Gibraltar kierros

La Linea marinassa oleskelumme aikana kävimme Gibraltarilla pari kertaa. Taisimme vaihtaa maata ensimmäistä kertaa pyörällä. Marinasta polkee Gibraltarin puolelle noin viisi minuuttia ja pyörällä pääsee kätevästi koko turistiautojonon ohitse. Minä en voi sietää jonoissa odottelua, joten tämä sopi loistavasti. Olin onnellinen kun saimme painaa tuulitukka hulmuten jonon ohi muiden turistien istuessa autossa hiki otsalta valuen.

Kävimme läpi perusnähtävyydet. Gibraltarin vuorella asustelee Euroopan ainoa vapaana luonnossa esiintyvä barbaari makaki -apinalaji. Olisimme voineet helposti napata yhden leikkisän tapauksen miehistöömme.

Gibraltar on 426 metriä korkea vuorenkökkäre jonka sisään on rakennettu paljon sotilaskäyttöön tarkoitettuja luolia ja tunneleita. Me vierailimme kahdessa eri luolassa. 

St. Michaelin tippukiviluolassa on mahtava tunnelma. Seinistä/ylhäältä valuu vettä, sisällä on muuten pimeää mutta joitain kohtia on valaistu taitavasti ja äänimaailmakin tuntui olevan kohdallaan. Täällä järjestetään jonkinlaisia esityksiä aika ajoin, ja kun menimme sisään, siellä oli tanssiryhmä harjoittelemassa. Olisin kovin mieluusti halunnut päästä katsomaan jonkinlaisen shown tänne luonnon muodostamaan luolaan, mutta nämä esitykset ovat vasta reilusti toukokuun puolella, joten me olemme silloin jo jonkin matkan päässä täältä. Siksipä sain nyt tyytyä vain harjoitusten ihailuun.

Gibraltar on jännä paikka, siellä on kiva fiilis ja aito tunne siitä että on yhtäkkiä Englannissa, vaikka Espanja on sananmukaisesti kivenheiton matkan päässä. Passintarkastusten jälkeen on tietysti englantilaisittain punaiset puhelinkopit ja jopa bussit ovat punaisia ja kaksikerroksisia. Kaupunki on kuin vanha englantilainen kaupunki ja pääkatu on täynnä pieniä liikkeitä. 

Europa Point Light Housesta avautuu maisema Afrikan rannikolle, joka tosin kuvassa ei näy pilvisen kelin vuoksi.

Parhaita otoksia 1/2

Alla reissumme ensimmäisen puolen vuoden (heinä-joulukuu 2014) parhaita valokuvia. Vuoden toisen puolikkaan (tammi-heinäkuu 2015) tunnelmat julkaistaan reissumme lopuksi.

Osa innokkaasta miehistöstämme Itämeren puolella

Ensimmäinen saaritutkimus dinghyllämme

Delfiinien iloinen tervehdys Biskajanlahdella

 

Biskajan jälkeisiä tunnelmia Pohjois-Espanjan Gijonista

Kohti etelää

Kala-aluksia aamusumun seassa Portugalin rannikolla

Auringonlasku ja merenkäynti Madeiralle suunnatessamme

Alla olevissa kuvissa Porto Santon tunnelmia.

Madeiran Baia da Abran ankkurointilahti osoittautui erittäin kuvaukselliseksi paikaksi!

Madeira tarjosi myös upeita vaellusreittejä toinen toistaan kiehtovimmilla maisemilla.

