Vihdoin perillä La Corunassa, Espanjan luoteisosassa, Biskajan eteläpuolella. Takana kahden yön yli purjehdus, kolme purjehdus (=moottorointi) päivää, kaksi huonosti nukuttua yötä, väsymystä, koneistusta sumussa, tyynessä, vastatuulessa, auringossa, pimeässä, kuun valossa, purjehdusta liian vähän, merellä kylmyyttä, septitankin tyhjennysyrityksiä tuloksetta(=täynnä ja tukossa eikä lähimainkaan imutyhjennystä), kalaverkkoihin ajamisen jännitystä, tutkaan tuijottelua, kalapaattien varomisia, naurua, muutama huono vitsi, omia ajatuksia, lukemista, vinossa kokkaamista, tasapainottelua, rullaamista (ilman purjetta vene keikkuu tuskaisesti mutta jos purje ei pysy vedossa niin no can do) vastatuulta, vastavirtaa ja vasta-aallokkoa, moottorin hyrinää, liikaa tuulta väärästä suunnasta tai liian vähän tuulta tiukasta kryssikulmasta... Sanoinhan varmasti moottorin hyrinän?! Kyllä purjehtiminen on hienoa...
Eniten hermo meni rullaamiseen, siis siihen kun ei ole tarpeeksi tuulta mutta aallokko tai maininki kantautuu kaukaa ja pitää huolen että koko paatti keinuu kuin huvipuistolaitteessa olisi 24/7. Pidämme toki huvipuistoista mutta rajansa kaikella. Sisälläolo on vaikeaa, kokatessa ei ole ihan tietoa päätyykö ruoka onnellisesti suuhun vai seinille tai lattialle, äänimaailma veneen sisällä on kova kun irtotavarat metelöi kovan liikehdinnän vuoksi (tietysti oma vika jos ei hiljennä koko paattia mutta kuka jaksaa kiinnittää joka kupinkin kaapissa erikseen?!), nukkuminen jää haaveeksi.. Mitä vielä, ainoa hyvä asia mitä keksin on että vatsalihakset ehkä saa treenin. Täytyy sanoa että Atlantin ylittäminen Karibian suuntaan oli erittäin leppoisaa ja mukavaa tähän verrattuna! Tuuli ja aallokko oli oikeasta suunnasta, suurimman osan ajasta oli lämmintä, eikä ollut kalaverkkoja tai paatteja mitä väistellä!
Niin, nimenomaan purjehtiminen on kivaa mutta moottorointi ei! Tämä oli toivottavasti viimeinen rutistuksemme vastaiseen vähään aikaan, nyt toivomme jotain muuta kuin vastatuulta seuraavaan 300 mailin legiimme Biskajan ylitse. Sitten olemmekin jo lähellä Itämerta. Ainakin omasta mielestämme. Olemme kutakuinkin kuroneet umpeen ns. reittisuunnitelma aikataulumme, jolla oli löyhät raamit. Saamme lisää miehistöä kun isämme hyppäävät kyytiin Biskajan jälkeen Englannin kanaalista.
Lopuksi saimme vielä kunnon noin 4-5 metrin mainingit rullausiloksemme. EI mikään ihanin legi! Ihan hauska käydä satamassa välillä. Nyt veneen pesu (on yltäpäältä suolassa), septitankin tyhjennys (?!), unta, jättiläiskauppa muonavarastojen täyttämiseksi ja lisää unta. Sitten Biskajalle!
Kuulostaa seikkailulle ja aika rankallekin sellaiselle. Hengästyin jo lukiessani sitä... puhhh... toivottavasti septi-ongelma ratkeaa, löydätte kaupasta ihania herkkuja ja saatte välillä pehmoisen-suloiset unet. Kovasti paljon voimia loppumatkalle ja onni on osaava ja energinen Isi-Kippari!
VastaaPoistaHeh, kiitos Merenneito :) sitä saa mitä tilaa, sääikkuna oli siinä rajoilla kannattiko lähteä mutta kun katsoi tulevaa niin kannatti ehdottomasti, luvassa oli vielä huonompaa :D nyt on nukuttu ja septi avattu =) kohti uusia seikkailuja ja saamme riemuksemme kummankin isät mukaamme noin viikon päästä niin matka jatkuu taas uudella energialla :)! Kivaa loppuviikkoa sinulle!
Poista