Minä ja meri

On yö. Kello on 04.46. Olen siis koiravahdissa Samulin kanssa uppoutununeena ajatuksiini. Mietin merta. Mietin missä oikein olemme ja miten tänne olemme tulleet. Mietin loputtomalta tuntuvaa merta, joka on tänä yönä ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana oikeinkin rauhallinen. Jopa niin rauhallinen että silmäni ummistaessa hetkeksi, pysyn sitloodan penkillä pitämättä kiinni mistään. Sisällä on lähes yhtä hiljaista kuin kirjastossa. Ihanaa vaihtelua koko alkumatkan paikoin voimakkaallekin äänimaailmalle!

Meri mietityttää aina vain. Siinä on jotain niin mielenkiintoista mitä en osaa selittää tai pukea sanoiksi. Sitä voisi katsella tunti kaupalla kyllästymättä siihen. Merellä ei ole minkäänlaista empatiakykyä, vaikka toisinaan juttelenkin ylemmille tahoille pyytäen niitä ottamaan easymmin, mutta tuloksetta. Vai onko se sittenkään tyhjän höpinää kun nyt on rauhallista? Kyllä uskon että meri käyttäytyy juuri haluamallaan tavalla ja olemme nyt heittäytyneet sen armolle. Ei sitä kannata miettiä. Missään nimessä ei kannata miettiä mihin maankolkkaan on lähin matka, sillä se on sanomattakin selvää; suoraan allemme pohjaan, johon on tällä hetkellä vain kilometrejä matkaa toisin kuin lähimmälle mantereelle. Noniin, karistan ajatuksen pois mielestäni ja seuraavaksi ajatukseni harhailee kuuhun joka möllöttää isona keltaisena ompun näköisenä hahmona alkuillasta ihan päämme päällä ja nyt etuvasemmalla valaisten koko taivaanrannan niin valoisaksi että pimeän sijasta on hämärää. Pian pitäisi olla täysikuu. Odotan sitä jo! Tähdet eivät näy nyt hämärällä yhtä voimakkaina kuin pilkkopimeällä, mutta ovat joka tapauksessa aina yhtä kauniita. Hetkessä voi huomata monta tähdenlentoa ja lähettää niin paljon toiveita kuin kerkiää. Minun listani on aina niin pitkä että kerkiän jo nähdä seuraavan tähdenlennon ennen kuin olen lopettanut edellisen toiveen. Kyllä ne ajallaan toteutuu, tietysti ne toteutuu kun niihin uskoo ja luottaa!

Joskus aiemmin yövahdeissa, jostain syystä erityisesti Englannin kanaalissa puskiessamme vastatuuleen ja -virtaan koneella liikkuen vain muutaman mailin tunnissa, olen miettinyt mitä helvettiä teen täällä. Nyt se ei ole käynyt mielessäkään. Jonkunhan täälläkin pitää olla. Tämä on täysin luonnollista ja normaalia vaikka lentäen olisinkin jo perillä. Mutta entä jos tykkää purjehtia ja tykkää tehdä matkanteosta vähän haastavampaa? Onko se sitä, vai miksi ihmeessä on niin kiva herätä yövahteihin tuijottamaan pimeyteen ja hytisemään usein kylmyyteen, kastumaan, saamaan päälleen litrakaupalla suolavettä ja pohtimaan milloin mitäkin ihme asioita? En tiedä onko syyllä väliä jos se vain tuntuu kivalta ja siitä jollain kummallisella jopa vähän masokistisella tavalla pitää.

Noniin nyt S tulee sisälle nauraen ja toteaa että nyt tuli lentokala huppuun! Alan myös nauraa ja epäilen että hän huijjaa. Ei huijaa, tutkin huppua taskulampulla mutta mitään kalaa ei näy. Ehkä se sitten vain osui S:n niskaan. Hetken tutkimisen jälkeen se löytyy kannelta sätkimästä. Jäätävä kalan lemu!  S yrittää sörkkiä sitä takaisin mereen mutta se on niin liukas että se luisuu sormista. Vihdoin kuuluu blomps ja lentokala päätyy onnellisesti meren syvyyksiin. S miettii että jos se olisi tullut päin naamaa, niin hän ei kuulemma välttämättä olisi enää ikinä uskaltanut istua sitloodassa. :D

Kuten sanottu, ei empatiakykyä mutta merellä on niin paljon muuta. Sillä on ihan omat mielihalunsa eikä se tunne mitään käyttäytymisnormeja. Miksi aina pitäisikään ja miksi sinunkaan aina pitäisi? Täällä voit heittää kännykän hiiteen, unohtaa lähes kaiken muun, olet pienessä tilassa kanssamatkustajien eli miehistön ja omien ajatustesi kanssa uutisten ulottumattomissa välittämättä hittoakaan minkälaisen aivopierun Putin on saanut tällä kertaa päähänsä. Se on aika rentouttavaa. Et näe tilitietojasi etkä sosiaalista mediaa eikä ne oikeastaan tällä hetkellä kiinnostakaan. Ainoa millä voit pitää yhteyttä "ulkomaailmaan" on satelliittipuhelin.

Taas katselen merta. Aiemmin päivällä se oli riehakas ja aallot pyyhälsivät vuoren kokoisina ohitsemme välittämättä tippaakaan laittaako joku ruokaa tai yrittääkö käydä vaikkapa toiletissa. Nyt se on kuin kesytetty kissanpentu joka kehrää allamme rullaillen. Päivisin ja öisin meri on ihan erilainen. Öisin se on usein musta eikä houkuttele yhtään! Päivisin se kutsuu herkullisilla turkoosin sävyillään ja haluaakin että sitä ihaillaan. Niin kuin sitä kuuluukin ihailla ja erityisesti kunnioittaa. Jään siis edelleen miettimään mikä siinä niin paljon viehättää ja jatkan koiravahdissani kello kuuteen.

Hyvää yötä, päivää tai jotain muuta!

Juhlakalenterimme Atlantin ylityksellä!

Sijainti UTC 19.00: 17° 44'401N 33° 59'037W
Suunta: 305°
Nopeus: 6,3 solmua

Jotta matkanteko ei kävisi liian yksitoikkoiseksi, olemme laatineet s/y Leewayhin juhlakalenterin Atlantin ylitykseen. Kalenterimme mukaan juhlimme mm. seuraavia kategorioita: pasaateihinpääsybileet - check, kravunkääntöpiirinylitysbileet - check, ekakalabileet - check, etappibileet (1/4 - check, 2/4, 3/4 ja 4/4=samalla perillepääsybileet), sekä maatanäkyvissäbileet. Viimeisimpään ei lasketa Kap Verdeä ja etapit lähti pyörimään uudelleen Kap Verdeltä.

Minun kalastuskokemukseni on melko suppea ja ajoittuu lapsuuteeni, kun vietimme perheen kanssa kesälomia mökillä järven rannalla. Isäni ja veljeni mennessä iltaisin kalaan ängin jokusen kerran mukaan kunnes totesin että aika tylsää, pitää olla hiljaa, lähes liikkumatta ja ainoa ääni minkä kuulet on hyttysten ininä.

Täällä kalastus saa ihan uuden merkityksen! Heität vieheen veneen perään, jatkat jutustelua ja saat nauraakin, eikä kukaan sano HYYYSSSSH! Mieletöntä :D Torstaina saimme siis nostettua ensimmäisen kalan Atlantilta. Onnekseni täällä on muita jotka homman osasivat hoitaa. Minun roolikseni jäi suihkutella pirtua kalan kiduksiin ja toimia mediana. Kuvat tulee sitten vasta maihin päästyämme, satelliitti kun ei ole mikään maailman nopein yhteys kuvien latailuun. Kaksi edellistä siimaa purtiin siis katki, mutta nyt kalavastaavamme Samuli laittoi vieheestä pienen pätkän tuplasiimaa, niin johan nousi. Se että kalaa tulee niin paljon kuin sitä jaksaa kalastaa ja syödä, näyttäisi pitävän kutakuinkin paikkansa. Joka kerta kun olemme siiman pistäneet perään, joku on napannut. Atlanti armahti meitä siinä mielessä, että ensimmäinen pyydyksemme jonka onnistuimme saamaan ylös oli vain noin kilon painoinen Mahi Mahi. Hyvää harjoitusta siis. Sen käsittely oli tehokasta toimintaa; siitä kun kala nappasi kului noin 20 minuuttia kun se oli lautasella voissa paistettuna edessämme iltapalana. Nam! Ei lisäaineita ja omegatkin kai kohdillaan. Seuraavaksi tilaamme Tunan, Boniton tai Blue Marlinin (kuka nämä nimet on keksinyt?! Luulin että Blue Marlin on drinkki mutta sehän on kala). Me tietysti kärsimättöminä suorittajina suoritamme myös Atlantin ruokakalalistaa. Katsotaan mikä on lopputulos perille päästyämme.

Kolmas yömme sujui suht rauhallisesti. Tutkassa näkyi muutama voimakas squell (jotka eivät osuneet kohdallemme vaan pyyhkivät muutamien mailien päästä ohi), muutaman todella kaukana olevan laivan AIS sekä etelänpuoleisella taivaalla salamoi. Muuten tuuli ja aallokko oli melko samanlaista, tuuli 9-13m/s ja aallokko 1-3 metristä lukuun ottamatta silloin tällöin kohdallemme osuvia monsteriaaltoja, joiden koosta en osaa sanoa muutakun pirun iso, märkä ja suolainen. Tutka näyttää squellit hyvin, ja niitä tuntuu olevan liikenteessä erityisesti öisin, mitenkäs muuten.

Tänään iltapäivällä logimme näytti että ensimmäiset 500 mailia on seilattu. Se oli siis ensimmäisen neljänneksen etappibileiden aika. Tarkoituksenamme oli juhlistaa sitä, mutta meillä köökissä olleilla kärähti ns. käpy aallokkoon joka vaikeutti sisällä oloa ja erityisesti ruoanlaittoa tehden sen käytännössä mahdottomaksi, joten bileet peruttiin ja niitä juhlitaan kun aallokko käyttäytyy nätimmin. Hetki vierähti kun kuivailimme avoinna olleesta "liesituulettimestamme" (ikkuna hellan yläpuolella kannelle) sisälle litra kaupalla änkeävää suolavettä. Ikkuna eli liesituuletin kiinni, jälkkärimangot naamaan ja diili että tästä lähin kaikki tiskaa oman lautasensa.

Päivät kuluvat nopeasti, vaikka joku saattaa ihmetellä miten se on mahdollista tuolla keskellä ei mitään! Mutta täällä ei itseasiassa kerkiä tekemään edes ihan kaikkea mitä haluaisi kun nukkuakin pitää välillä. Esimerkiksi Leewayn kirjasto pursuaa toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja, joista on luettu vasta osa.

Nyt meno on vähän rauhoittunut ja tuulimittari antaa jopa alle kympin lukemia. Yli 13m/s tuuli tarkoittaa automaattisesti ärsyttäviä aaltoja joka tekee sisällä olosta hermoja raastavaa. Viikonlopuksi luvataan vähän rauhallisempaa keliä, joten elättelemme toiveita parasailin virittelystä.

Merielämää; delfiinejä, valaita, lentokaloja ja fosforiplanktonia

Sijainti UTC 10.15: 17° 00'815N 29° 55'570W
Suunta: 275°
Nopeus: 8,3 solmua

Matkantekomme jatkui tiistaina 27.1 Kap Verdeltä. Köydet irtosivat vähän klo 15 jälkeen. Jouduimme arvatenkin saarten aiheuttamaan suojaan eli leehen ja yöllä tuuli pyöri ympyrää ja loppui kokonaan jättäen jäljelle vain ällöttävän aallokon. Purjehtijan painajainen: ei tuulta mutta epämiellyttävä aallokko. Niinpä jouduimme riisumaan loppujen lopuksi Leewayltä kaikki purjeet yön pimeinä tunteina ja koneistamaan hetken päästäksemme pois saarten suojasta. Yöllä meitä kuitenkin iloksemme valaisi kuu suoraan yläpuolellamme, se oli kuin lamppu olisi ollut päällä. Jossain vaiheessa tuuli yltyi vähän niin että availimme vain kutteria keulalle, mutta suunta oli kaakosta. KAAKOSTA?! Ja tämän piti olla koillispasaati :D genua oli tietysti jo saanut kaksi pientä viiltoa jotka huomasimme heti alkumatkalla kun yritimme ajaa virsikirjalla. Tämä on pieni vaikkakin epämiellyttävä tappio. On kuitenkin pikku homma korjata ne jos vain jossain vaiheessa reissua on tarpeeksi tyyni pätkä. Tässä on totuttu jo vähän isompiin ongelmiin matkalla, joten pieni viilto tai kaksi purjeessa ei nyt varsinaisesti pysäytä meitä. Näillä purjeilla on ajettu yli 8000 mailia ja ne on jo kerran ylittäneet Atlantin, jonka lisäksi ovat olleet aurinkoisella Välimerellä yms, joten vaikka meistä tuntuu että nämä purjevauriot ovat syntyneet käsittämättömän helposti ihan tavallisessa käytössä ilman kummempaa repimistä tai jumitusta, niin täytyy muistaa että onhan niitä jo käytetty ja liehutettu ympäri ämpäri maapalloa.

Ti-ke joskus aamuyöllä pääsimme pasaatin matkaan, nostimme ison kakkosreivillä ja jatkoimme sillä ja kutterilla. Tämä oli oikein hyvä ratkaisu, sillä keskiviikkona tuuli oli taas reippaan puoleista, aluksi 8-10m/s mutta yötä kohden nousi 10-13m/s esitellen mittariin paikoitellen lukemia 15m/s puuskissa. Inansa pienempikin tuuli aallokkoineen riittäisi, mutta näillä mennään. Muuten meno on leppoisaa ja mieli hyvä! Pikkuhiljaa veneen liikkeisiin ja matkantekoon alkaa taas tottua. Unirytmi jota ei ole, on tietysti sekaisin yhdellä jos toisella meistä, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa taas pääse rytmiin. Ajamme pimeällä 4 tunnin vuoroja pareittan. Klo 18-20 ja 20-22 on puolivahdit, jonka jälkeen 22-02, 02-06 ja 06-10 on kokovahdit. Päivisin vahdit on rennommat ja ohjaillaan vähän sen mukaan kuka on hereillä ja kenellä on energiaa.

