Suunta: 275°
Nopeus: 8,3 solmua
Matkantekomme jatkui tiistaina 27.1 Kap Verdeltä. Köydet irtosivat vähän klo 15 jälkeen. Jouduimme arvatenkin saarten aiheuttamaan suojaan eli leehen ja yöllä tuuli pyöri ympyrää ja loppui kokonaan jättäen jäljelle vain ällöttävän aallokon. Purjehtijan painajainen: ei tuulta mutta epämiellyttävä aallokko. Niinpä jouduimme riisumaan loppujen lopuksi Leewayltä kaikki purjeet yön pimeinä tunteina ja koneistamaan hetken päästäksemme pois saarten suojasta. Yöllä meitä kuitenkin iloksemme valaisi kuu suoraan yläpuolellamme, se oli kuin lamppu olisi ollut päällä. Jossain vaiheessa tuuli yltyi vähän niin että availimme vain kutteria keulalle, mutta suunta oli kaakosta. KAAKOSTA?! Ja tämän piti olla koillispasaati :D genua oli tietysti jo saanut kaksi pientä viiltoa jotka huomasimme heti alkumatkalla kun yritimme ajaa virsikirjalla. Tämä on pieni vaikkakin epämiellyttävä tappio. On kuitenkin pikku homma korjata ne jos vain jossain vaiheessa reissua on tarpeeksi tyyni pätkä. Tässä on totuttu jo vähän isompiin ongelmiin matkalla, joten pieni viilto tai kaksi purjeessa ei nyt varsinaisesti pysäytä meitä. Näillä purjeilla on ajettu yli 8000 mailia ja ne on jo kerran ylittäneet Atlantin, jonka lisäksi ovat olleet aurinkoisella Välimerellä yms, joten vaikka meistä tuntuu että nämä purjevauriot ovat syntyneet käsittämättömän helposti ihan tavallisessa käytössä ilman kummempaa repimistä tai jumitusta, niin täytyy muistaa että onhan niitä jo käytetty ja liehutettu ympäri ämpäri maapalloa.
Ti-ke joskus aamuyöllä pääsimme pasaatin matkaan, nostimme ison kakkosreivillä ja jatkoimme sillä ja kutterilla. Tämä oli oikein hyvä ratkaisu, sillä keskiviikkona tuuli oli taas reippaan puoleista, aluksi 8-10m/s mutta yötä kohden nousi 10-13m/s esitellen mittariin paikoitellen lukemia 15m/s puuskissa. Inansa pienempikin tuuli aallokkoineen riittäisi, mutta näillä mennään. Muuten meno on leppoisaa ja mieli hyvä! Pikkuhiljaa veneen liikkeisiin ja matkantekoon alkaa taas tottua. Unirytmi jota ei ole, on tietysti sekaisin yhdellä jos toisella meistä, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa taas pääse rytmiin. Ajamme pimeällä 4 tunnin vuoroja pareittan. Klo 18-20 ja 20-22 on puolivahdit, jonka jälkeen 22-02, 02-06 ja 06-10 on kokovahdit. Päivisin vahdit on rennommat ja ohjaillaan vähän sen mukaan kuka on hereillä ja kenellä on energiaa.
Keskiviikkona näimme miekkavalaita. Ne hyppivät noin 300-500 metrin päässä veneestämme. Vaikuttavan näköisiä! Näimme myös pienen pieniä vaaleanpunaisia lasten uimapatjalta näyttäviä kaloja, jotka uivat pinnassa ja näytti kuin niillä olisi ollut purje ylhäällä ja ne kryssisivät vastatuuleen. Tästä kuvaa sitten myöhemmin. Yritimme kalastaa mutta jälleen kerran kelatessamme kalaa ylös, siimassa oli hampaan jäljet. Se oli jo toinen kala joka söi syöttimme ja puri siiman poikki. Vauhtimme oli 7-8 solmua, joten päätimme että joko viritämme siiman tilalle pätkän jotain muuta heti vieheen jälkeen tai sitten jatkamme kalastusta kun vauhti on solmun pari pienempi ja tuuli vähän rauhoittunut. Voi toki olla että näin ei käy seuraavaan 2000 mailiin jos sääennusteisiin on uskominen. Merivesi on noin 24 asteista. Päivisin auringossa on lämmin, mutta pimeän tullen saa edelleen laittaa kaikki vaatteet päälle.
Torstain aamuvahdissa löysimme kannelta lentokaloja. Myös delfiinit kävivät tervehtimässä meitä. Yö oli kostea. Tänä aamuna tuuli on 11-13m/s. Puuskat tietysti enemmän. Kengät lähti vaihtoon yövuorossa, kun Ahti tuuppasi sanko kaupalla vettä päällemme sivuaallon tullessa suoraan sitloodaan. Matkanteko on sujunut muuten reippaasti ja mukavasti.
Nämä nousee veneeseen ilman siimaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti