perjantai 22. elokuuta 2014

Maaginen Biskaja

Ankkuripaikastamme Brestin lähettyviltä etenimme Pointe du Razin kärjen kiertäen kohti Audiernen satamaa.



Kuvissa näkyy Pointe du Razin korkeita jylhiä kallioita sekä sen edustalla oleva valtava majakka.


Audiernen satamaan johtaa väylä, joka näyttää lähes toivottomalta ajaa sisään plotterista katsottuna. Suositusten mukaan satamaan kannattaa pyrkiä +-3 HW, sillä pienimmillään väylällä on vettä 0,6 metriä ja se kuivuu laskuvedellä ihan väylän vierestä.


Syväyksemme on 1,6 ja menimme satamaan +4 HW, eli vuorovettä oli allamme karttaan ilmoitettujen lukujen lisäksi  2,5 metriä. Pohdimme pitkään ankkutipaikassame seuraavaa satamaamme, sillä halusimme päästä eteenpäin, mutta Chenal du Fourin virrat oli huomioitava, joten meille suotuisaa oli lähteä myötävirralla vasta klo 11 jälkeen. Halusimme myös satamaan, jossa on kauppa, saa vettä ja on mielellään myös sähköt. Toinen ankkuriyö oli siis poissuljettu. Brestin satama itsessään oli myös poissuljettu, sillä satamaan kiertää sisälle suuntaansa jo yli 10 mailia, joten se ei houkuttanut meitä. Valitsimme siis huonoista vaihtoehdoista Audiernen, sen hankalasta sisäänmenoväylästä huolimatta. Pääsimme satamaan kahden muun veneen kanssa ongelmitta, vaikkakin jonkinlaisen jännityksen kera. Meidän jälkeenkin tuli vielä veneitä, vaikka vesi oli laskemaan päin. He taisivat kuitenkin olla paikallisia ja tiesivät väylän. Satama on mukava ja kaupunki sen ympärillä kaunis. 





Sataman ulkopuolella ennen satamaan johtavaa väylää, on myös upeat puitteet ankkurointiin.

Menisimme varmasti uudelleenkin, mikäli tuuli olisi yhtä hento, sillä kovalla tuulella kapean rännin ajaminen ei olisi kivaa. Satamavahti (HM) oli todella auttavainen, suihkut siistit, ja vettä ja sähköä sai laiturilta. Ihan satamassa oli kauppa, tosin siinä oli myös sataman hinnat. Parin kilometrin päässä olisi ollut supermarket, mutta meillä oli aikaa vain yksi ilta, joten löysimme tarvitsemamme sataman kaupasta sekä sen vieressä sijaitsevasta kauppahallista. Diesel oli ainoa, mitä satamasta ei saanut. 

Sen enempää emme kaupunkiin kerinneet tutustumaan, sillä olimme päättäneet sittenkin ylittää Biskajan lahden, emmekä kiertää sitä kuten alkuperäisessä reittisuunnitelmassa oli ajateltu. Halusimme lämpimään, joten Bretagnen niemimaan +14 astetta ja pipo päässä purjehtiminen ei vakuuttanut. Lisäksi otimme aikataulut huomioon. Ylitys olisi vajaa 300 mailia, kiertäen maileja kertyisi 500.. Olimme kytänneet sääennusteita jo edellisen viikon viikonloppuna, ja ne näyttivät pitävän paikkaansa aina viikon edetessä. Tuuli olisi melko heppoisaa, mutta suunta oikea, kuten arvata saatta; Biskajan vallitsevat tuulensuunnat huomioiden. Pohdimme vaihtoehtoja ylityksen ja kiertämisen välillä. Tankkasimme vesitankit täyteen, haimme 3 päivän ruoat sataman kaupasta ja minä vinssasin S:n maston toppiin saakka, hän tarkisti että kaikki oli kunnossa. 

Keskiviikko aamuna odotimme, että vesi nousi sen 3 metriä jotta pääsemme ongelmitta satamasta ulos. Lähdimme klo 11 aamulla satamasta kohti Gijonia, eli Biskajan eteläpuolella sijaitsevaa Espanjalle kuuluvaa kaupunkia. Maileja olisi luvassa 270, eli 5 solmun tuntinopeudella 54 tuntia. Tarkoittaa siis 2 vuorokautta ja 8 tuntia veneessä yhteenmenoon istumista. Mikäpä siinä, sääikkunamme näytti olevan niin houkutteleva, että sitä ei voinut päästää ohi! Sunnuntaiksi oli jo luvassa kovaa tuulta Atlantilta, mutta me olisimme siihen mennessä jo hyvinkin perillä. 

Parinkymmenen mailin jälkeen avomerelle suunnattuamme, ensimmäiset vieraat saapuivat luoksemme. Ne olivat kauan odotetut delfiinit! 



Oli S:n nimipäivä, ja saimme eläinkunnan edustajista vieraita keskiviikko päivän ja yön aikana jos jonkin sorttisia. Niin mieluisia kuin ei niin mieluisia! Delfiinit antoivat vihdoin kauan odottamamme kunnon shown, hyppivät veneen rinnalla ja keulan edessä! Vesi oli syvän sinistä, ei enää havaintoakaan vihreästä vedestä.



Delfiinejä näimme useaan otteeseen koko matkan aikana. Näimme myös kaloja, jotka huiskuttelivat eviään merenpinnan yläpuolella ikäänkuin heiluttaen meille! Olemme erittäin kiinnostuneita kuulemaan, jos joku tietää mitä kaloja nämä ovat? 






Tuuli oli ikävä kyllä niin hentoa, että useammasta purjeiden nostosta ja kokeilusta huolimatta jouduimme koneistamaan koko päivän ja yön. 





Kuvassa ankkurin pää paljastaa, että kyseessä on merenpinta, eikä taivas.

Pimeä laskeutui kymmenen jälkeen. 




Sitten alkoikin eläinten mitä erikoisemmat showt. Välillä meri oli täynnä hyppykaloja, jotka pitivät kovaa meteliä hyppiessään ilmaan ja tippuessaan takaisin mereen. Ne kimaltelivat taskulamppumme valossa ja liikkuivat jättiläismäisissä parvissa. Hauskinta oli seurata, kun delfinit jahtasivat niitä ja yrittivät saalistaa yöpalaa. Välillä vastaan tuli tuhansittain meduusoja, jotka eivät olleet ihan yhtä kauniita. Yöllä meillä oli isopurje tukipurjeena, ja puoliltaöin joku lintu ajoi suoraan sitä päin. Raukka birdie tipahti veneeseemme ja loukkasi jalkansa. Siinä se kökötti sitloorassa ja minä voihkin säälistä sen koipea kohtaan. Se sai kaikki säälipisteeni... Kunnes... Kunnes päästi jäätävät ruikulit keskelle sitlooraamme :D eikä siinä kaikki. Se kakkasi neljä kertaa ulkotilamme lattialle ja penkeille, ja välissä myös oksensi saalistamansa silakan tai jonkin muun ruodon kokonaisena pötkönä ulos vatsalaukustaan. Ihanaa! Melko huono käytöksinen vieras mielestämme! Mitäpä muuta sitä tehdäkään kuin siivota tämän pikku birdien jätteitä keskellä yötä. Säälitti se silti vähän, mutta jossain vaiheessa se sai kaiketi homman taas kuosiin ja siivet alleen. 

Minä nukuin näitä episodeja lukuunottamatta neljään saakka aamuyöllä, ja sitten vaihdoimme vuoroja S:n kanssa. Saimme useampaan otteeseen delfiineistä seuraa myös yön pimeinä tunteina niiden saalistaessa lentokaloja ja leikitellesä veneemme ympärillä. Se oli oikein viihdyttävää! Tähtitaivas laittoi myös parastaan esittäen koko kaartin linnunratoineen ja tähdenlentoineen!

Kalastusaluksia tuntui olevan joka paikassa, myös pitkällä avomerellä kaukana satamasta. Seurailimme tutkasta ja kartan AIS-tiedoista niitä. Me saimme pitää kurssimme, ja ne tuntuivat väistävän. Tutka on vihdoin käytössämme, ja se tuntuu olevan näillä yölegeillä varsin mukava kaveri!

