Katselin hetken ja rohkaisin mieleni. Kirjoitin google translatoriin että toivoisin että hiuksistani leikataan pituutta vain vähän ja enemmänkin kerroksittain. Si si ja istuuduin penkkiin. Homma alkoi hiustenpesulla. Vaaleat hiukseni ovat melkoinen takkupesä märkänä ja kampaaja aloitti syvät huokaukset jo pesupaikalla. Tovin kuluttua ympärilläni hääri 3 kampaajaa yrittäen setviä hiuksiani. Minua lähinnä nauratti, jotenkin osasin ennakoida jotain tällaista:D he yrittivät suoria hiuksiani niin että tekivät tiukan ponnarin, josta yksi piti kiinni ja toinen kampasi takkuja auki, kuten alla olevassa kuvassa.
Teki mieli sanoa että antakaa harjaan sen takkupesän auki itse! Mutta minua ei kuitenkaan sattunut, joten se oli vähän kuin hauskaa komediaa olisi seurannut... Kunnes tämä punatukkainen ihan oikeasti otti sakset ja nappasi kiinni ponihännän päästä ja leikkasi :D ei terve, noin olisin voinut itsekin hiukseni leikata veneellä!
No niin, pituutta oli nyt leikattu riittämiin. Seuraavaksi alkoi (tai ainakin oletin) kerroksittain leikkaaminen, jota hieman kauhulla odotin! Mutta eipä mitään, täti otti föönin käteen ja alkoi kuivata... Mietin että mitähän nyt tapahtuu ja odotin hetken, ehkä he kuivaavat vähän että saavat hiukset paremmin suoriksi - ajattelin. Sitten kolmas henkilö napsautti suoristusraudan päälle. SUORISTUSRAUDAN?! Mitä sillä tehdään hiustenleikkuussa? Siinä kohtaa kaivoin taas kääntäjän kännykästäni esiin ja tiedustelin että mitä nyt tapahtuu. Setä kirjoitti että valmisteluja seuraavaan. Mietin hiljaa mielessäni että mitä on seuraava. Se valkeni minulle melko nopeasti kun he alkoivat tehdä kiharoita suoristusraudalla. No no no ja heiluttelin sormeani. Sitten suoristettiin. Kävimme keskustelua jo kääntäjän lisäksi pantomiinilla. Olin yrittänyt kaikin tavoin selittää ja näyttää mitä tarkoitin kerroksittain leikkaamisella, mutta olo alkoi pikku hiljaa käydä tukalaksi, vaikka keskustelu käytiinkin oikein iloisessa ja nauravassa hengessä. Pelkäsin kuitenkin että kohta ne kaatavat jotain permanentti kamaa päähäni ja rullat perään. Halusin pois! Juuri ennen kuin olin nousemassa penkistä, tämä kolmas vanha rouva, ilmeisesti paikan omistaja, pyysi minua nojaamaan eteenpäin ja vetäisi hiukset silmilleni. Hän otti veitsen käteensä ja huitaisi molemmilta puolilta ronskilla otteella niin että pitkät vaaleat hiukseni leijaili lattialle. Pelkäsin tämän tätsyn veistä hullun lailla kasvojeni läheisyydessä, sillä hän oli jo harjalla raapinut otsani ja sohinut silmäni, puhumattakaan korvista. Aika pian tämän jälkeen katsomatta peiliin vain hymyilin ja sanoin muchos buenos, now I need to go, muchos grazias! Maksoin ja painelin ulos!
Voin vannoa että oli ikävä Metsäkylässä asuvaa ystävääni, joka on ollut monen vuoden ajan Tampereella asuessani luottokampaajani. Terveisiä Emppu, toivottavasti sulla on hauskaa kun luet tän tarinan:D! Ei tarvi hetkeen mennä täällä kampaajalle, jos pitää lyhentää niin käytän näiden ponnaritaktiikkaa ja fiskarsseja! Lopputulos oli peiliin katsoessa kuitenkin ihan ok. Ei todellakaan mikään tasainen molemmilta puolin mutta kukapa sitä huomaa, voin ostaa vaikka lippiksen tai lierihatun tai pitää hiuksia kiinni :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti