Duffe on talviunilla

Elo- ja syyskuun viikonloput tarjosivat vielä pitkään lämpimiä purjehduskelejä, joista nautimme ystäviemme ja sukulaistemme kanssa. Lokakuussa Duffe kuitenkin nostettiin talviunille maihin. Kun purjeita, puomi jne. otettiin pois oli vielä lämmin ilma, joka oli luksusta kun yleensä näitä hommia on tottunut tekemään kylmissään sormet kohmeessa ja nenänpää punaisena.

Rakenteilla on vielä talvitakki, eli jonkinlainen suoja lumelta. Melko erilaisia viritelmiä näkeekin kun telakalla pyörähtää. Tärkeää olisi, että ilma pääsisi kiertämään jotta paikat ei homehdu. Pressu tulee myös virittää muulla tavoin, kuin itse pukkeihin kiinni, jotta tuuli ei pääse kaatamaan venettä myterin sattuessa kohdalle.

On outoa kun yhtäkkiä viikonloppuisin on aikaa touhuta muutakin kuin veneeseen liittyviä asioita. Hetken hengähdys ja sitten helmikuun venemessujen aikaan se kausi taas alkaa. Ensi kevääksi on tilattu lisää purjepinta-alaa 91 m2:n, eli genaakkerin verran :).   

Avotuulilla 9,4 solmun vauhti!

Viime viikonloppuna maileja kertyi yhteensä noin 80. Perjantaina pääsimme lähtemään heti töiden jälkeen, joten purjeet olivat jo ylhäällä ennen klo 17. Halusimme hyödyntää avotuulia, mutta kaikesta huolimatta Airiston selällä joutui heittämään useamman vendan eli luovimaan.. Katselimme sääennusteita ja suunnittelimme reittiä tuulien mukaan. Perjantaina päädyimme Nauvoon, jossa oli ystäviämme. Nautimme aurinkoisesta purjehduksesta. Perille päästyämme hämärä laskeutui nopeasti.

Lauantai oli sateinen. Sääennusteiden mukaan ilman piti kirkastua iltapäivällä, joten pidimme sadetta maltillisesti satamassa. Oli muuten ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun vettä tuli päivällä ihan kunnolla ja sen vuoksi odottelimme matkan jatkumista. Eipä se haitannut, sateen ropinaa oli mukava kuunnella pitkästä aikaa. Ei ollut pakko mennä mihinkään eikä tehdä mitään.  Kello 14 kuovimme kuitenkin jo laiturilla ja päätimme lähteä suttuisesta säästä huolimatta. Määränpäämme oli Näsby. Purjehdus sujui napakalla 7...9 metrin tuulella ja keskinopeutemme oli noin 7 solmua. Sade jatkui tasaisesti koko päivän. Näsbyn ravintola tarjoaa mitä mahtavampia hampurilaisia ja muita aterioita, joten haukkasimme siinä lehtipihvit ja kävimme saunassa.

Sunnuntai valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Plotterista huomaamamme vauhti yltyi kovimmillaan 9,4 solmuun.

Pääsimme purjeilla lähes koko matkan alun sunttia ja ihan loppumatkan kapeaa vastaista kotiränniä lukuun ottamatta. Lauantain sadetta ei enää edes muistanut. Kahden viimeisen viikon sunnuntain sää on ollut loistava ja se on taannut myös täydellisen purjehduksen, joten seuraavan viikonlopun merelle pääsyä odottaa taas aivan intoa piukassa!

Genaakkerista on nyt pyydetty tarjouksia muutamasta paikasta. Sukan käytännöllisyydestä pitää ottaa vielä selvää.

Rentouttava viikonloppu Helsingholmissa

Perjantaina irrotimme köydet 19.30 ja suuntasimme Airistolle. Epävakaisesta kelistä huolimatta olimme aivan innoissamme, olihan viimeisestä viiden viikon setistä jo aikaa niinkin paljon, kuin kaksi viikkoa! Vietimme viikonloppua ystäviemme Emilian ja Antin kanssa, jotka huristelivat Tampereelta Turkuun kovassa vesisateessa. Juuri ennenkuin lähdimme, sade kuitenkin onneksemme lakkasi. Pääsimme 8 metrin sivutuulella nopeasti perille ennen pimeää kympiksi illalla. Matkaa kertyi 15 mailia ja purjehdimme sen 2,5 tunnissa.  Rantauduttuamme sade alkoi uudelleen, joten meillä kävi säkä kun emme joutuneet vesisateen uhreiksi. Airistolla pääsimme nauttimaan vielä saunasta. Tuuli yltyi yöksi ja vankasta laiturista huolimatta vene keikkui, sade hakkasi kannelle ja vantit humisi.

Aamulla maailma näytti kuitenkin aivan toiselta. Aurinko paistoi, eikä enää ollut tietoakaan edellisen illan sadepilvistä. Viiden viikon reissumme jälkeen olimme päättäneet, että menemme sinne mihin tuulee, ei mistä tuulee! Keli oli leppoisa; tuuli ehkä hieman hento, mutta aurinko vilkutteli meille välillä pilvien takaa ja mikä hienointa, pääsimme etenemään purjeilla ilman minkäänlaista aikataulua.

Päädyimme Helsingholmiin silittelemään valkoista heppaa, käppäilemään luontoon, katselemaan muita saaren eläinkunnanedustajia (kuten kissoja, koiraa ja kania), syömään mm. lettuja sekä saunomaan ja uimaan. Saimme viimeisen 00-01 saunavuoron, joten pääsimme myös yöuinnille.

,

Helsingholm on ihana paikka, jos haluaa rauhoittua saaristossa ja lounnon helmassa. Eläinten lisäksi siellä on luontopolku, myytävänä mm. kalaa sekä yksityissauna jota voi varata. Suurin osa paikoista on ankkuripaikkoja, mutta muutama poijupaikkakin löytyy.

Tämä kuva on sunnuntai aamulta, kun suurin osa veneilykansasta oli jo poistunut ja satama oli melko tyhjä

Sunnuntai oli viikonlopun purjehduskeleistä parhain. 4 metrin länsituulella pääsimme purjeilla lähes kotisatamaan asti täydellisen auringon saattelemana 4...7 solmun vauhtia. Matkaa kertyi noin 30 mailia. Tällaisia purjehduskelejä olimme odottaneet ja toivoneet! Viikonloppu oli huikea pala saaristoa ja ystäviemme seuraa, tällaisia viikonloppuja toivomme lisää.

(PS. Viime yönä näin unta, että olimme Atlantilla ja näin jälleen delfiinejä... ARC?! ;) )

Purjehdussanastoa

Korviini on kantautunut viestiä siitä, että osa käyttämästäni sanastosta on ollut vierasta lukijoille. Pahoittelut tästä! Nyt ajattelin korjata virheen ja selventää sanastoa. Purjehdusssanastoa on olemassa hirmuinen määrä, eikä tämän ole tarkoituskaan olla mitenkään täydellinen, vaan selventää pelkästään tässä blogissa käytettävää sanastoa lukijoille.

Avotuuli=sivu- tai myötätuuli
Broachata/prouchaus="vene karkaa käsistä". Vene kallistuu liikaa niin, että peräsin ei enää ota riittävästi veteen, jolloin vene on hetken ohjauskyvytön ja näin kääntyy tuulta kohti
Dirkki=puomin kannatin/nostin, isopurjeen puomin kannatinköysi tai -vaijeri
Falli=purjeen nostin, nostoköysi tai -vaijeri

Genaakkeri=myötä- ja sivutuulessa käytettävä pallopurje

Genoa=keulapurje
Halssi=kurssi, veneen suunta
Jiippi=myötätuuleen tehty käännös, myötäkäännös
Kiki=puomin korkeutta säätävä talja, puomin alasvetäjä