Levada-vaellus

Vuoristo-vaellus

ARC -tapahtuman alkua kerkisimme ihailemaan Kanarian saarille

Stop ja tips

Olemme olleet La Linean satamassa viikon. Missäköhän muualla olemme viettäneet samassa paikassa näin kauan aikaa? Ei tule heti mieleen mitään muuta kuin LaPa, jossa oltiiin oikeastaan molempina kertoina pakon sanelemana odottamassa milloin mitäkin veneremppaa tai asennusta sekä Cascais/Oeiras ja Cherbourg joissa oltiin osittain jumissa huonojen kelien vuoksi. Madeira ja Porto Santo taisivat olla ainoat joissa vietimme aikaa yli viikon omasta tahdostamme. Tämän vuoden aikana olemme purjehtineet noin 5000 mailia, siis noin kolmen kk aikana. Koko reissumme aikana maileja on kertynyt noin 8000. Viimeisen kk aikana yli 1000 mailia, joten nyt eteemme tuli ensimmäistä kertaa jonkinlainen stoppi lähteä heti puskemaan merelle ja seuraavaan paikkaan. Tämä satama on hyvä ja edullinen, lähellä on nähtävää, satamassa tuttuja, kelit olleet pääsääntöisesti hyvät jne. Me viihdymme täällä! Pitää myös latailla vähän omia akkuja sillä Itämerelle on kuitenkin matkaa vielä.

Olemme viettäneet venepäiviä vain tekemättä mitään mutta taas toisina päivinä kunnostaen venettä, siivoten ja pesten pyykkiä, olemme harrastaneet liikuntaa ja toki tutustuneet hieman läheiseen Gibraltariin sekä La Linean kaupunkiin joista myöhemmin lisää. Saimme taas seuraa Conquistadorista ja nyt samaan laituriin on ilmestynyt toinen suomalaisvene, jonka miehistöön tutustuimme jo syksyllä Cascaisissa. 

Täällä alkaa toukokuun alusta high season, joka tarkoittaa käytännössä sitä että lähes kaikissa satamissa hinnat pompsahtaa noin tuplasti. Esimerkiksi Ranskan rivieran alueelle ei meillä toki aikataulullisestikaan, mutta finanssipuolestakaan ole mitään menemistä sillä yksi satamayö voi maksaa helposti 100-300€. Haloo, saat hotellista sviitin samalla hinnalla kun satamassa köyden jonkin tolpan ympärille! Alkaa varmasti tuo ankkurointi houkutella aika vauhdilla :D myös Kroatia on alkanut hinnoitella itsensä ulos kiskoen satamamaksuista maltaita! Siellä taas toisaalta on paljon hyviä ankkurointimahdollisuuksia, joka kompensoi tilannetta eikä poissulje sen maan näkemistä.

Emme ole vielä päättäneet miten reittisuunnitelmamme tästä etenee. Haluamme käydä muutamissa paikoissa täällä Andalusian alueella, mutta riippuen satamista ja niiden hinnoittelusta päätämme katselemmeko paikkoja autolla vai veneellä. Vinkkejä otetaan vastaan ilomielin hyvistä ja järkevän hintaisista satamista La Linea (Gibraltar) -Malaga akselilla sekä vierailun arvoisista kohteista lähietäisyydellä (käytännössä Andalusian alue). Satamakirjatkaan eivät paljasta kaikkia helmiä, sillä esimerkiksi tätä La Lineaa ei ole edes kaikissa kartoissa ollessaan niin uusi satama.

Could this be new normal?

Mikä siinä on että ne vuodet vierivät ja aika kiitää? Sitä nopeammin se menee, mitä vanhemmaksi tulee. Johtuuko se siitä että tuijotamme kalenteria ja kelloa kuin se olisi jokin avain onneen? On aikatauluja ja kalenterit ratkeavat liitoksistaan arjen keskellä. Olemme niin pirun tavoitteellisia että unohdamme kuunnella itseämme ja kehomme merkkejä. Vai johtuuko se siitä että mitä vanhemmaksi tulemme sitä harvemmin aivomme pääsevät täydelliseen relaxaatio tilaan jossa emme ajattele muuta kun sitä mitä teemme juuri sillä hetkellä? Emme siis keskity ja ole hetkessä, vaan pyörittelemme koko ajan mitä seuraavaksi, mitä huomenna entä illalla... Muistan kun lapsena kesäloma tuntui iäisyydeltä! Mikä autuaalinen rehellinen ilo ja onni ja iäisyyden tuntu! Nyt vuosi tuntuu kuukaudelta, päivä tunnilta jne. Mitä teemme väärin? 