Keskiviikkona näimme miekkavalaita. Ne hyppivät noin 300-500 metrin päässä veneestämme. Vaikuttavan näköisiä! Näimme myös pienen pieniä vaaleanpunaisia lasten uimapatjalta näyttäviä kaloja, jotka uivat pinnassa ja näytti kuin niillä olisi ollut purje ylhäällä ja ne kryssisivät vastatuuleen. Tästä kuvaa sitten myöhemmin. Yritimme kalastaa mutta jälleen kerran kelatessamme kalaa ylös, siimassa oli hampaan jäljet. Se oli jo toinen kala joka söi syöttimme ja puri siiman poikki. Vauhtimme oli 7-8 solmua, joten päätimme että joko viritämme siiman tilalle pätkän jotain muuta heti vieheen jälkeen tai sitten jatkamme kalastusta kun vauhti on solmun pari pienempi ja tuuli vähän rauhoittunut. Voi toki olla että näin ei käy seuraavaan 2000 mailiin jos sääennusteisiin on uskominen. Merivesi on noin 24 asteista. Päivisin auringossa on lämmin, mutta pimeän tullen saa edelleen laittaa kaikki vaatteet päälle.

Torstain aamuvahdissa löysimme kannelta lentokaloja. Myös delfiinit kävivät tervehtimässä meitä. Yö oli kostea. Tänä aamuna tuuli on 11-13m/s. Puuskat tietysti enemmän. Kengät lähti vaihtoon yövuorossa, kun Ahti tuuppasi sanko kaupalla vettä päällemme sivuaallon tullessa suoraan sitloodaan. Matkanteko on sujunut muuten reippaasti ja mukavasti.

                                                    Nämä nousee veneeseen ilman siimaa

Vaikeuksien kautta voittoon - uusi aloitus Kap Verde-Karibia

Kap Verdestä tulee ensisilmäyksellä mieleen no stress -asenne,

paljon eri värejä,

ääripäät (köyhyys vs rikkaus), karuus, kulkukoirat,

kaikki on vähän hidasta tai hankalaa (!!!), jotenkin odottava mutta samalla rento fiilis, aitous joka paistaa erityisesti lasten silmistä,

reggaen rytmit, turkoosi meri,

                                                 


kylmä ja kanavoituva tuuli, korkeuserot, ongelmat (ihmisten lisäksi myös lähes kaikilla veneilijöillä tuntuu olevan joitain ongelmia)...

Satama on ihan ok ja sanoisin, että ainoa paikka jossa uskaltaa liikkua yksin ja on turvallinen. Vesi maksaa erikseen, toiletti/suihkutilat ovat suht siistit. Ok kauppa on ihan kulmilla. En kuitenkaan ikävä kyllä suosittelisi tätä paikkaa, mikäli sinun ei ole pakko pysähtyä täällä ja esim. korjata jotain. Purjeen saimme korjattua suht vaivatta ja nopeasti, kaikki muu tuntuu kestävän iäisyyden. Täällä tuntuu olevan joka toinen päivä jonkinlainen public holiday, tai sitten on vain sunnuntai tai siesta, jonka vuoksi asiat seisoo ja odotuttaa itseään. Hintataso on suorastaan törkeä! En tulisi tänne uudelleen ellei minun olisi pakko.

Ihmisten pahoinvointi näkyy ja tuntuu; yhtenä päivänä 14-15 vuotias poika kiersi kahvilan ympärillä kaksi isoa kiveä kädessään huutaen, raivoten ja itkien. Hetken päästä joukko miehiä raahasi koiraa etutassuista ja heitti mereen noin kahdesta metristä laiturilta niin että koira joutui uimaan noin 300 metrin matkan rannalle. Koira selvisi nipin napin yskien merivettä keuhkoistaan. Tunsin avuttomaksi itseni katsellessani mitä ympärillä tapahtuu, yritin auttaa koiraa huutamalla sitä rantaan kun se raukka yritti korkean laiturin palkeille tuloksetta. Tämä on karu paikka vaikka kuvista näkyy muunlaisia tunnelmia.

Meidän hommat ovat edenneet onneksemme siihen pisteeseen, että jälleen/vihdoin huomenna aamulla näyttäisi olevan uusi startti. Alla olevassa kuvassa on meneillään purjeen korjaus.

