sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Biskaja x 3

Terveiset Roscoffista Ranskasta! Saavuimme tänne eilen illalla. Matkaa kertyi 422 mailia ja vietimme merellä aika tarkalleen tasan kolme vuorokautta.

Tämä oli kolmas kohtaamisemme Biskajan kanssa. Ensitutustumisemme tapahtui 2013 heinäkuussa kun haimme venettä La Rochellesta Suomeen. Silloin Biskajan käytös oli vähän laimeaa; pitkälti sumussa koneistusta. Toinen kohtaamisemme oli viime elokuussa kun menimme Audiernesta Gijoniin. Silloin tämä pahamaineinen lahti käyttäytyi liiankin lempeästi ja koneistimme kauniissa peilityynessä säässä katsellen delfiinejä ja ihan lopussa pääsimme etenemään genaakkerilla. Epäilimme jo vähän että onkohan tämä Biskajan pahamaineisuus vain legendaa, mutta tämän kolmannen kohtaamisemme ensimmäinen yö otti meiltä luulot pois.

La Corunassa olomme jäi lyhyeksi kun sääennusteet ahdistivat meidät takaisin merelle. Kerkisimme vaihtamaan kuulumisia s/y Emilyn Sepon kanssa, joka sattui olemaan myös Corunassa. Tutustuimme Seppoon jo viime syksynä Cascaisissa ja tapasimme hänet myös talven aikana Kanarialla. Seppo täydensi kirjastoamme lainaamalla kirjoja ja innostutti meidät taas harjoittelemaan kitaran soittoa, huipputyyppi. Saimme yhdessä tuumin myös septitankin tukoksen auki. La Corunasta löytyi iloiseksi yllätykseksemme imutyhjennysasema. Satamamies kurtisteli kulmiaan kun halusimme käyttää laitetta. Hän sanoi ensimmäisenä että se ei välttämättä toimi. Me ehdotimme että josko voisimme kokeilla nimittäin ei huvittaisi alkaa rassaamaan tätä pakettia täysinäisenä vaan mieluummin tyhjänä. No se maksaa 5€, toteaa kulmien kurtistelija. No olkoon niin. Ei muuten kovin kannustava systeemi tuo heidän imutyhjennys! Kaikesta huolimatta septi saatiin tyhjäksi mutta itse tukos lähti vasta rassaamalla. Kiva "paketti" S:n 30-vuotiasynttäripäivänä. Paska homma mutta tulipahan tehtyä.

Nukuimme satamassa yhden yön ja olo oli silti vähän kulahtanut tuon edellisen maininkimoottoroinnin jäljiltä. Saimme täytettyä muonavarastot ja tarkkailimme sääennusteita useaan kertaan. Näytti siltä että ainoat vaihtoehdot olisi lähteä keskiviikkoiltana tai torstaina aikaisin aamulla. Keskiviikkoillan lähdössä huonoa olisi ensimmäisen yön ja seuraavan aamun 3-4 metrin aallokko ja reipas 10-12m/s itätuuli kun taas torstain lähdössä ikävää olisi kova vastatuuli loppumatkasta. Pohdimme hetken ja mietimme että ei se torstain aikainen herääminenkään niin nättiä ole, joten köydet irtosivat keskiviikkoiltana klo.21.20. 


Mitään täydellistä myötätuuli-ikkunaa meille ei todellakaan ollut luvassa, mutta jos emme olisi lähteneet nyt, olisimme olleet jumissa Corunassa ainakin seuraavan viikon nimittäin lätäkköön olisi ollut luvassa todella kovia tuulia. 

Ensimmäinen yö olikin melkoista rallia. Se alkoi noin kolme mailia satamasta ulos päästyämme ja sitä kesti noin 10 tuntia. Kumpikaan ei nukkunut ennen torstai aamua. Maininki oli sitä 3-4 metristä luoteesta ja siihen yhdistyi idästä tuleva melko reilu tuuliaallokko. Ristiaallokossa ja 11-13m/s itätuulessa olo oli kuin tehosekoittimessa. Vettä roiskui joka puolelle ja vain sprayhoodin suojassa oli kuivempaa. AVOT! Tätä jatkui aamuun saakka ja joskus auringon noustua homma rauhoittui. 

Torstai päivä olikin taas nautinnollista menoa. Tuuli leppoisa 6-8 m/s ja aallokko oli rauhoittunut. Delfiinit kävivät hyppimässä suurissa parvissa veneemme rinnalla vähän väliä. Näin paljon en ole niitä ennen nähnyt samaan aikaan! 

Torstai päivä oli lämmin ja shortsikeli yllätti meidät. Tämä oli kaiketi itätuulen ansiota. Päivä meni hujauksessa kun nukuimme vuoronperään edellisen yön univelkoja pois. Joskus myöhään iltapäivällä tuuli kuoli kokonaan jättäen taas iki-ihanan aallokon vellomaan. Heikun keikun! Tätä kesti aina perjantai aamuun saakka kunnes tuuli taas heräsi, tällä kertaa luoteesta. Pilvet kerääntyivät mutta tuuli oli hyvä ja matka eteni vauhdilla.

Talvi yllätti meidät perjantaina juuri kyseisen luoteistuulen ansiosta. KYLMÄ! Vesi oli tippunut 14 asteeseen ja päällä oli vaatteita muutama kerros + pipo ja hanskat. 

Perjantaina iltapäivällä oli pitkästä pitkästä aikaa vihdoin sellainen keli jota minä kutsun lämpötilaa lukuunottamatta aika ihanteelliseksi purjehdussääksi. 


Tuuli sivumyötäistä miedolla aallokolla kummankin tullessa sopivasta kulmasta ja ollen sopivan kokoista ja aurinko paistoi. Vauhti oli hyvä. Joka tapauksessa pitkästä aikaa ihanteellinen keli purjehtia! 

Sitä ei kuitenkaan kestänyt liian kauaa, vaan tuuli kasvoi ja minä aloin olla jo aika väsynyt tähän reivataan - täydet purjeet -  reivataan - täydet purjeet -säätämiseen. Aallokkoa tuulta kovaa aallokkoa kovaa tuulta ei yhtään tuulta kovaa aallokkoa... Hohhoijjaa... Olisi nyt edes puoli päivää sama keli. Meillä onneksi kaikki köydet tulee sitloodan joten isonkin reivaaminen hoituu sitloodasta käsin yksin jos toinen nukkuu. Minua ei vaan huvittanut enkä jaksanut. Kohta se tuuli kuitenkin keveni ja aina lauantai aamuun saakka päästiin kovaa vauhtia hyvällä sivumyötäisellä Brestin niemen kärjen pohjoispuolelle, jonne saavuimme lauantaina aikaisin aamulla.

Loppuyhteenvetona voisi kai sanoa ensimmäisen yön kovasta kelistä huolimatta ettei se Biskaja sen kummempi lätäkkö pahamaineisuudestaan huolimatta ole kuin mikään muukaan, kunhan siellä on oikeana vuoden aikana ja oikealla sääikkunalla liikkeellä. Aallokko nousee yllättävän kovaksi näköjään myös itätuulella ja kun se on vasten usein lännenpuolelta tulevan mainingin kanssa meno muuttuu epämukavaksi. Tuuli merellä harvemmin on ongelma, mutta kun se aallokko muistaa aina syntyä. Kuitenkin ylityksemme oli hyvä ja se sujui vauhdilla. Keskinopeudeksi tuli noin 6,3 ja moottoritunteja kertyi vain 12. Sitloodasta kannelle ei tarvinnut poistua kertaakaan ja pääosin aikaa vietettiin sisällä tutkaan luottaen.


Brestin jälkeen alkoi taas vuorovesileikki. Parhaimmillaan myötävirralla saa kunnon vauhdit jos ajoitus osuu kohdilleen. Meillä oli takana yli 300 mailin ylitys joten siinä ei paljon lähtiessä Corunasta laskettu, että mitenkäs se vuorovesi menee siellä Englannin kanaalissa. Noh päin naamaahan se tuli kun pääsimme Brestin kärkeen. Käytännössä siis seisoimme paikallamme lauantaina klo 08-14 välisen ajan. Etenimme ehkä maksimissaan 10 mailia kun vesi tuli vasten pahimmillaan noin 4 solmua. Aika kului leppoisasti kuten kuvasta näkyy.


Virran käännyttyä meille myötäiseksi viimeiset 45 mailia perille Roscoffiin sujui kuitenkin vauhdilla parhaimmillaan 10 solmua ja saimme vihdoin köydet kiinni sopivasti ennen kuin pimeä tuli. Pieni loppuvastus tuo virtaleikki mutta sitähän se on täällä kanaalissa.

Hydrovanelle on pakko antaa parhaan pelaajan palkinto! Se ajoi aina kun menimme purjeilla ja se suoriutui joka kelistä kiitettävästi. Se on loistoväline! Nyt kun sitä on käyttänyt niin ei ilman sitä lähtisi isolle merelle. Se taitaa olla lunastanut ikuisen paikan meidän miehistöissä, vaikka hintaa sillä on ja ehkä se on vähän ruma, mutta se ei syö mitään, hoitaa homman ja on hiljaa :)

4 kommenttia:

  1. Oooooo... miten jännittävä seikkailu ja onnellinen loppu :) Vielä delfiinejäkin saattamassa!

    Onko se teidän ruma parhaan pelaajan palkinnon saanut tyyppi siis tuuliperäsin vai...? Tämmönen saaristoseilaaja on niinko nevö hööd tuollaisesta.

    Voimia tuleviin seikkailuihin!

    VastaaPoista
  2. Hehee, juu se tai ehkä pitäisi sanoa hän on tuuliperäsin Herra Vane :)
    Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Oijoi! Tuulet näyttää kyllä aika vaihtelevilta, kun katsoo täältä Azoreilta sopivaa sääikkunaa kohti Roscoffia Biskajan ohi. On joko kunnon myräkkää ja sitten yhtäkkiä tyyntä kaistaa. Interesting!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys! Joo nyt on aika mielenkiintoisia kelejä! Me ollaan satamassa ja tuuli 45 solmua. Kiinni laiturissa ja vene vinossa tuntuu kuin olis merellä! Tsemppiä teille seuraavaan legiin!:)

      Poista