Aallon harjalla - Lissabonista Porto Santoon Madeiralle

Ensimmäinen vuorokausi

Kuten aiemmin kirjoitin, matkamme Madeiran suuntaan alkoi aurinkoisesti mutta möykkyisästi. 

Aallokkoa tuli kahdesta suunnasta tehden meren pinnan jättiläismäiseksi perunamaaksi. Luvassa oli ennusteiden mukaan 3-4 metrisiä aaltoja, mutta niitä emme onneksemme kokeneet. Sen sijaan aiemmat Atlantilla puhallelleet tuulet olivat rakentaneet aallokon joka tuli luoteesta. Vallitseva tuuli oli etelä/lounas ja viritti vielä oman aallokkonsa siihen samaan. Niinpä ristiaallokko takasi melko epämukavan keinutuksen sinne sun tänne. Jani voi pahoin jo heti alkumatkasta ja oli näin ollen pois pelistä ensimmäiset 15 h. Me valvoimme S:n kanssa yhdessä siis yöllä kolmeen saakka, jonka jälkeen varovasti herättelimme Jania 3 tunnin vuoroonsa klo 3-6 sunnuntai aamuyöllä. Tuuli oli suhteellisen tasaista, vaikka jossain vaiheessa kiihdyttelikin yli kymppiin ja reivasimme. Myös keulapurjeen pinta-alaa milloin pienennettiin ja milloin suurennettiin.. Tuulen suunta oli kuitenkin ennustetta parempi ja näin ollen kurssimme pysyi suoraan kohti Porto Santoa alusta saakka. Minä tein kanaa ja riisiä älyttömässä keikutuksessa ja olin varma että laatta lentää sen rupeaman jälkeen, mutta ei onneksi! Ruoan jälkeen saimmekin ihailla jälkeen kunnon delfiinishowta. Niitä oli paljon ja ne hyppivät korkealle veneemme ympärillä. Aurinko laski horisonttiin isona möllinä.

Juuri ennen pimeän tuloa reivi purettiin sillä tuuli näytti rauhoittuvan. Yöllä se puhalteli tasaista 7-8m/s ja vauhti pysyi näin ollen kivasti noin 6 solmussa. Alkuyöstä näimme salaman iskuja horisontissa, kuitenkin vielä hyvin kaukana. Nämä salamat katosivat ympäriltämme vasta aamuauringon ilmestyessä noin kasin pintaan sunnuntaina. Ukkonen ei onneksemme missään vaiheessa tullut suoraan päällemme, emmekä kuulleet edes jyrinää. Saimme siis vain ihailla sen aiheuttamaa valoshowta koko yön. 

Toinen vuorokausi

Aamulla meno jatkui yhtä möykkyisenä. Minun oli mahdollista nukkua yöllä klo 03-06, mutta se oli käytännössä täysin mahdotonta. Vene keikkui hullun lailla, keula rytkähti aallon harjalta alas luoden paikoitellen niin kovan metelin kuin koko vene olisi mennyt katki. Nukumme normaalisti keulassa, mutta tätä legiä varten raivasin nopeasti lauantai yönä tilaa toiseen peräkajuuttaan edes vähän parempien yöunien toivossa, mutta turhaan! Automaattiohjaus jauhoi kaiken aikaa, tuuli ujelsi ulkona ja joka kerta kun purjeisiin kajottiin, köydet natisivat sisälle saakka. Se niistä unista, onneksi yhden yön nyt jaksaa valvoenkin. Päivällä kerkiää nukkumaan. Yön tähtitaivas oli Biskajan jälkeen kaunein näkemäni. En ole ikinä nähnyt yhtä monta tähdenlentoa, ja vielä kun ne yhdistyi ukkosen tahdittamaan salamointiin.

Sunnuntai päivä ja yö jatkui melko samanlaisena. Aallokko tuntui jossain vaiheessa vähän laskeneen mutta tuuli takasi oikein hyvän, paikoitellen yli 7 solmun vauhdin. Yöllä se taas yltyi vähän liikaakin, 11m/s, mutta oli onneksi takaa sivusta, ei vastainen. Koko ajan kurssi osoittanut suoraan Porto Santoon. Lempi hommamme on ollut laskea milloin olemme perillä jos vauhti pysyy 6, entä 6,5 tai jopa 7 :D tyhjästä ne huvit on täällä nyhjästävä! Toinen harrastuksemme on ollut satelliittipuhelimemme näpräys =] sekä sääennusteiden osalta, mutta myös yhteydenpitoa Suomeen ja toiseen tanskalaiseen veneeseen joka lähti vuorokauden meidän perään. Näyttää siltä että teimme oikean ratkaisun lähdön aikataulun suhteen, sillä perässä on vähän valiteltu olemattomia tuulia. Suununtai iltana saimme ihailla kaunista auringon maalaamaa taivaanrantaa.

Sunnuntai yö oli unien kannalta yhtä tyhjä arpa kuin edellinenkin. Vaikka tuuli oli nyt takaa, se oli kova ja näin ollen autopilotti teki melko hurjasti töitä pysyäkseen kärryillä kun aalto väänsi venettä. Ei siis unta sinäkään yönä. Oma yön vahtivuoroni oli klo 00-03, sen jälkeen meno vähän tasaantui ja nukuin ehkä noin 5 tuntia. 

Kolmas vuorokausi

Maanantaina aamulla tuuli lässähti ja meno jatkui koneella. Puoliltapäivin maininki oli kuitenkin melkoista. Olemme seilanneet tällä purjella kohta 5000 mailia ja isoimmat mainingit tulivat nyt vastaan. Tiedä sitten minkä kokoisia olivat, sillä jälleen niitä oli kahdesta suunnasta. Mainingit kuitenkin kiusasivat purjeita tehden itse purjehtimisesta mahdotonta, vaikka kaikkia kikkoja kokeiltiin. Matalapaine on pyörinyt Madeiran länsipuolella, ja me saamme nyt naamallemme kaiketi sen aiheuttamat töyssyt. Meriveden lämpötila on tasaisesti 25 astetta, välillä 25,6. Vesi on maagisen sinistä. Laivoja on näkynyt melko paljon, ei niinkään luonnossa, mutta plotterilla. Aaltojen seassa niistä voi öisin nähdä jotain valoja, mutta päivällä saavat tulla todella lähelle että ne voi silmin havaita jos eivät katoa möykkyisen perunamaan sekaan. 

Lopetan oman vahtivuoroni klo 21. Lasken vielä vuoron lopuksi paljonko matkaa. Jos pidämme tämän vauhdin, noin 6 solmua, minulla on edessä enää 2 vahtivuoroa, ja sitten olemme perillä. Siis arvioitua paljon aiemmin! Katoan heittämään valmislasagnen uuniin. Kilo kolmeen pekkaan menee niin että hujahtaa! Sitten olisi aika yrittää sitä paljon puhuttua nukkumista. Säästelin koko päivän päiväunia jotta saisin vihdoin yöllä nukuttua - onhan luvattu että aallokko pienenee. Menen takakajuuttaan. Tuttu äänimaailma ympärillä. S on vahdissa. Avaan kajuutan ikkunan joka aukeaa sitloodan jalkatilaan. Tiedustelen onko tuuli noussut vai miksi meno on taas viimeisen päälle möykkyistä. Ei ole. 6-7m/s ja puuskissa jotain kympin luokkaa. Kulma on kuitenkin tiukka. Voi pee. Tuuli viuhuu vanteissa ja kuuluu sisälle saakka. Salongin pikkuportaat natisee. Joku uusi ääni mastosta, no genaakkerin nostinhan se siellä naputtaa. Toinen uusi ääni mastosta, kaiketi maston sisällä olevat kaapelit heränneet yöhön luoden tasaisen kolinan. Pahin ääni kaikista: keulan tippuessa aallon harjalta koko hemmetin paatti tuntuu katkeavan. Sitten vanha tuttu peräsin kolisee perässä pohjaa vasten. Välillä tuntuu kuin joku haluaisi kylään, koputus on samanlainen. Luulimme jo korjanneemme sen mutta näköjään ei. Polviin ja niskoihin sattuu, olen pakannut itseni poikittain sänkyyn, jotta en pyörisi siellä niin paljoa. Pitkittäin mahtuisin tietysti suoraksi, nyt joudun mitä ihmeellisimpiin jooga asanoihin. Lihaksiin sattuu koska olen jännittänyt joka ikistä piilolihasta jotta pysyn edes penkillä vahtivuorossa, saatika sitten liikkuessa sisällä. Painan silmiä visusti kiinni, ei unta. Lähden tiedustelemaan voisiko kurssia muuttaa niin että aalto tulisi vähän eri kulmasta siinä toivossa että keulan pamahdus pienenisi. Toiveeni toteutetaan mutta samalla matka pitenee sillä suunta nyt vähän liikaa pohjoiseen Porto Santosta. Aivan sama -ajattelen, kunhan hemmetillinen pauke pienenisi. Pohdin pitivätkö aikaisemmat veneemme Sunwind ja Maestro samanlaista helinää helskettä vipinää melskettä?! No mitä nyt semmoisia pohdin, purjehdin niillä Turun saaristossa ja silloinkin leppoisassa myötätuulessa päiväsvalolla, en pyörähtänyt Atlantin puolelle. Haluanko kotiin?! Ehen, ei vielä niin epätoivoista! Ei ole muuten purjeiden nostoskumppaa pahemmin viime aikoina edes harkittu. Ehkä sitten maissa. Hermo kiristyy, kolmas yö ilman unta. Vihdoin Jani kuiskaa tulisinko vahtivuoroon. Ei tarvi kuiskia, tapitan silmät pyöreinä kattoon ja rullaan sängyssä, en todellakaan nuku! Tulen todellakin vahtivuoroon!!! Ulkona on pirun pimeää. Ja rauhallista! Ei tietoakaan mistään kolinoista. Tasainen 6-7 m/s ja vauhti pyörii edelleen 6 solmun paikkeilla. S seuraa perässäni ulos, ihmettelen miksi ja hän ilmoittaa nukkuvansa pihalla :D no en ihmettele yhtään! Käännän vielä kurssia enemmän pershiileen jotta meno tasaantuu entisestään! Isäni kirjoittaa satelliittipuhelimen kautta että käy vähän kateeksi ja haluaisi olla täällä. HALUAISI OLLA TÄÄLLÄ?!?! Ehei, ei todellakaan haluaisi jos tietäisi. Jos jostain ollaan kateellisia niin sängystä tasaisella maalla ja hiljaisesta tilasta! Tiputan hänet satelliittipuhelimen välityksellä todellisuuteen muutamalla lauseella ja hän tiedustelee otanko hotellihuoneen Funchalista? En ota ;) 

S huomaa logimme näyttävän että 5000 mailia on mennyt rikki (ei tainnutkaan nukkua). Olisi skumpan aika :,D tai sitten ei! Ostimme tämän tällä hetkellä kaarnalta tuntuvan paatin vuosi sitten juhannuksena. Yöllä pohdin emmekö osaa purjehtia vai paskanko myivät?! No ainakin on harjoiteltu ottaen huomioon että 15 kuukaudesta jonka ajan olemme veneen omistaneet, se on ollut 8 kk talviteloilla. Tarkoittaa että 7 kk aikana olemme purjehtineet 5000 mailia. Ei näytä riittävän. Ulkona on kuitenkin kivaa! Pirun pimeää mutta tähtitaivas, ei ukkosta, lämmin, merivesi 25,8 astetta, vain vähän ääniä; rakas vanha tuttu peräsimen naputus ja nyt kiki kikki aka kikkitalia huutaa rasvaa natisten. Aallot pauhaa. Kello on 04.11 yöllä. Matkaa Porto Santoon enää noin 80 mailia. Ei tietoakaan leppoisasta koillispasaatista joka yleensä puhaltelee tähän vuoden aikaan täällä. 