Lisäksi kaikki pitää suorittaa. Puhutaan liikuntasuorituksesta kun pienenä se oli maailman hauskinta kun siellä on ne kaikki kaveritkin... Syyllistyn itse melko usein näihin samoihin asioihin ja olen tietoisesti pyrkinyt pois niistä! Elämään siis hetkessä, keskittymään vain siihen mitä nyt tapahtuu, unohtamaan kaiken ulkopuolisen maailman joka välillä häiritsee niin paljon että stressaannumme lähes kuoliaaksi. Emme kuitenkaan voi määräämme enempää sille mitä huomenna tapahtuu, joten miksi miettiä ja pohtia ja tukkia sillä kaikki aivonystyrämme?

Netti ja sen 24/7 saatavuus on yksi asia, jonka huomaan aiheuttavan melkoista levottomuutta ja "toinen jalka jossain muualla" elämistä. Täällä nettiä ei ole saatavilla koko aikaa, ja se on todella leppoisaa! Sitten kun sen netin saa, alkaa niin järkyttävä datailu että siinä ravintolan tarjoilijat varmasti pohtivat parisuhteemme laatua, hyvä etteivät kiikuta parisuhdeterapeutin yhteystietoja kun syömme ateriamme tuijottaen ja näppäillen pientä näyttöä, nauraen itseksemme ja vasta ruoan syötyämme toteamme että ainiin olin jonkun kanssa täällä raflassa. Tarjoilijat eivät tosin tiedä että vietämme tuhansia tunteja istuen pienessä lasikuituammeessa keskellä ei mitään yhdessä, joten eiköhän siellä kerkiä ajatuksia vaihtamaan kerran jos toisenkin ;). Kuitenkin minun lemppari quoteni on ollut yhdessä baarissa Karibialla menun viereen kirjoitettu teksti: no, we don't have wifi, talk to each other! =)

Joku muuten viitsi heittää lähtiessämme tänne reissuun että miten voit lähteä miehesi/vaimosi kanssa kaksin vuodeksi tuolla lailla.. Minun olisi tehnyt mieli sanoa että jos sinä et voi, kannattaa nimenomaan lähteä ja miettiä ja pohtia ja tehdä kaikkensa, sillä tuossa kohtaa parisuhde on syvältä jos et voi viettää aikaa kumppanisi kanssa! Yhtenä päivänä eräs mies laiturilla tuli juttelemaan meille ja totesi muina miehinä että onpa hienoa että mahdutte samaan veneeseen! Minä näppäränä tyttönä pohtimaan että no jopa on läskiä kertynyt jos ei mies ole vaimonsa kanssa noin 40m2 veneeseen mahtunut ;) hän toki tähdensi hieman asiaansa ja kertoi ettei ole ikinä mahtunut vaimoineen (?) samaan veneeseen sillä ei tule toimeen veneessä hänen/heidän kanssaan. Minä täräytin suoraan että onpa surullista, meillä ei ole tuollaisia ongelmia, me tulemme täällä erinomaisesti juttuun, mutta meillä oli alkumatkasta noita peräsinongelmia ja sitten korjattiin moottoria takuun piikkiin, onko sinulla lainkaan sellaisia ongelmia? ;) Eikö nimenomaan sanota että if you are looking for a crew, marry one?! 

Takaisin aikakäsitteeseen.. Täällä olen viettänyt päiviä niin että joudun illalla etsimään puhelintani. Mitä sillä teen päivän aikana? En ole myöskään käyttänyt kelloa muuta kuin treenisuoritusten ajanottoon tai rannekoruna sekä tietysti yövahdeissa.

Siitä huolimatta aika on mennyt niin nopeasti, että pian on aika lähteä purjehtimaan kotiin päin. Vältän tätä ajatusta viimeiseen saakka, sillä en ole voinut missään koskaan niin hyvin kuin veneellä irti kaikesta! Siis aina. Ei pelkästään tämän vuoden aikana vaan myös aiemmin elämässäni viettäessäni kaikki mahdolliset kesälomat ja vapaat viikonloput purjehtien. Saaristossa suurin tekemisen aihe oli perunoiden kuoriminen. Aika leppoisaa! Ja joku ihmettelee miksi viihdymme täällä niin hyvin :). Kukapa ei viihtyisi tilassa, ajassa ja paikassa, jossa stressitaso on minimisoitu niin pieneen kuin mahdollista?!

Voi kunpa tämä voisikin olla "uutta normaalia"! Elämä stressitaso minimoituna ja hetkestä kiinni pitäen. Mutta onnistuisiko nuo asiat siirtämään jotenkin siihen normi arkeenkin? Siinäpä meille haaste! Edes ilta viikossa ilman puhelinta, ilta viikossa ilman kelloa...? Minä aion yrittää kotiin päästyämme!

Sitä harjoitellessa: 

keep calm and carry on sailing!

Ps. Off the topic: Kanarian öljykatastrofista kirjoittaa Kalle blogissaan. 

Mantereelta toiselle - Marokosta Gibraltarille

Nautittuamme Marokosta, päätimme käyttää tulevan sääikkunan Välimerelle etenemiseen hyväksi. Olisimme mielellämme jääneet nauttimaan Marokon antimista ja auringosta vielä muutamiksi päiviksi, mutta olemme oppineet käyttämään sääikkunat hyväksi, jolloin matkan tekeminen on paljon nautinnollisempaa. Niin pitkäksi aikaa kun sääennusteet näyttivät, oli luvassa vastaista tuulta (lukuunottamatta tätä parin päivän etelänpuolisen tuulen pätkää), joten tulliselvitysten kautta lähdimme jatkamaan matkaamme.  

Myös Conquistador oli aikeissa jatkaa matkaa, joten mikäpä sen hauskempaa kuin saada pitkästä pitkästä aikaa seuraa legille

Lähdimme siis pilottiveneen saattelemana suuntaamaan ulos satamasta

Atlanti otti meidät taas hyvin vastaan, sää oli sitä mitä ennusteet lupasivat. 

Aallokko oli sen veran maltillista, että pieni kala-aluskin selvisi merellä

Conquistador rinnallamme seilasimme täydellisessä sivumyötäisessä 6-8 solmua kohti Euroopan mannerta

Kala-aluksia, verkkoja ja rahtilaivoja väisteltiin hieman, muuten matka sujui erinomaisesti. Conquistador jatkoi matkaansa eri paikkaan. Tavoitteenamme on vielä tavata heidät, ennen kuin me lähdemme puikkelehtimaan pohjoiseen päin ja he Välimerelle, jossa aikovat viettää seuraavan vuoden. 

Saavuttuamme Gibraltarin salmeen, saimme yllätykseksemme todeta, että kaupallista laivaliikennettä on melko vähän.

Kolmiot ovat laivoja, ja niitä oli liikenteessä todella rauhalliseen tahtiin

Aallokkoa oli sitäkin enemmän, sillä vaikka keli oli melko rauhaisa, vuorovedet aiheutti epämukavan svellin, joka tosin tasoittui jossain vaiheessa. Virta käyttäytyi toisin kuin olimme ymmärtäneet ja tulkinneet satamakirjoista (myös muiden veneilijöiden kanssa), mutta siinäpä köröteltiin jonkin aikaa vastavirtaan 2-3 solmun vauhtia.

Ei tällaisen rohjon alle kuitenkaan olisi kiva jäädä, joten tarkkana oli oltava. Tuollaiset eivät pysähdy ihan silmän räpäyksessä

Gibraltarin salmessa on varsin yleistä tavata valaita. Valaista on satamakirjoissa ja kartoissa jopa varoituksia ja laivaliikenteelle nopeusrajoituksia. Me ymmärrämme tämän täysin, sillä meitä johdatti salmeen suurten delfiinien lisäksi...

Lauma pilottivalaita, joista osa tuli ihan veneemme viereen. Tämä 5-6 metrinen yksilö innostui leikkimään ja hyppimään delfiinien lailla. 

Maisemat olivat huikeat, toisella puolella Afrikan rannikko...

Ja toisella puolella Eurooppa.

 Gibraltar mereltä päin

Päästyämme satamapoukamaan ymmärsimme miksi itse salmessa oli ollut niin hiljaista. Kaikki laivat olivat viettämässä siestaa nauttien lämpimästä auringosta ja nukkuen päikkäreitä tyynessä säässä.

Kolmiot ovat rahtilaivoja ynnä muuta kaupallista liikennettä, joista 99% oli ankkurissa Gibraltarin lahdella

Me rantauduimme Gibraltarin vieressä sijaitsevaan La Linean Marinaan, josta ystävämme meille vinkkasivat. Suuri kiitos tästä vinkistä heille, nimittäin viereinen satama olisi ollut taatusti tupla hintainen + tämä La Linea on suht uusi. Täällä on hyvät laiturit, sähköt, vedet, lämpöiset suihkuvedet (!!!:)), ystävällinen ja avulias satamahenkilökunta jne. Sataman hinta 12 metriseltä veneeltä noin 10€ per yö (hinta low seasonilla jota kestää vielä huhtikuun loppuun), pyykki 4€.. Tätä satamaa voi todella suositella! Tästä on kävelymatka Gibraltariin ja maisemat ovat todella kohdillaan! 

Marokon tunnelmia

Afriikka visiittimme tarjosi meille aurinkoa ja lämpöä miljoonakaupunki Rabatissa olomme aikana.

Vanha Medina jokinäkymällä

Rabatin kaupunkikuvaa

Salen alue joen toisella puolella, jossa tapasi enemmän paikallista väestöä

Näköalapaikka vanhassa Medinassa ja minä yrittäen kunnioittaa muslimien vaaterajoituksia

Oi kunpa olisin voinut napata nämä söpöliinit mukaan! Onneksi niillä näytti olevan ravintoa ja huolehtijoita vaikka olivatkin kulkukissoja.

Mausteita ja yrttejä oli niin paljon, että kaikkia ei edes tunnistanut

Kävimme Vickien ja Jakobin kanssa "keramiikka kylässä", siis sellaisessa paikassa, jossa valmistetaan ja myydään paljon keramiikkaa; astioita, kynttilän alusia, kukkaruukkuja...

Pääsimme katsomaan niiden valmistusprosessia

Kuten aiemmin kirjoitin, täällä myydään paljon nahkatuotteita, ja pääsimme kurkkaamaan myös niiden tekoa

Vietimme pitkästä aikaa monia hauskoja hetkiä tämän mahtavan tanskalaisen pariskunnan kanssa. 

Pidimme hodari-iltaa, leffailtaa ja pizzailtaa jne..

Yhtenä päivänä menimme junalla Casablancaan, jonne on noin tunnin matka Rabatista. Kävimme tutustumassa maailman kolmanneksi suurimpaan moskeijaan Hassan II:n. Tämä on vaikuttava rakennelma niin sisältä kuin ulkoa, ja oppaamme selitti, että jos vierailee Marokossa eikä käy täällä, ei voi sanoa käyneensä Marokossa. 

Hassan II moskeijaa pidetään Marokon sydämenä ja se on maan ylpeydenaihe

Rabat, Marokko

Jos minulta olisi kysytty vuosi sitten missä olen vuoden päästä, en todellakaan olisi osannut vastata että no paatilla Afrikassa. 

Täälläpä sitä nyt kuitenkin seikkaillaan, eksytään medinoiden (medina=kaupungin keskus), pikkukujien saloihin, heittäydytään uuden kulttuurin armoille ja nautitaan joka hetkestä, sillä ikinä ei tiedä mikä kulman takana odottaa.

Rabat on Marokon pääkaupunki. Asukkaita on noin 2 miljoonaa. Rabatissa on kaksi medinaa. Medina erottuu muusta kaupungista muurilla. Rabatin toinen medina on turistisempi, ja toisessa tapaat paikallisempaa väestöä. Joka tapauksessa tunnelma on lähes sama. Pikku kujat ovat täynnä toinen toistaan pienempiä kojuja/kauppoja, joissa myydään mm. nahkatavaraa (kenkiä, laukkuja, takkeja), mattoja,

muita käsitöitä,

 

koruja, ruokia... 