                                           


Jossain vaiheessa korjaustyöt näyttivät melko synkiltä, mutta lauantaina Tropical boyt tekivät läpimurron ja paikansivat viiden päivän ja yön ahkeran ja armottoman työn tuloksena maavuodon perävaloon. Tästä ja muista venettä koskevista remontista voit lukea s/y Leewayn blogista enemmän.
Joka tapauksessa Tropical Boyt ovat saaneet etuliitteen Pro, sillä heidän ammattitaitonsa on kasvanut kuluneiden tutkimuspäivien aikana suunnattoman korkealle tasolle. He jopa pohtivat pystyttävänsä sivupisteen Polar Fellows kravunkääntöpiirin pohjoispuolelle, kun Pro Tropical Boyt keskittävät toimintansa vain tropiikkiin, eli kravunkääntöpiirin eteläpuolelle! 

Tämä Tropical Boysien liikeidea on kehittynyt jo niin pitkälle, että Jukka luikautti siihen tunnaribiisin:

Ongelmia jos sulla ois, 

pois ne hoitaa Tropical Boys!

Tropical Boys, Tropical Boys, Tropical Tropical Tropical Boys!

Hieman synkistä fiiliksistä ja tapahtumista on selvitty huumorilla! Mutta entäpä tämä Britti-veikko?!

Tulla pörhäytti sitten yksin tällaisella tänne yllä olevassa kuvassa olevalla paatilla suuntanaan Caribbean!

Kiireistä ja korjausstressistä huolimatta olemme kerinneet syödä hyvin. Se jos mikä on tärkeää!

Las Palmas - Kap Verde legi kuvina

Preventterin viritystä alkumatkasta.

Siirrytään kakkosreiviin ja keulakin pienenee... Keli kovenee.

Tropical Boysien lanseeraus: pikkuhiljaa  alkaa kuulua ääniä peräsinlaakerista, sähköt prakaa, purje repeää ja watt&sean kiinnityssysteemi laukeaa. Yleisin asento Tropical Boyseilla oli pylly pystyssä, otsalamppu päässä ja ihmettelevä ilme kasvoilla.

Kerkisimme kuitenkin nauttimaan ihania lounaita vaikka vinovenekeittiö aiheuttikin omat hankaluutensa.

Paras lautanen oli koirankippo! Se pysyy hyvin pöydällä kumireunojen ansiosta, eivätkä sormetkaan pala kun pitää kiinni reunoista.

Kerkesimme myös venytellä...

Ja vanutella ihme asennoissa.

Anne nukkui gepardikapalossaan.

Myös täällä nukutaan.

Sitten on taas virtaa syödä ananasta.

Anne Rambona!

Eka kala-bileet oli lähellä mutta"hai" nappasi siiman katki.

Jukka dataa..

Ihanan lämmin täällä tropiikissa... !

S reippaana vuorossa.

Minä tähystelen.

Varmaan joku hyvä juttu :)

Jukka paikantaa meitä sekstantilla.

Ja vähän pelleilyä..

Keulalla mennään.

Maata näkyvissä!

Ja vihdoin perillä Kap Verdellä Marina Mindelossa. 

Maata jalkojen alla Kap Verdellä

Tiputimme ankkurin Kap Verden Mindeloon tänään aamulla UTC 9.15. Logiin kertyi 979 mailia legillä Las Palmas - Mindelo. Meillä kellään ei tainnut olla vielä minkäänlaista hinkua maihin noin kuuden päivän legin päätteeksi, mikä on tietysti erittäin hyvä asia pitäen silmällä sitä, että edessämme on vielä noin 2000 mailin yhtämittainen purjehdus Karibialle. On kuitenkin hauska nähdä myös Kap Verden saaria, joten emme myöskään olleet mitenkään pahoillamme tänne stopista,  oikeastaan päinvastoin.

Sunnuntai iltana kun käynnistimme generaattorin tuottamaan sähköä, se päätti tehdä bänksit ja sanoi suhteensa irti pienen alku hörähdyksen jälkeen. Me olimme Samulin kanssa vapaavahdissa, mutta minä hyppäsin ruoriin ja vahtiin Annen kanssa, kun insinöörivaljakkomme Jukka ja Samuli alkoivat selvitellä mikä oli homman nimi. Noin puolen tunnin ahkeran keskittymisen ja selvittelyn tuloksena he vaihtoivat siipipyörän genuun joka alkoi taas pöhistä tyytyväisen oloisena. Me olemme Annen kanssa nimenneet insinöörimiehemme Tropical Boyseiksi, ajattelimme naisissa lähteä kiertämään palloa, jos Tropical Boyt pystyttävät tuohon Kanaria-Kap Verde välille jonkin pienen bisneksen veneen korjaamisiin liittyen. Itse olisi kaivannut jotain tällaista Drive in -tyyppistä huoltopistettä. Näyttäisi siltä että joka päivä on jotain pientä puhdetyötä. Pysyy ainakin mieli virkeänä!

Maanantai valkeni jo lämpimänpänä. Aallokko salli meidän vihdoin aloittaa treeniohjelmamme, jonka lisäksi venyttelimme. Se oli hauska näky; neljä huojuvaa hahmoa missä lie asennoissa pitkin sitloodaa. Kuuntelimme musiikkia niin että Afrikan rannikko raikasi. Siihen hetkeen olisin voinut jäädä ikuisiksi ajoiksi, ja juuri tuo kokemus on minulle yksi niistä, miksi tämä on niin hauskaa. Istuin veneen laidalla ja hoilasin biisien mukana auringon lämmittäessä ihoani. Katselin äärettömään horisonttiin vailla minkäänlaista kiirettä ihaillen meren nautinnollista vellomista ja tyrskyjen leikittelyä. Nautimme lounaaksi herkullisen Weekly Burgerin (meillä on ollut S:n kanssa tapana vetää yksi hampurilainen viikossa) eli hampparit a lá Leeway ja päivälliseksi avokadopastaa. Jukka testasi myös sekstanttia. Iltapäivällä S heitti vihdoin vieheen veteen eikä kulunut kauaa kun kala nappasi. Jukka alkoi kelaamaan siimaa hitaasti, mutta melko pian pettymykseksemme siima katkesi. Harmillista, olisi ollut hauska nähdä mikä möhkäle sieltä olisi tullut! Ja siitä se mielikuvitus sitten räjähtikin valloilleen; no varmasti joku vähintään 50kg tonnikala, sillä siima kestää 50 kg. Vauhtimme oli noin 7-8 solmua joten mikään pikku sintti ei sitä vauhtia olisi onnistunut nappaamaan koukuumme jne.. Kokeilimme vielä kalastusta mutta ei onnistanut. Juhlakalenterimme Eka-kala-bileet saavat nyt odottaa uutta starttiamme. Iltahämärässä tutkimme myös taas kerran maagista tähtitaivasta.

Päivät kuluvat täälläkin (kuten koko reissumme aikana) hurjaa vauhtia. Minä kun luulin että täällä on aikaa ajatella ja kerkiäisi ehkä jopa vähän pitkästymään, mutta ehei, päinvastoin! Vahtivuorosta on kiire nukkumaan, tai sitten syömään, tai vain jäädä jutustelemaan porukalla, tältä miehistöltä kun tuntuu juttu lentävän aiheesta kuin aiheesta. Olemme myös tiedostaneet, että välillä olisi hyvä vain olla, siis vain olla tekemättä mitään. Tämä voi olla yllättävän vaikeaa. Me osaamme Annen kanssa ottaa easya, mutta Tropical Boyseilla näyttää olevan sen suhteen vielä vähän harjoittelemista. He siis touhuavat jokseenkin enemmän, mutta mikäs siinä niin pitkään kun tekemisestä nauttii! 

Tavoitteenamme on nyt hoitaa veneen asiat kuntoon niin pian kuin mahdollista ja jatkaa sitten matkaamme Karibian suuntaan. Nähtäväksi jää miten täällä "no stress" kulttuurissa tällaiset hieman kärsimättömät pohjoismaalaiset pärjäävät. Aloitus oli ainakin kehno. Satamasta ei vastannut kukaan VHF:n, vaikka sataman piti aueta klo 9, joten jäimme readylle ankkuriin. Loppujen lopuksi vain menimme satamaan ja saimme köydet kiinni klo 10.30. Saa nähdä hoituuko homma maybe yesterday or tomorrow, kuten eräässä Las Palmasin huoltoliikkeessä sanottiin kun tarkoitettiin halutaanko että homma hoidetaan tänään vai huomenna! 

Mutkia matkassa - suuntana Kap Verde

Sijainti UTC 14.30: 21° 18'200N 022° 32'760W
Suunta: 207°
Nopeus: 7,5 solmua

Auringonnousuja, auringonlaskuja, tähtitaivasta, fosforiplanktonia, sinistä taivasta, pilviä, vellovaa merta, suolaa, aurinkoa, tuulta, tyrskyjä, roiskeita, säätöä, repeytynyt purje, korjausyrityksiä, ihmettelyä, vastoinkäymisiä, hauskoja hetkiä, naurua, rönsyävää huumoria, mietiskelyä, analysointia, valvomista, koiranunta, syvää unta, purjehtimista...

Yllä mainituista asioista on matkamme tähän saakka koostunut. Kolmas vuorokausi vietettiin reippaassa tuulessa ja aallokossa. Parhaimmillaan tuuli huiteli 19,5m/s, mutta pysyi kuitenkin tasaisesti 12-15m/s välillä. Aallokko oli sen mukaista. Merten Herra oli kaiketi hieman närkästynyt meille jostain sillä kaiken tämän lisäksi se päätti silloin tällöin muistuttaa meitä voimastaan sylkemällä saavillisen vettä niskaamme. Kiitos s/y Iiriksen porukalle vielä ipad pussista, se on tälläkin hetkellä sylissäni roiskeiden peittämänä. Mukavaa pientä suolasuihkua. Vene kuitenkin kulkee aaltojen välissä oikein mukavasti pelkästään kutterilla. Pe-la välisenä yönä tuulen suunta muuttui niin paljon itään aiheuttaen meille liian pohjoisen kurssin, että päätimme jiipata pimeällä. Heräsimme S:n kanssa apuun kannelle kun Jukka ja Anne olivat jo kerran jiipanneet. Kutterista oli kuitenkin irronnut skuutin solmu, jolloin jouduttiin jiippaamaan takaisin, käymään solmu hommissa kannella, ja taas uudelleen jiippaamaan. Iso purje meni nätisti puolelta toiselle osumatta mihinkään, mutta silti lopputuloksena se oli repeytynyt yhden latan alta pienen pätkän. Pienen jälkianalysoinnin tuloksena päädyimme siihen, että sen oli pakko olla heikko repeytymiskohdasta jo ennestään (mahd aiemman vahinkojiipin jäljiltä marraskuulta) tai ainoa mitä keksimme oli, että kikki olisi ollut liian kireä. Niin tai näin, iso alas ja matka jatkuu kutterilla.

Ruoanlaitto aiheutti naurunhyrähdysten lisäksi muutaman kirosanan siihen kylkeen, kun (onneksemme vielä kylmät) keitinvedet kaatui lattialle ja jauhelihakastikkeet valui pitkin hellaa. Nautimme kuitenkin työn ja tuskan jälkeen herkullisen spagettikastikkeen koirankupeista. Siis sananmukaisesti koirankupeista. Ne pysyvät hyvin paikallaan kumisen reunuksen vuoksi ja niistä on helppo pitää kiinni polttamatta näppejään.

Nyt suuntana on Kap Verde. Olimme pitäneet sinne stoppia mahdollisuutena muutenkin, mutta nyt kun on korjatavaa, sinne mennään joka tapauksessa. Purje ei nimittäin ole ainoa mikä on aiheuttanut meille - ja erityisesti kipparillemme Jukalle - päänvaivaa. Akkujen kanssa on ongelmaa, samoin peräsinlaakeri pitää mukavaa pientä narinaa. Hän on näistä asioista  kirjoittanutkin blogissaan. Kaiken kukkuraksi Watt & Sea -sähköntekolaitteen kiinnitys petti. Sen saisi varmasti korjattua tässä hätäkässä matkan varrella kun aallokko laskee, mutta katsotaan asiaa tarkemmin sitten Kap Verdellä. Anne ehdotti että he myisivät laitteen tori.fissä koska vaimo ei enää jaksa katsella sitä :D noudon ollessa jostain päin Atlantia päätimme kuitenkin antaa tälle laitteelle surkeine kiinnitysmekanismeineen toisen mahdollisuuden, ja laitoimme laitteen lepäämään yhteen meripunkista.

Sattumuksista huolimatta meno taittuu mukavasti ja huumori on tallella. Olemmehan purjehtimassa, kyllä kaikki tietävät mitä se tarkoittaa, kuten aiemminkin kirjoitin, se on veneen korjaamista eksoottisissa olosuhteissa ;).

Tällä hetkellä pelkkä genoa (keulapurje) kuljettaa meitä mukavassa 11-13 m/s tuulessa 7-8 solmua kohti Kap Verdeä. Aurinko paistaa ja luukutamme Aurora biisiä sillä siinä lauletaan kauriin kääntöpiiristä. Kääntöpiiri kuin kääntöpiiri, nimittäin ylitimme joskus yöllä kravunkääntöpiirin, joka oli juhlakalenterimme yksi juhlan aihe. Sitä juhlitaan tänään herkkuaterialla ja hyvällä musiikilla. Matkaa Kap Verden Mindeloon on 297mailia.  Fiilis on erinomainen!

Vauhdikasta menoa koillispasaatissa

Sijainti UTC 20.00: 24° 43'101N 019° 40'851W
Suunta: 250°
Nopeus: 7,3 solmua

Takana on ensimmäiset reilu kaksi vuorokautta, jotka ovat minulla ja Samulilla kuluneet uuteen veneeseen tutustuessa ja meillä kaikilla rytmiä etsiessä sekä aallokkoon totutellessa. Keskiviikkona köydet irtosivat kello 15.45 ja purjeet nousivat saman tien kun satama-altaasta päästiin ulos. Ensin tuuli oli leppoista 6-8 metriä, mutta melko pian nousi 10, jolloin otettiin jo ensimmäinen reivi. Sitten pienennettiin keulaa, kunnes tuuli nousi 12-15 metriin, otettiin toinen reivi ja loppujen lopuksi genoakin vaihdettiin kutteriin kun tuulimittari vilautteli paikoitellen yli 17m/s. Nämä olivat kuitenkin puuskia ja täytyy huomioida että tuulimittari mittaa tuulen nopeuden maston huipusta, joka on tässä tapauksessa noin 20 metrin korkeudessa. Meillä on siis pienet purjeet käytössä. Aallokkoakin on; milloin vettä roiskuu edestä, milloin perästä ja milloin sivusta. Kaikkialla on märkää/kosteaa ja suolaa! Sisähommissa tuntee olonsa sirkuspelleksi tai vähintäänkin akrobaatiksi. Vielä saa pukea koko haarniskan niskaansa, siis kaikki vaatteet mitä löytyy, ainakin öisin. Pian pitäisi alkaa lämpenemään. Vauhti on ollut hyvä, tasainen 7-10 solmua koko ajan, vuorokausi matkoissa on päästy lähelle 200 mailia. Xc 50 tuntuu olevan täällä elementissään!

Minä olen tehnyt meille treenilistat, johon merkitään montako kertaa päivässä lyhyen treeninpätkän tekee ja idea oli, että kenellä on eniten rakseja listassa, saa perillä pienen palkinnon. Nyt vaikuttaisi siltä että täytyy kääntä kilpailu niin että häviäjä voittaa ja saamme kaikki perillä palkinnon ilman että listassa on yhtään raksia. Tämä tosin vain jos aallokko ei yhtään rauhoitu.

Idea oli että ajamme parivahteja ainakin öisin, ja valoisallakin niin paljon kuin mahdollista. Ensimmäinen vuorokausi meni milloin milläkin vahdilla ja aloitimme listavahdit vasta torstaina illalla. Minulla on ladattu äänikirja ja toisin kuin yleensä omalla veneellä, nyt nukahdan jo siinä kohtaa kun täti sanoo nauhalta: tämä on WSOYn... Ja sitten olen jo unessa. Olen aloittanut kirjan ainakin kolme kertaa alusta. Hyvä unilääke!

Ensimmäisenä yönä saimme ihailla tähtitaivaan lisäksi upeaa fosforiplanktonia, joka loisti hopeisena hippuna tai valon läikkinä peräaaltojen seasta. S näki myös delfiinin hyppäävän kuunsillassa. Muuten on ollut rauhallista. Muutama laiva on näkynyt tutkassa/AISissa. Toisena yönä aallokko käsitteli meitä jo vähän rauhallisemmin, ja ohjasimme paljon käsin. Toinen yö meni siis kompassia tuijotellen ja tähdistä kiintopisteitä etsiessä sekä tuulikulmia tarkkaillessa.

Tänään syötiin erinomaista lihakeittoa ja "juhlittiin" juhlakalenterimme ensimmäistä juhlaa, eli pasaateihin pääsyä. Tarkoitus on jatkaa matkaa yön yli länteen ja huomenna ehkä jiipata jos ei tuulen suunta muutu. Meno ei siis ole kovin hektistä purjehduksen osalta.

Ready to go - suuntana Caribia!

Köydet ovat irronneet ja edessä on 2-3 viikon valtameren ylitys. Kaikki listat on suoritettu, hommat tehty ja vene liplattelee viimein kohti Karibiaa lähes täydellisessä kelissä 6-7 solmun vauhtia.

Alla vielä kuvia valmisteluista.

Operaatio hedelmät. Tässä noin 1/3.

Turvallisuusasioiden läpikäyntiä.

"Kätevä" sprayhood pelastusliiveihin.

Kannen pesu.

Pohja check ja levien hankaus.

Vihdoin valmiina?! :)

Vai olisiko sittenkin pitänyt yrittää tällä?! :)

Ei, ehkä näin on turvallisempi!

Pystyt seuraaman sijaintiamme täältä. Sijaintiteto ei päivity automaattisesti, vaan päivitämme sijaintiamme aika ajoin. Lisäksi meihin saa yhteyttä satellitttipuhelimemme välityksellä täältä. Käytä numeroa 881623476531. Laita oma sähköpostiosoitteesi johon toivot meidän vastaavan. Lopuksi tekstiosioon viestisi.