Kohteliaisuuslippu=muualla kuin kotimaassa oleskellessa, on kohteliasta vetää saalinkiin kyseisen maan lippu

Kryssiä=vrt. luovia eli purjehtia vastatuuleen tai sivuvastaiseen niin, että reitistä tulee sik-sakin-muotoinen
Kurssi=ohjattava suunta eli kulkusuunta
Legi=matkanosa
Liikki=purjeen reuna

Luoviminen=vrt. kryssiä
Life-line=elämänlanka, köysi tai vaijeri johon kiinnitetään valjaat ja jonka avulla miehistö pysyy aluksessa kovallakin kelillä

Norjan puhuminen=oksentaa laidan yli (taitaa olla meidän omaa sanastoa:)
Nostaminen=veneen keulan kääntäminen tuulta kohti

Nostin=vrt. falli

Paara/paapuuri=halssi, jolla tuuli tulee veneeseen nähden vasemmalta 
Pii, pitää piissä=ohjata vastatuuleen, käytetään esim. purjeidennostossa ja laskussa
Piinaaminen=ohjaaminen liian ylös tuuleen, jolloin purjeen etureuna alkaa lepattaa
Päänahka=alus joka tulee vastaan perä edellä, eli ohitettu alus

Ratsastaja=hela, jolla isopurje on kiinni mastossa ja jonka avulla isopurje liukuu ylös

Reittijakojärjestelmä="liikenteen jako merellä", joka huviveneen tulisi leikata aina 90 asteen kulmassa mahdollisimman nopeasti. Se on siis väylä, joka on tarkoitettu isoille aluksille ja laivoille
Puomiliikki=isopurjeen alareuna

Reivata=purjepinta-alan pienentäminen, ykkösreivillä purjepinta-alaa on pienennetty vähän, kun kakkos- ja kolmosreiveillä sitä on pienennetty enemmän

Saalingit=maston ja vanttien välissä olevat putket, jotka tukevat mastoa           
Salonki=veneen sisällä oleva oleskelutila

Sitloora=istumalaatikko, eli se tila veneessä, josta ulkona ohjataan venettä

Snörppi=kiristin, purjeen takaliikin kiristin. Purjeen takaliikissä oleva kiristysnaru

Skuutti=isopurjetta säätävä köysi, veneen "jarru ja kaasu
Spiira=puomi, jolla levitetään tai tuetaan keulapurjetta, esim.hennolla tai vaihtelevalla tuulella

Spinnu=spinaakkeri, kevysetä kankaasta tehty pallonmuotoinen keulapurje
Springi=kiinnitysköysi, joita käytetään sivuttaiskiinnityksessä. Kiinnitysköydet, jotka vedetään keulasta ja perästä laiturille kohti veneen keskiosaa
Staaki=mastoa ja keulapurjetta tukeva etuvaijeri

Styyra/styyrpuuri=halssi, jolla tuuli tulee veneeseen nähden oikealta 

Svelli=iso aallokko

Vantit=mastoa pystyssä pitävät vaijerit

Venda=vastatuuleen tehty käännös, vastakäännös

Vinssi=köysirumpu, jonka avulla vääntö- ja vetovoima moninkertaistetaan

Virsikirja=virsari, keulapurjeen jalustaminen myötätuulessa isopurjeen vastakkaiselle puolelle

S/y C´est la Vie on saanut viettää leppoisia kesäpäiviä kotisatamassaan arkisin.  Sitä on huollettu, putsattu ja puunattu.

Kuvaaja Tero Hakala, Studio Pelisalmi

Viime viikonloppuna se kuljetti niin kutsuttua huru-ukko (sivistyssanakirjojen suorista käännöksistä huolimatta isäni nimittää itseään sekä ystäviään ko. nimellä, eli sana positiivisessa merkityksessään :) poppoota nauttimaan Turun saaristosta. Tänä viikonloppuna me pääsemme S:n sekä ystäviemme kanssa nauttimaan purjehtimisesta.  

Nestori ja KIPPARIT

Ari kirjoittaa: Aluksen nestorina haluan lisätä tänne blogiin vaikutelmat matkan kulusta nuoren miehistön kanssa. Kippariksi jouduin itseni nimeämään ainoastaan kahteen kertaan asiapapereita setvittäessä Ranskan tulliviranomaisten kanssa. Tosiasiallisia kippareita olivat aina ne, jotka aluksen kulusta vastasivat. Meillä oli aina tähystyksessä kannella kulussa oltaessa parivaljakko, joka olisi purjehtinut keskenään veneemme Suomeen. Se oli mahtava tunne.Keskinäinen luottamus, merimiestaito, yhteishenki, iloisuus, energisyys ja vastuuntunto, joka paistoi läpi koko matkan keskuudessamme oli sellainen kokemus, jota en unohda.

Installoinnit ja automation Nestorina koen iloa siitä, että tekniikka ei ole ajanut ohitseni, enkä kokenut sivullisuutta nuorten osaajiemme kanssa. NMEAT jaSeaTalk:it eri sukupolvineen ovat  tuttuja ja tarvittaessa 'karva tasolla' ymmärrettäviä termejä, ja jotka veneemme kohdalla opiskeltiin ennen la Rochelleen lähtöä. Lämppäri asennettiin itse, koska Nestori ja S olivat niin samanmielisiä 'oikean' lämmittimen valinnasta. Valittu VHF AIS -vastaanottimineen oli sopiva valinta plotterin kuvaruutua rikastuttamaan ja kauppa-aluksia näyttämään. Näihin kaikkiin 'karvat' ja tarvittavat keskinäiset liitokset tutkittiin jo ennen lähtöä. Toisin sanoen läksyt oli tehty ennen matkaa. Varsinaisen asentelun yhteydessä tuli veneen tekniikka käytyä läpi melko perusteellisesti. Kun koko miehistömme pääsi veneessä valloilleen kolmeksi päiväksi, tulosta tuli varmasti viikon ammattimiehen työpanoksen verran. Ja tietotaito aluksestamme kasvoi arvoon arvaamattomaan!  

Ainoastaan Dufourin Emmanuelia jouduimme pidättelemään installoinneissa. Lähetimme 1,7 kuutiota kamaa veneelle odottamaan saapumistamme. Ilmoitimme Emmanuelille, koska 'pakettimme' saapuu. Hän ystävällisesti vastasi maililla (ei tiennyt paketin kokoa), että hän voi installoida (suora lainaus) paketin veneeseemme, jolloin Juulia nopeasti lähetti paluuviestin, että kiitos kovasti, mutta jos hän voisi avata pakettia päältä  sen verran, että installoi vain päällimmäisen imurilla ilmasta tyhjennetyn muovisäkin veneeseen ensimmäistä yötä varten. Lopun hoidamme itse . :D

Minä ja S saimme ranskan rajavartiolaitoksen papereihin hyväksytyksi  yön hämärissä toimenkuviksemme 'automation'. Näin jälkikäteen ajatellen taisi läheltä liipata :)

 

Seamanship!

Todellista merimiestaitoa sain seurata erityisesti kolmen ensimmäisen meripäivän aikana. S katosi kulussa kannelta tuon tuostakin kajuutan syövereihin ja palattuaan raportoi:   'ei vuotoja' tai mistä havaitsemansa 'kitinä' tai 'vinkuna' johtui ja pyysi peppuja ylös sitloorassa saadakseen tarvittavat suihkupullot esiin penkin laatikosta.  Kun kaikki  kitinät ja epänormaalit vinkunat ja resonanssiäänet oli klaarattu, hoidettiin vielä sivuäänet, jotka kuuluivat  itse penkin laatikon kantta nostettaessa. Lopuksi kuului vain moottorin käydessä tasaista vaimeaa hurinaa ja purjeilla seilatessa tuulen suhinaa. Lisättynä iloisella puheensorinalla ja hersyävällä naurulla. Nestorilla oli KIPPARIT, jotka osasivat asiansa!

Hyvään merimiestapaan kuuluu myös, että kotijoukot tietävät mitä aluksella suunnitellaan ja missä se kulloinkin on sekä koska suurin piirtein seuraavaan satamaan saavutaan. Juulia huolehti monen muun asian lisäksi tästä periaatteesta enemmän kuin kiitettävästi. Keskellä puheensorinaa sormet kävivät iphonen lasilla. Kun valmista tuli ja jos veneessä  ei ollut nettiyhteyttä, se haettiin vaikka yöllä kaupunkia kiertäen vapaita langattomia bongaillen, jotta päivitykset saatiin mahdollisimman pian nettiin. Uskomaton suoritus!  

 

Erityisesti haluan vielä kiittää kolmen hengen perusmiehistömme lisäksi kaikkia, jotka mahdollistivat veneemme  purjehtimisen Suomeen annetussa aikataulussa. Juhaa korvaamattomasta avusta asennuksissa, Suvia ranskan kielen ongelmissa, Teroa ja Virpiä veneen kippareina, asentajina sekä matkamme ikuistajina kuvin ja videoin, Jania, joka toi matkan tekoomme Amsterdamin jälkeen  ainakin muutaman kymmenyksen lisää keskivauhtia ja rapsakkaa huumoria ja vaateita purjehdustuulesta ja tuiskusta kesken motorisoinnin tyynessä ja ihanassa  auringonpaisteessa. Lisäksi tietenkin Reettaa ja Jonea, jotka elävöittivät loppumatkaamme iloisella otteellaan matkantekoon keinuvassa veneessä. Jone taisi salaa opiskella purjehdusta  enemmän kuin arvaammekaan.

Kaiken kaikkiaan matkamme oli Nestorille unohtumaton elämys jossa pullamössöä ei tarjoiltu! Ruoat olivat satamassa, kuin viiden tähden hotellin tarjoamisia ja kulussakin lähes samaa tasoa.  Tosin joskus 25 asteen kulmassa tarjottuja.

Kiitokseni ja kunnioitukseni koko revohkalle!

 

 

 

 

 

 

Onnellisesti kotona!

Sunnuntaina viimeiset 15 mailia edettiin hitaasti mutta varmasti. Tuuli oli hento, mutta ollessani ruorissa, halusin mennä purjeilla niin pitkään kuin mahdollista. Koneen käynnistys ei houkutellut yhtään. Päinvastoin nautimme polttavasta auringosta ja kolmen solmun lilluttelusta kotivesillä. Jossain vaiheessa pulahdimme Reetan kanssa uimaan veneen perästä. Vesi oli peräti 21.8 astetta lämmintä Airiston selällä.

Ja kuten kuvista voi päätellä, hauskaa oli. Vauhtia oli kuitenkin noin viisi solmua, joten kiinni sai pitää ihan tosissaan!

Kotisataman lähestyessä, tunnelma oli todella haikea ja ristiriitainen. Toisaalta oli kiva tulla kotiin, mutta toisaalta matka oli monella tapaa niin unohtumaton, että tuntui, että se loppui ihan liian äkkiä! 

Parasta olisikin ollut, jos kotona olisi voinut vain käydä ja jatkaa matkaa esimerkiksi yöpurjehdukselle! 

Jonekin jutteli, että nettiauton selailu voi muuttua nettiveneen selailuksi;)

Alla olevassa kuvassa olemme juuri rantautuneet Puhuriin ja puramme tavaroita veneestä.

Ilta kului venettä järjestellessä kotisatamassamme Puhurissa. Suurimmat tavaramäärät kannettiin kotiin odottamaan maanantaita ja niiden purkamista laukuista. Ilta kuitenkin käytettiin vielä rennoissa merkeissä ystäviemme kanssa veneellä nauttien iltapalasta. Koti on onneksi lähellä, joten sinne oli helppo hipsiä nukkumaan, vaikka mieli olisikin tehnyt vielä jäädä veneelle.
Käydessämme nopeasti kaupassa autolla illansuussa, S kommentoi: "Todella outo tämmöinenkin laite. Törkeen pelottava! Tottelee heti kun vähän kääntää rattia..."

Niinpä.. Näin se on todettava, että pitkä ihana seikkailumme on ohi ja paluu arkeen on nyt kohdattava. Onneksi arjessa ei kuitenkaan ole muuta vikaa kuin se, että päivittäin ei koe samanlaista tunteiden kirjoa ja tapahtumien rikkautta, kuin seikkailuissa. Äkkiä siis suunnittelemaan uusia seikkailuja! 

Alla vielä tiivistelmä päällimmäisistä fiiliksistä, mitä koko matkalta jäi mieleen. 

Parasta oli Biskajanlahden tarjoama täydellinen kuu, tähtitaivas ja koko linnunrata. Guernseyltä lähtiessämme vauhtimme yltyi vuorovesien ansioista yli 12 solmuun, mikä oli hauska kokemus sekin tämän kokoisella purkkarilla. Englannin kanaalin possujuna efekti täysin rasvatyynessä meressä poltavan kuuman auringon ja kirkkaansinisen taivaan alla oli parasta mitä siihen kaksi vuorokautta kestäneeseen legiimme olisi voinut toivoa. 

Pohjanmeren jatkuva paikoitellen kovakin vastatuuli herätti hetkittäin epätoivon tunteita. Yöpurjehduksella Rotterdamin edessä edetessämme vain muutaman mailin tunnissa pilkkopimeällä laivoja väistellessä joutui kysymään itseltään, miksi aina lomallakin on kiire, eikö nyt olisi järkevintä nukkua yö satamassa!

Unohtumattomin kokemus oli ehdottomasti pyöriäisten näkeminen Englannin kanaalissa oman veneen rinnalla.

Itämeren tarjoama röykyytys ei yllättänyt. Heiligenhafenista lähdettyämme seuraava yö ja Ölandin pohjoiskärjestä Visbyseen lähdettyämme, keli oli kova. Ei liian kova, mutta sellainen, että oli jo kiva oikeasti kiinnittää life-line pelastusliiveihin omalla vahtivuorolla.

Eniten yllätyin siitä, kuinka konkreettisesti vuorovedet ja -virrat näkyivät ja tuntuivat ennen Kielin kanavaa.

Purjehtiminen ei todellakaan riitä tältä kesältä - päinvastoin! Äkkiä keksimään minkä lottovoiton saa jotta voi osallistua mielellään jo 2015 ARC:n (Atlantic Rally for Cruisers) ja pyyhältää Atlantin yli Karibialle. 

Tekisin ehdottomasti saman reissun uudelleen milloin vain!

Kiitos vielä kaikille lukijoille! Oli mukava kirjoitella meidän kuulumisia reissun aikana, kun blogin kävijämäärästä huomasi, kuinka montaa seikkailumme päivittäin kiinnosti. 

Jatkossa tältä sivulta voi mahdollisesti seurata tulevia purjehdus- tai muita reissujamme.

Lopuksi vielä ote parhaimmista kuvista La Rochelle-Guernsey väliltä. Nämä kuvat on ottanut mukanamme ollut Tero Hakala, Studio Pelisalmi Oy:stä.

Nimitarrojen liimailua

Nimenantojuhla

La Rochelle

La Rochellen satama auringonlaskun aikaan

La Rochelle by night

Jollakoulu La Rochellessa

La Rochellesta ostettu matkamuisto

Hauskaa kuin pikku lapsella

Aiai Skipper!

Minne mennään mennäänkö tonne?

Yöpurjehdus Biskajalla

Biskajan auringonlasku

Itse kippari ruorissa

Päiväunet kannella

Sunset

Kumpi ohjaa kun kaksi ruoria?!

Myös täällä nukutaan

Keliäkin oli

Brestin mahtavat jylhät maisemat

Brestiin saapuminen ja reittisuunnitelman aikataulun kurominen umpeen

Suuntana Guernsey, pitäkää kiinni!

Guernseyn vehreys

Guernseyn satama

Guernseyn rantaa

Miehistömme La Rochelle-Guernsey välillä

Kyllä Turun saaristo ihmiselle hyvää tekee!

Perjantaina saimme ihailla Utössä Suomen ulkosaariston maisemia, kun sumu hälveni. Saunavuoroja ei ollut enää vapaana, joten tyydyimme vain suihkuihin.

Kävimme myös tutkimassa armeijan Utön linnakkeen sotilasaluetta. Portti oli auki, joten sujahdimme aidatulle alueelle.

Joihinkin punkkereihin pääsimme jopa sisään.

Lauantaina köydet irtosivat aamulla kuudelta ja keula osoitti Nauvoon. Matkalla miehistöllämme oli erilaisia vuoroja, jotta vene saatiin siistiin kuntoon. Oli vahausvuoro, suolatahrojenpoistovuoro, lippuvuoro ja niin pois päin.

Matkalla ystävämme saapuivat tervehtimään meitä moottoriveneellä. He olivat myös matkalla Nauvoon.

Keli oli täysin tyyni. Kaikki muut ihailivat lähes peilityyntä merenpintaa, mutta Jani kutsui sitä purjehtijan painajaiseksi;)!

Nauvoon saapuessamme, meitä oli laiturilla odottamassa melkoinen lauma sukulaisiamme, ystäviämme ja tuttuja. Oli erittäin mukava rantautua ja nähdä kaikkia heitä!

Sitten kaadeltiin ja kippisteltiin skumpat yhdessä!

Alla olevassa kuvassa vielä koko matkamme aikana toiminut miehistö, lukuun ottamatta veljeäni ja hänen kihlattuaan, jotka eivät päässeet paikalle.

Ilta kului istuskellessa, jutellessa, kuulumisia vaihdellessa, saunoen...

Ja loppujen lopuksi Najadenissa syödessä ja bändiä kuunnellessa. Tero oli kerinnyt jo editoida alkumatkastamme videon, joka oli erittäin mukava tervetuliaislahja. Lähes kaikki joutuivat/pääsivät myös tanssahtelemaan Najadenissa kun (käsittääksemme) paikallinen bändi "Sebastian ja kaikki muut" soittivat jazzia ja covereita iltamme iloksi. Hauskaa siis riitti yön pikkutunneille asti. Olemme erittäin kiitollisia kaikille jotka olivat meitä vastassa Nauvossa! Teidän takianne tämän reissun viimeinen iltamme oli monella tavalla unohtumaton.

Aamulla aurinko paistoi. Osa kävi uimassa ja osa haki vielä viimeisiä tuliaisia. Me irrotimme köydet puolenpäivän jälkeen ja suuntasimme tämän reissun viimeiselle legille kotisatamaamme Puhuriin.

Purjeet nostettiin pelkällä naisenergialla (sattuneesta syystä osa miehistä oli jonkin ihmeen takia vähän vetäytyneitä). Matka taittui erittäin hennolla taka/sivutuulella todella lämpimästä auringosta nauttien.

Nauvossa ystävämme kysyivät, miltä nyt tuntuu olla kotona. Eihän sitä vielä ihan ole tajunnut. Takana on viisi uskomattoman erilaista, hienoa viikkoa ja 1700 mailia. Vaikka reissun aikana oli paljon vastatuulta ja muutamia vastoinkäymisiä, oli matka monella tavalla opettavainen ja ainutlaatuisen hieno ja unohtumaton kokemus! Puhuriin on vielä matkaa noin 15 mailia. Vielähän on aikaa kääntää nokka takaisin ulkomerelle :)!