisessa vuoden vanhassa myterissä, että ymmärsimme ettei sinne ei ole ainakaan 2014 vuonna asiaa.

Levada vaellus: Queimadas-Caldeirão Verde-Ilha

Keskiviikkona lähdimme Conquistadorin miehistön kanssa vaeltamaan. Olimme tutkineet karttoja edellisenä iltana, ja päätyneet tällä kertaa levadoille. Levadot ovat ns. vedensiirto ojia, jotka on siis aikoinaan rakennettu siirtämään vettä vuorilta alas. Aloitimme kävelyn Queimadas nimisestä paikasta. Aluksi polku olikin erittäin leveä edelliseen vuoristovaellukseen verrattuna. 

Pikku hiljaa polku kuitenkin kapeni, ja välillä saimme vettä niskaamme vuorelta tippuvista miniputouksista.

Reitti sisälsi myös tunneleita, joihin olimme varautuneet ohjeiden mukaan taskulampuilla.

Lähes koko ajan reitin vieressä meni ns. oja, jota pitkin vesi virtaa alas.

Luonto oli todella erilaista näillä vehreillä levadoilla, kuin aiemmalla vuoristo vaelluksellamme. Tämä reitti sisälsi myös upeita vesiputouksia!

Jostain kohti reitti oli todella kapeaa, ja sai katsoa mihin astuu, sillä oli myös mahdollisuus että kastuu. Pudotus alas vuorelta olisi myös ollut hurja ja erittäin kurja vaihtoehto! Käsikaiteet alla olevan kuvan mekanismilla eivät hirveästi luoneet turvallisuuden tunnetta :D! Pudotus oli monta sataa metriä.

Huomaa polku, joka menee alla olevan kuvan oikeassa reunassa vuoren reunalla.

Maisemat olivat jälleen upeat! Kävelimme yhteensä 16 km. Verrattuna vuoristo vaellukseen, tämä oli paljon helppokulkuisempi ja nopeampi reitti. Tosin erittäin erilainen. Tämä oli hieno levado. Dyssel suositteli tätä meille tehtyään lähes saman reitin, ja me suosittelemme sitä ehdottomasti teille jotka Madeiralla vierailette.

Yhdistimme kaksi eri kävelyreittiä, sillä meillä oli kaksi autoa vuokralla. Aamulla lähtiessämme, ajoimme toisen auton valmiiksi odottamaan reitin loppupisteeseen, ja ajoimme toisella autolla reitin alkupisteeseen. Näin vältyimme kävelemästä samaa reittiä edestakaisin. Toinen reitti oli paljon kuivempi, mutta myös hieno. Se sisälsi paljon alamäkeä (tähän suuntaan käveltynä:D).

Päivän päätteeksi ajoimme Madeiran luoteiskärkeen Achadas da Cruz nimiseen paikaan, jossa oli hurja gondolihissi.  Kuvasta tästä hurjuudesta ei saa minkäänlaista käsitystä, mutta kuvan vasemmassa alareunassa oleva kuva, on otettu hissistä ylhäältä alaspäin. Hissi meni todella jyrkästi kuvan vasemman yläreunan kuvan vuoren huipulta alas ja takaisin. Oikean puoleisessa kuvassa näkyykin vaierit, joiden varassi munahissi leijaili. Hieno kokemus! ;)