tiistai 20. tammikuuta 2015

Maata jalkojen alla Kap Verdellä

Tiputimme ankkurin Kap Verden Mindeloon tänään aamulla UTC 9.15. Logiin kertyi 979 mailia legillä Las Palmas - Mindelo. Meillä kellään ei tainnut olla vielä minkäänlaista hinkua maihin noin kuuden päivän legin päätteeksi, mikä on tietysti erittäin hyvä asia pitäen silmällä sitä, että edessämme on vielä noin 2000 mailin yhtämittainen purjehdus Karibialle. On kuitenkin hauska nähdä myös Kap Verden saaria, joten emme myöskään olleet mitenkään pahoillamme tänne stopista,  oikeastaan päinvastoin.

Sunnuntai iltana kun käynnistimme generaattorin tuottamaan sähköä, se päätti tehdä bänksit ja sanoi suhteensa irti pienen alku hörähdyksen jälkeen. Me olimme Samulin kanssa vapaavahdissa, mutta minä hyppäsin ruoriin ja vahtiin Annen kanssa, kun insinöörivaljakkomme Jukka ja Samuli alkoivat selvitellä mikä oli homman nimi. Noin puolen tunnin ahkeran keskittymisen ja selvittelyn tuloksena he vaihtoivat siipipyörän genuun joka alkoi taas pöhistä tyytyväisen oloisena. Me olemme Annen kanssa nimenneet insinöörimiehemme Tropical Boyseiksi, ajattelimme naisissa lähteä kiertämään palloa, jos Tropical Boyt pystyttävät tuohon Kanaria-Kap Verde välille jonkin pienen bisneksen veneen korjaamisiin liittyen. Itse olisi kaivannut jotain tällaista Drive in -tyyppistä huoltopistettä. Näyttäisi siltä että joka päivä on jotain pientä puhdetyötä. Pysyy ainakin mieli virkeänä!

Maanantai valkeni jo lämpimänpänä. Aallokko salli meidän vihdoin aloittaa treeniohjelmamme, jonka lisäksi venyttelimme. Se oli hauska näky; neljä huojuvaa hahmoa missä lie asennoissa pitkin sitloodaa. Kuuntelimme musiikkia niin että Afrikan rannikko raikasi. Siihen hetkeen olisin voinut jäädä ikuisiksi ajoiksi, ja juuri tuo kokemus on minulle yksi niistä, miksi tämä on niin hauskaa. Istuin veneen laidalla ja hoilasin biisien mukana auringon lämmittäessä ihoani. Katselin äärettömään horisonttiin vailla minkäänlaista kiirettä ihaillen meren nautinnollista vellomista ja tyrskyjen leikittelyä. Nautimme lounaaksi herkullisen Weekly Burgerin (meillä on ollut S:n kanssa tapana vetää yksi hampurilainen viikossa) eli hampparit a lá Leeway ja päivälliseksi avokadopastaa. Jukka testasi myös sekstanttia. Iltapäivällä S heitti vihdoin vieheen veteen eikä kulunut kauaa kun kala nappasi. Jukka alkoi kelaamaan siimaa hitaasti, mutta melko pian pettymykseksemme siima katkesi. Harmillista, olisi ollut hauska nähdä mikä möhkäle sieltä olisi tullut! Ja siitä se mielikuvitus sitten räjähtikin valloilleen; no varmasti joku vähintään 50kg tonnikala, sillä siima kestää 50 kg. Vauhtimme oli noin 7-8 solmua joten mikään pikku sintti ei sitä vauhtia olisi onnistunut nappaamaan koukuumme jne.. Kokeilimme vielä kalastusta mutta ei onnistanut. Juhlakalenterimme Eka-kala-bileet saavat nyt odottaa uutta starttiamme. Iltahämärässä tutkimme myös taas kerran maagista tähtitaivasta.

Päivät kuluvat täälläkin (kuten koko reissumme aikana) hurjaa vauhtia. Minä kun luulin että täällä on aikaa ajatella ja kerkiäisi ehkä jopa vähän pitkästymään, mutta ehei, päinvastoin! Vahtivuorosta on kiire nukkumaan, tai sitten syömään, tai vain jäädä jutustelemaan porukalla, tältä miehistöltä kun tuntuu juttu lentävän aiheesta kuin aiheesta. Olemme myös tiedostaneet, että välillä olisi hyvä vain olla, siis vain olla tekemättä mitään. Tämä voi olla yllättävän vaikeaa. Me osaamme Annen kanssa ottaa easya, mutta Tropical Boyseilla näyttää olevan sen suhteen vielä vähän harjoittelemista. He siis touhuavat jokseenkin enemmän, mutta mikäs siinä niin pitkään kun tekemisestä nauttii! 

Tavoitteenamme on nyt hoitaa veneen asiat kuntoon niin pian kuin mahdollista ja jatkaa sitten matkaamme Karibian suuntaan. Nähtäväksi jää miten täällä "no stress" kulttuurissa tällaiset hieman kärsimättömät pohjoismaalaiset pärjäävät. Aloitus oli ainakin kehno. Satamasta ei vastannut kukaan VHF:n, vaikka sataman piti aueta klo 9, joten jäimme readylle ankkuriin. Loppujen lopuksi vain menimme satamaan ja saimme köydet kiinni klo 10.30. Saa nähdä hoituuko homma maybe yesterday or tomorrow, kuten eräässä Las Palmasin huoltoliikkeessä sanottiin kun tarkoitettiin halutaanko että homma hoidetaan tänään vai huomenna! 

2 kommenttia:

  1. Kaitaliina-blogista löysin tänne teidän seikkailuja lukemaan. Kuumeflunssaa on muutama päivä podettu ja samalla olen lukenut seikkailujanne läpi, hienoja tarinoita ja upeita kokemuksia! Ensi kesää Saaristomerellä purjehtien odotellen, jospa mekin joskus uskaltautuisimme isommille vesille. Sitä odotellessa jään seuraamaan matkaanne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuuli, ensinnäkin pikaista paranemista flunssan kourista! Mukava kuulla että seikkailumme ovat kiinnostaneet. Kannustan kokeilemaan myös isommilla vesillä seilausta, se ei loppujen lopuksi sen kummempaa ole :) lähetän auringonsäteitä parantamaan flunssaasi! /Juulia

      Poista