Meininki oli kuin tukkijoessa!

Tämän kesän osalta ei taida tarvita enää rannekkeita huvipuistoihin reissumme jälkeen. Biskajanlahti takasi meille perjantaina kohtuulliset vuoristoradat, viikingit ja trombit. Tukkijoki efekti tuli myös tutuksi kun Biskaja sylkäisi saavillisen erittäin suolaista vettä aina sitlooraan ruorimiehen syliin saakka sopivan aallon sattuessa kohdalle. Kansikin peseytyi ihan itsekseen. Possujuna maistuisi jo mieluusti välillä. Miehistömme pieneni kun veljeni ja hänen avovaimonsa jatkoivat reissuaan Bourgenaysta eteenpäin maanteitse. Meitä on siis tällä hetkellä viisi nauttimassa Biskajan vauhdista.

Sillä emme päässeet perjantai iltana enää purjehtimaan, jatkoimme kryssimistä salongin pöydällä pelaten joululahjaksi saamaamme Regatta peliä. 

Lauantai aamuna kello soi 05.00, mutta sumu ei ollut hälvennyt, joten jatkoimme unia. Otimme rennosti, nukuimme ja kävimme kaupungilla. Aikaa jäi siis sittenkin kaupunkiin tutustumiselle. 

Odottelimme että tuuli leppyy vähän. Kuvassa näkyy kaupunkikuvaa sekä innokasta miehistöä 10 litran viinipönikän ja patonkien kanssa. Lauantaina kello 14.20 pääsimme vihdoin irrottamaan köydet. Kuvasta näkyy mitä osalle veneistä oli käynyt laskuveden aikaan. Ne olivat ilmeisesti väsyneet ja köllähtäneet kyljelleen nukkumaan.

Perjantaina rantautuessamme meille ilmeni ongelmia, joita eilen lähtiessämme osasimme varoa. Ranta oli kuin miinoitettu kalastusverkoilla. Teimme siis päätöksen, että ensin otetaan kurssi reilusti avomerelle ja ulos rannikosta ja sen jälkeen korjataan kurssi määränpäähämme. Verkkoja ei olisi kiva lähteä sukeltelemaan potkurista! Tämä ei kuitenkaan ihan toiminut käytännössä, vaan verkkoja piti oikeasti tähystää vähän väliä matalimmilla kohdilla.

Lähtiessämme tuuli puhalsi noin 11m/s ja täysin vastainen. Aallon korkeus oli kuitenkin sen kokoinen, että pääsimme moottoroimaan vastatuuleen. 

Pyöräytimme vahtivuorot käyntiin. 

Tunti ruorissa, tunti tähystämässä ja vapaa-aikaa. Aurinkokin alkoi mukavasti paistaa iltapäivällä. Tuuli tyyntyi noin 8m/s. Tavoitteenamme oli mennä niin pitkälle kuin sää sallii, sillä olemme jo jonkin verran myöhässä reittisuunnitelmasta. Isäni on määrätty sairaslomalle tähän aamuun saakka, sillä hän on kärsinyt kurkkukivusta ja yskästä jo yli viikon. Vaihtelemme vuoroja siis neljän hengen kesken. 

Sairastupalaisistakin on kuitenkin jotain hyötyä, sillä hän oli sitä mieltä että skumppapullo aukeaa sen kunniaksi että taivas on vihdoin revennyt ja matkanteko jatkuu.

Vahtivuorossa kuvassa Virpi ja Tero. Ihan rento meno ottaen huomioon että skumpan juonti on sallittu työajalla. 

Määränpäämme nyt siis Brest ja takana onnistunut yölegi, josta lisää myöhemmin. Brestiin vielä noin 55 mailia.