Sunnuntai päivänä saimme useamman ilmoituksen satelliittipuhelimen välityksellä siitä, kuinka Finskin kone oli joutunut laskeutumaan nimenomaan Porto Santoon Madeiran sijaan Atlantilla pauhaavan kovan myrskyn vuoksi. Se on tiedossamme ja matalapaineen keskus tarkkailun alla. Jani kyseli päivällä että mitä tehtäisiin jos se siirtyisikin lännen sijaan itään.. Ehdotimme että virittäisimme vyölaukut ja urheilusukat ja heittäisimme kurssin Kanarialle Madeiran sijaan. Se kuulemma kävisi. Jani tosin kertoo että ottaisi rommitotin tai kaksi ja painaisi hiileen Madeiran suuntaan. Rohkeampi kaveri :)! Ei kuulemma palaisi takaisin Portugalin rannikolle, onhan sieltä tultu kohta 400 mailia ulos päin. No en palaisi minäkään. Saamme myös tiedon, että Kanarialla on satanut vettä yhtenä päivänä niin paljon kuin koko vuotena yhteensä. El Nino -vuosi?! Who knows.. Ensitöikseni maihin päästyä käyn ostamassa kuulosuojaimet!

Neljäs vuorokausi

Ääni kellossa on muuttunut. Tappoväsymys sai jopa minut unten maille yövhdin jälkeen muutamaksi tunniksi, vaikka meteli ei taatusti ollut rauhoittunut sisällä. Tiistai näyttää harmaalta. Ihan kuin aallokko olisi vähän rauhoittunut. Näen jo aika kauas horisonttiin, en pelkästään toista aaltoa vieressä. Tuuli on hento, joten moottori auttaa matkan teossa. Koko aamun klo 06 lähtien on ukkostanut lähettyvillä. Ensin sivulla, sitten edessä ja nyt toisella sivulla... Kuuluu myös jyrinää. Heitämme sadeasun päälle, ja varaudumme ottamaan purjeet nopeasti alas jos näyttää siltä, että se tulee päälle. Sadekuuro ottaa meidät kiinni, mutta ukkonen näyttää painuvan taakse kiertäen meidät. Kunnes kohta tulee uusi rintama. Sama juttu, vain pientä sadetta, itse meininki on sivummassa. Olemme kaiketi jossain rintaman reunalla. Keli kirkastuu ja havittelemme genaakkeria hennon tuulen vuoksi. Myös tuulen suunta näyttäisi sopivalta. Kerkiämme vain virittämään genaakeripuomin kannelle ja asentamaan skuutit, kun yhtäkkiä tuuli yltyy. S on tullut sitloodaan ja yrittää päästää purjeista painetta ja roikkuu ruorissa. Vene broachaa. Minä olen sopivasti kannella. Roikun genaakkerissa ja vanteissa ja katselin tilannetta joka oli kehittynyt varkain! varmistin että genaakkeri pysyy kannella, ja painelen sitloodaan. Tilanne on nopeasti ohi. Tuuli kävi 16m/s, ilmeisesti joku ukkospuuska. Outoa oli vain se, että se tuli kun taivas oli jo kirkas ja meno oikein rauhallinen ja ukkonen jo reilusti ohi. Reivasimme ison purjeen ja keula pienennettiin. Hetken ihmettely ja tuuli taas normaali hento, kuten alunperin ennen tätä tilannetta. Hetken päästä purimme reivin mutta tuuli ei riittänyt pitämään edes kohtuullista matkavauhtia yllä. Kokeilimme vielä genaakkeria, mutta aallokko kiusasi sitä, joten ei onnistunut silläkään. Moottori siis soimaan. Katselen horisonttiin ja havahdun oudoista pilvistä. Kohta tajuan että se on maata. Porto Santo näkyy luoden jylhän profiilin kallioillaan taivaanrantaan. Vielä 20 mailia. Olemme olleet nopeita. Laskimme alunperin keskinopeudella 5 solmua tunnissa, että olisimme perillä vasta keskiviikkona johonkin aikaan. Vauhti on pysynyt kuitenkin koko matkan ajan sen verran hyvänä, että olemme perillä jo tiistai iltana klo 20.00. Kiva saada köydet kiinni laituriin. Lopussa oli vielä pikku härdelli kun rantautuminen tapahtui pimeässä ja tuuli oli melko navakka. 

Purjehdimme 481 mailia ja aikaa kului 80 tuntia eli 3 vuorokautta ja 8h. Keskinopeus oli noin 6 solmua. Legi oli vähän suttuinen mutta vallitseva sääolosuhde huomioiden, se meni kuitenkin kivasti. Porto Santo vaikuttaa upealta paikalta, odotan innolla siihen tutustumista huomenna!