Oikeastaan ihan mitä vain. Se mitä täällä ei myydä, sitä et tarvitse. Tunnelma on jännä! Ihan kuin tipahtaisit muun kaupungin helskeestä täysin toiseen aikakauteen pujahtaessasi muurien sisään.

Rabatin tunnelmaa on jotenkin vaikea kuvailla. Tavallaan kaupunki on selkeä mutta toisaalta se on sekoitus vähän kaikkea. Vanhaa, uutta, köyhää, varakasta, siistiä ja sitten taas roskia joka puolella.. Tämä on muslimimaa, joten uskonto luo tottakai omat sääntönsä joka näkyy ja kuuluu myös katukuvassa. 

Viidesti päivässä sekä yleisistä että talojen katoilla olevista kaiuttimista kantautuu kaupungin vilskeeseen rukouskutsu. Rukoushuoneita on vähän joka kadun kulmassa, ja aina joku tulee tai menee sisään, ottaa kengät pois, pesee kätensä ja suorittaa muut rukoukseen kuuluvat rituaalit. Naiset peittävät hiuksensa huivilla, ja käyttävät niin pitkiä housuja/hametta kuin pitkähihaista paitoja. Lapsia on paljon.

Ihmiset ovat superystävällisiä ja puhuvat suht hyvin englantia. Joka paikassa on hurja määrä poliiseja, joten olo tuntuu todella turvalliselta. Kukaan ei pääasiassa tyrkytä mitään (poikkeuksia lukuun ottamatta), joka tuo ihan omanlaisensa miellyttävän ilmapiirin. Saat kävellä suht rauhassa ja tutkia ympäristöä.

Satamassa viereinen laiturinpätkä on kuninkaan veneille. Siinä on passissa kuninkaan kuusi moottorivenettä, joita vartioidaan ja pestään jos kuningas sattuu haluamaan merelle. Noh, ei ole kunkkua näkynyt näillä main, mutta onpahan ainakin satama-alue hyvin vartioitu! Muutenkin satama on todella hyvä sen ollessa myös suhteellisen uusi. 

Laiturit ovat hyväkuntoiset, sähköt ja vedet tulevat laiturille, suihkusta lämmintä vettä, kauppaan kävely/pyöräilymatka, satamahenkilökunta avuliasta ja ystävällistä jne. Pyykinpesu pitää tilata satamahenkilökunnan kautta eikä hinnasta ole kirjoitushetkellä tietoa. Wifi on erikseen maksullinen. Satama on edullinen  ollessaan vain noin 8€/yö kokoisellemme veneelle (erikseen low- ja high season, nyt olemme lowlla), ja täältä saa vielä Sail the world - jäsenyydellä 20% alennuksen. Sataman läheisyydessä oleva rakennusalue (tiedä sitten ovatko tarkoitettu asuin- vai kauppatiloiksi) on 

vielä kesken, ja jotenkin tuntuu että ne ovat olleet jo kauan kesken.

Kuitenkin joku siellä koko ajan nakuttaa jotain lankkua johonkin, joten yritys on ainakin kova.

Satamasta pääsee helposti joen toiselle puolelle turistisempaan medinaan soutuveneellä, (0,20€/hlö) ja soutuveneet kulkevat valoisaan aikaan non-stoppina jokea puolelta toiselle. 

Myös tramin käyttö on halpaa (0,60€/hlö) ja helppoa. Jos haluat matkustaa pidemmän matkan toiseen kaupunkiin, junat ja bussit kulkevat hyvin ja ovat edullisia. Ylipäätään kaikki tuntuu olevan todella edullista. Turisteja kuitenkin huijataan surutta ja hinnat ovat tuplat verrattuna paikallisiin. Se on kuitenkin ihan ok, sillä puhutaan niin pienistä hinnoista; maksan mielelläni pullasta 0,20€ vaikka se on paikallisille 0,10€. Nahkatuotteiden hinnat eivät ikinä ole sitä mitä myyjät ensimmäiseksi heittää, joten oppirahat tulee maksettua moneen kertaan eri tilanteissa aluksi.