tiistai 16. joulukuuta 2014

The boom brake - Sailing in Canary Islands

Aiemmin kerroin meidän ostaneen boom braken eli puomijarrun. Se on kitkalla toimiva pieni kökkäre joka yksinkertaisesti maksaa paljon ja toimii erinomaisesti! Me kiinnitimme sen ohjeiden mukaisesti kikin kohdille puomiin.





Sitten vain yksi bloki (juoksupyörä) kiinni, taakse köysilukko ja köysi paikoilleen. Asennukseen meni noin 10 minuuttia. Kätevää ja helppoa. 


Pelkästään asennus ei ole helppo, vaan myös käyttö on helppoa. Kiristät sitloodaan tulevan köyden haluamallesi kireydelle ja that's it! Tämä kökkäre estää vahinkojiipit, suuren aallokon/mainingin mutta liian hennon tuulen aiheuttaman puomin hakkaamisen/liikkumisen (joka täällä päin on joskus suuri ongelma)  jne. Unelmakökkö siis :D eräs herra jolla tämä ihmekökkö on ollut käytössä Suomessa, sanoi että antaisi ennemmin pelastuslauttansa kuin Walderin pois. Me emme ehkä vielä ihan siihen lähtisi, mutta tähän astisten kokemusten myötä voimme ehdottomasti suositella tätä ratkaisua vähintäänkin ehkäisemään rikkomasta paikkoja vahingossa. Youtubesta saa hyvän ymmärryksen Walderin käytöstä, mikäli kiinnostuit enemmän.


Purjehtiminen, kuten moni muukin laji, on melkoinen kontrastilaji. Toisinaan se on niin siistiä ja täydellistä ja kivaa ja toisinaan taas täyttä kuraa. Suuri osa riippuu tietysti kelistä, veneestä tai sen kunnosta sekä omasta mielialasta. Kuten yllä kirjoitin, täällä joskus ikävä ongelma on myötäisellä tai sivumyötäisellä suuri aallokko/maininki mutta liian hento tuuli, joka aiheuttaa puomin ikävää heilumista. Tämä ongelma on nyt meillä ratkaistu. Aiemmin virittelimme silloin tällöin preventteriksi köyden kiinni puomiin ja toisen pään keulaan. Tämä ei ole kuitenkaan kovin kätevä käyttää, sillä joka kerta kun halusit jiipata jouduit käydä kannella kelissä kuin kelissä, eikä köysi myöskään estänyt täysin vahinkojiippiä puhumattakaan aallokon aiheuttamasta puomin edestakaisesta hakkaamisesta.  


Purjehtiminen yleisesti täällä on sekä helppoa että vaikeaa. Täällä ei tarvitse koko ajan kytätä karttaa, sillä seuraava saari tulee vastaan kun ajat tiettyä suuntaa tarpeeksi kauan. Toisin kuin saaristossa, tuolla taktiikalla päädyt kiville todennäköisesti jo parin kilometrin säteellä.  Saarten rannoilla ei siis juuri ole kiviä joita pitäisi väistellä. Täällä on kuitenkin ns. kiihdytyskaistoja (acceleration zones), joka tarkoittaa, että tietyillä alueilla tuuli kiihtyy kun saarten korkeat vuoret ohjaavat tuulen tiettyihin kohtiin saarten välissä, josa se pakkautuneena kiihtyy hurvaa vauhtia. Kiihdytyskaistat ulottuvat noin kolme mailia rannikolta ulospäin ja niillä purjehtiessa neuvotaan usein vähentämään purjepinta-alaa, sillä tuuli voi kasvaa nopeasti jopa kolminkertaiseksi. Toisaalta korkeat vuoret saarilla aiheuttavat myös tyveniä kohtia, joten myöskään nämä kohdat eivät ole purjehtijan parhaita ystäviä. Alla olevasta kuvasta näet miten kyseiset kaistat täällä menevät.




Olemme myös olleet paljon puhutun squallien kynsissä. Squall on äkillinen, voimakas tuulen nopeuden lisääntyminen. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, jos kerkiät varautumaan tai sinulla on jo valmiiksi sopivan vähän purjepinta-alaa.

Täällä on toki myös valaita ja kontteja, joihin törmäämisen todennäköisyys on jokseenkin pieni. Mutta onhan näitä tarinoita paljon, jossa telakalle nostetaan vene sillä valaaseen on törmätty tai konttia ollaan menty hipoen. Valaisiin et todennäköisesti Itämerellä törmää, vaikka Lola ryhävalas siellä viime kesänä vierailikin. Täällä purjehtimisessa on siis omat helppoutensa ja vaikeutensa. Kannattaa kuitenkin lähteä kokeilemaan. :) valaita todennäköisemmin törmäät delfiineihin joiden leikki on hauskaa katseltavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti