perjantai 9. toukokuuta 2014

Laitesukellusta, pelko voitettu!

Olen pienenä tippunut veneen kyydistä ja hörpännyt jonkun verran vettä. Isäni on uinut pelastamaan minua ja näin ollen sukeltamisesta on jäänyt jonkinlaisia ikäviä muistoja, eikä se kuulu mukavuusalueelleni.

Viime viikonloppu oli aivan täydellinen! Siitä saan kiittää vain ja ainostaan rakkaita ystäviäni. Vietin sen siis ystävieni kanssa tehden vaikka ja mitä. Ohjelmaan kuului mm. saunomista, brunsseja, moottoripyörä ajelu, hieronta, kasvohoito, köysien varassa laskeutumista Tampereen Pyynikin näkötornista (26m), Ilveksen näköala VIP tiloissa saunomista, tanssimista parhaassa seurassa aamu neljään, palosammutusharjoittelua yms... 
Ja ennen kaikkea laitesukellusta. Ystäväni tiesivät pienehköstä kammostani veden alla. He tiesivät myös että haluaisin eroon tästä ilkeästä kammosta. Niinpä he veivät minut Pirkanmaan pelastuslaitokselle, jossa pääsin sukeltamaan 4metriin ystävieni ja oppaan kanssa. 

S on joskus ehdotellut ja vinkkaillut sukelluskurssista johon olen aina vastannut kieltävästi. Viime viikonloppuna sukelsimme yli tunnin. Yllätyin siitä, kuinka pienessä ajassa kerkiää oppimaan niin paljon veden alla pienestä jännityksestä huolimatta. Aluksi harjoittelimme ihan perusasioita; hengitystä happilaitteen kanssa, käsimerkkejä, paineen tasaamista korvissa, sitten tasaista hengitystä veden alla jonka jälkeen harjoittelimme ilman poistoa liiveistä jotta pääsimme syvemmälle. Syvässä päädyssä harjoittelimme hapen antamista muille, tavaroiden noutamista pohjasta, kuperkeikkoja, käsillä kävelyä ja renkaiden läpi sukellusta.

Ja nyt on pakko myöntää, että minuun iski pieni sukellusinto! Haluan siis ehdottomasti käydä kurssin jossain vaiheessa, ehkä vähän kirkkaammissa vesissä, vaikka Suomessa kurssista saisi ehkä eniten irti. Jää nähtäväksi koska tämä olisi käytännössä mahdollista.

Mahtava viikonloppu, kiitos ystävät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti