tiistai 9. kesäkuuta 2015

Tuulen tuiverrusta ja tuulitukkaa

Roscoffissa on nukuttu, syöty ja nukuttu. Käytiin me suihkussakin mutta sitten nukuttiin taas. 

Isi-kippareiden on määrä saapua maahan keskiviikkona eli huomenna illalla, joten siihen saakka meillä on aikaa nuolla paatti viimeisen päälle kuntoon. Khöhöm, katsotaan mihin lopputulokseen pääsemme.. Vähän paineita.

Isejä siis jo odotellaan, pidellään kovia tuulia satamassa ja hoidellaan netin välityksellä rästiin jääneitä toimistohommia. S:llä sen sijaan tuntuu olevan kokoajan jotain säätämistä tuon pytyn kanssa. Taas oli septi tukossa ja niin kiva kun näistä meidän vessa episodeista varmaan onkin lukea, niin myös virtsakiviä on putsattu :D. No se siitä, mutta että kyllä melkein pitäisi kuulemma joku talonmies (=veneenmies) olla täällä mukana jos meinais keritä ihan vaan oleen. 

Tuuli on siis tuivertanut ja satamaan tulevilla veneillä ei ole ollut ihan ongelmattomia rantautumisia. Eilen katsoimme kun 55 jalkainen paatti yritti rantautua ja oli ongelmissa. Eilen sitten olin työn touhussa koneen äärellä ja yhtäkkiä pamahti niin lujaa että olin varma että siihen loppui tämä retki ja joku tuli sisään keulastamme. En ole ponkaissut ikinä yhtä lujaa pystyyn, ja kannelle päästyäni S seisoikin jo keulassa ja yritti työntää Englantilaista venettä pois keulastamme. Se yritti parkkeerata viereemme ja tuuli painoi perää niin pahasti että se painui suoraan ankkuriimme. Päästin ne kaikki kirosanat mitä suomeksi osaan yhtenä ryöppynä vaistomaisesti ja olin silmän räpäyksessä keulassa. Tämä sama oli viittä vaille tapahtua Albufeirassa. Silloin selvisimme mutta naapuriveneisiin tuli ruhjeita. Myös tällä kertaa selvisimme onneksemme vain pelästyksellä ja kaikilla osaamillani kirosanoilla. Veneeseemme ei tullut sen isompia jälkiä mitä ei vahaamalla saisi korjattua. Ankkuri oli onneksi keulassa uloimpana, ääni vain kuulosti sisälle siltä kun joku olisi vienyt koko keulamme. Myöskin enkkuvene selvisi pienin vaurioin. Minun onnekseni nämä ranskalaiset eivätkä sen paremmin englantilaisetkaan tunnista kovin hyvin suomalaisia kirosanoja että siinä mielessähän voin päästellä vahingossa suustani sammakoita vielä ennen Itämerta ja kaikki vain hymyilevät. 

Eilen illalla yritimme käydä ravintolassa syömässä mutta kolme raflaa sulki ovensa nenämme edestä! Meni siis kiinni, ei meissä kai ollut mitään vikaa.. Tai niin luulemme. Kävelimme takaisin bååttenille ja ranskalainen kokki aka Siisam Monsieur Le Chef kuoriutui ja loihti unelma aurinkokuivattutomaatti-feta-valkosipuli-basilika -pastat. Tämän huippukokin voi houkutella esiin punaviinillä, ja se siitä pullosta. 

Illalla nukahdin salongin sohvalle ja siitä tokkurassa yritin siirtyä myöhemmin omaan punkkaan. Siis unisena. Minä en juonut punaviiniä. Katsoin vähän ympärilleni ja kysyin S:ltä joka nukkui tyytyväisenä, että
"miten voit olla siellä, eikö sun pitäis olla vahtimassa?! Miten me voidaan molemmat nukkua?" Ihmettelin. 
S vastasi vähintäänkin yhtä tokkuraisena että me ollaan satamassa.
"Aijjaa" ja lamppu sammui uudelleen.
Aamulla löysin itseni omasta punkasta. Ilmeisesti vieläkin vähän väsyttää!

Off The topic:
Samulin tukka alkaa olla sen pituinen, että olo on kuulemma tuulen tuivertaessa samanlainen kuin Euroviisuissa olisi. Ehdotin että jos vähän leikkaisin noilla Fiskarseilla, mutta ei jostain syystä kelpaa (?! :D). Ranskalaisten kampaajien kanssa on kielimuuria ja espanjalaisista kampaajista oli niin huonoja kokemuksia että parempi pitää tämä tuulitukka. S soittelee jo aika sujuvasti tuota kitaraakin, että tiedä sitten vaikka Euroviisuissa hänet nähtäisiin! Ehkä koiramme opettelee laulamaan nimittäin minusta ei siihen ole ja tuntuu että vaikka S onkin aika multitalentti niin parempi kuitenkin vielä keskittyä vain kitaraan. 

2 kommenttia:

  1. Kovasti innokasta porukkaa täällä kävikin tänään matkalla lentokentälle! Hauskaa "isipurjehdusta" sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :) hauskaa on piisannut! Terveisiä!

      Poista