Biskaja on pahamainen mm. siksi, että sen syvyys laskee suht lyhyessä ajassa, noin 30 mailissa 150:stä metristä neljään kilometriin. Melkoinen vuorenhuippu siis allamme. Joskus tietyllä tuulella se voi nostattaa ikävän aallokon. Nyt kuitenkin oli tyyntä, jopa liian tyyntä! Saavutimme tämän pohjan syvyysvaihtelukohdan juuri pimeään aikaan, mutta eipä siinä huomannut yhtään mitään. Aallokko ei muuttunut mihinkään vaikka yhtäkkiä allamme oli vettä 4 kilometriä 150 metrin sijaan.

Aurinko nousi ärsyttävän myöhään. Kun sitä ei vielä aamulla puoli seiskaltakaan näkynyt, pelkäsin, että se on unohtanut meidät kokonaan. Vasta tasan seitsemältä se alkoi antaa merkkejä itsestään...


Ja vakuuttaa että se on sittenkin olemassa. Yö oli todella pimeä! Mutta sitten kun se aurinko vihdoin nousi, päivästä tuli niin lämmin, että vihdoin avotilassa tarkeni olla vain uikkarit päällä.

Päivä oli erittäin tyyni ja rauhallinen! Meren pinta oli kuin rasvattu ja aurinko poltti ihoamme. Muuten täydellinen keli, mutta olisi se tuuli voinut sen 3-4 m/s puhaltaa, mutta ei. Yritimme tähystää valaita, mutta näimme vain delfiinien eviä pari kertaa koko päivän aikana. Ei mitään muita liikkeitä meressä. Yksi suurempi säiliöalus ohitti meidät ja toinen purjealus näkyi tutkalla. Ei mitään muuta koko päivänä! 

Yö tuli ja meininki pysyi yhtä rauhallisena kuin päivälläkin..


Tämäkö se meidän sääikkunamme oli? Koneistusta 54 tuntia?! :D voi voi.. No, parempi tämäkin kuin järkyttävä aallokko ja kova vastatuuli.

Aamuyöllä saimme tuulta ja pääsimme vihdoin nostamaan purjeet! 




Pikkuhiljaa myös Espanjan korkea profiili alkoi erottua. Viihdyttävästä loppumatkastamme lisää seuraavassa postauksessa!

5 kommenttia:

  1. Löysin bloginne vasta hiljattain ja ryhdyin seuraamaan. AIvan ihana, suorastaan maaginen, tuo delfiinihetkenne merellä ja hienot kuvat saitte siitä napattua!

    Suotuisia tuulia matkallenne!

    VastaaPoista
  2. Hei Merenneito,

    Kiitos ja mukava kuulla että blogimme kiinnostaa muitakin! Delfiinit ovat olleet varsin aktiivisia Biskajalla. Niistä lisää varmasti myös myöhemmissä kirjoituksissa.

    VastaaPoista
  3. Heippa, löysin bloginne ja lueskelin myös vanhoja tarinoitanne. Mahtavaa tehdä tuollainen pitkä reissu, seuraan sitä mielenkiinnolla :) Hienot kuvat ja kivat tekstit.

    Hyviä tuulia teille!

    terveisin Maarit, s/y Solsidan
    http://www.sy-solsidan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maarit, kiitos! Kävin bloginne sivuilla ja huomasin, että se on myös tuttu minulle entuudestaan. Suomessa on kuulemma ollut mitä hienoimmat purjehduskelit tänä kesänä, loistavaa! Toivotaan että sama jatkuu. Mukavaa kesänjatkoa myös teille, blogianne tulee varmasti myös seurattua.

      Poista
  4. Hei Mika, kiitos terveisistä:) Möhkökala onkin aika osuva nimi, sen olisi voinut itsekin nimetä juuri niin! Toivotaan että säät vielä lämpenee Suomessa! Viikon päästä ehkä nähdään (?) jos olette Santtiolla, kun tulemme käymään. Paljon terveisiä kaikille tutuille takaisin!

    VastaaPoista