Gran Canaria a la C'est la Vie

Vieraidemme Tiian ja Juhon ajatuksia viikon purjehdusseikkailusta kanssamme Kanarialla:

"Turistirysä", "suomibaarit", "rantarolexit". Kanariansaariin liittyy vahvoja mielikuvia, kaikki ovat varmasti totta jollain tasolla, mutta näkökulmasta riippuen voidaan olla montaa mieltä mielikuvien voimakkuudesta.

Kanarialle ei olisi tullut lähdettyä, jollei isäntäpariskunnan Dufour 375 olisi ollut kellumassa Las Palmasin vierasvenesatamassa toivottamassa vieraita avosylin vastaan - eihän tätä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Reittisuunnitelma oli täydellisen avoin, mutta etelän lämpöön oli keula suunnattu. Las Palmasin kaupunkilomailu jäi illan mittaiseksi, mainingit kutsuivat.

Tuuli oli mieto, toisin kuin mainingit, jotka saattoivat jopa aiheuttaa hienoista matkapahoinvointia saaristomeren suojaisaan helmaan tottuneille veneilijöille. Matka meni kaikesta huolimatta mainiosti ja Lidlin eväillä pääsimme ensimmäiseen määräsatamaan - Pasito Blancoon. Idyllinen ja rauhallinen satama kaukana hälinästä. Ei turisteja, krääsäkauppaa eikä suomibaareja, eihän Kanarialla tällaista pitänyt olla.

Taksikyyti Playa del Inglesiin loi vähän erilaisen kuvan. Noin "83 km:n" vaellus rannan kauimmaisesta reunasta kohti valtaisia Maspalomasin hiekkadyynejä vei koko päivän ja mehut. Matkalla nähtiin stereotyyppikanaria koko komeudessaan: rolexi kympillä, aurinkorasvan tuoksu punaisella iholla, suomenkieliset ruokalistat, päättymätön hiekkaranta.. Päivä päättyi onnellisesti dyyneillä hiekkamyrskyyn, surffi jäi kokematta, mutta Pasito Blancon rauha oli mieleen.

Delfiinin metsästys ei tuottanut tulosta, matkalla nähtiin vain kilpikonna. Kaikki aiempi unohtui, kun saavuimme Anfi del Mariin. Norjalaisen grynderin perustama viiden tähden resortti oli jokseenkin paratiisi. Allasosasto, siistit suihkut, uimaranta ja kello 21:n show oli varsin miellyttävä elämys. Turisteja? Kyllä, meitä on kaikkialla. Ei kuitenkaan painostavaa krääsäkauppaa, ei tosin kovin autenttista paikalliselämääkään, mutta eipä sitä keskimääräinen pohjoismaalainen etsikään. Anfista tuli suosikkisatama. Resorttiin ei ole tosin ikinä varaa mennä asumaan, mutta satamasta pääsi mukavasti kuokkimaan.

Muutaman päivän levon ja iltayhdeksän shown jälkeen oli aika nauttia Puerto Ricon antimista. Ulvova mylläri - suomibaari, tsek (paitsi Juulia ja Tiia skippasivat!). Tyrkyttävät sisäänheittäjät, tsek. Krääsää, tsek. Tästä huolimatta meininki oli aika rauhallista, eikä Puerto Ricosta jäänyt lainkaan huono maku. Noudattelee kuitenkin kanariastereotypiaa. Ravintolassa ruokailu oli virhe. Tapakset ja paellat oli haettu lähi Sparin pakastealtaasta, joten elämys oli jokseenkin vaisu.

Viimeisellä etapilla delfiinit pysyttelivät edelleen piilossa ja pettyneinä suuntasimme Puerto de Moganiin nauttimaan loman viimeisistä päivistä.

Suihkun torakat eivät miellyttäneet Anfin paratiisin jälkeen, mutta muutoin Mogan oli miellyttävä. Ravintoloita rannalla, ostoksia, krääsää. Lähimpänä kaupunkilomailua, ei isoa hotelliresorttia. 7 euron taksimatkan päästä löytyi resortti, jonka vesipuistossa kului viimeinen kokonainen päivä. Kylmä ja suolainen vesi jäi lopulta elämyksen ja hinnan varjoon ja päivä oli hauska ja vauhdikas. Ehkä myös vaarallinen.

Lähtöpäivän aamu vietettiin serpentiiniteillä kohti gran canarian huippua...

Alla olevassa kuvassa näkyy viereisen saaren eli Teneriffan Teiden luminen huippu.

Valloittavien maisemien kautta päädyimme lentokentälle. Haikein fiiliksin kohti +4:ää astetta.

Seuraavaksi kerraksi toivon enemmän aikaa, lämpimämpää merivettä, ja vähemmän ravintolaruokailuja (kyllä, yksikin on liikaa, ainakin tällä kertaa veneessä oli kulinaristista osaamista niin paljon, että ravintolat kalpenee).

Lähtisinkö Kanarialle viikon all inclusive - lomalle? Tuskin. Ainakaan tässä elämän vaiheessa. Anfi del Mariin ehkä. Lähtisinkö uudestaan veneelle Kanarialle? Koska tahansa. Tässä seurassa? Ehdottomasti.

Veneellä satamia vaihdellen Kanaria oli yhtä juhlaa. Kyllin ei voi tästä mahdollisuudesta ja elämyksistä ja huippuseurasta kiittää s/y C'est la Vien isäntää ja emäntää.