Fiesta de Avilés!

Maanantaina matkamme jatkui kohti Avilésia, joka on ihanan lyhyen matkan päässä Gijonista. Maileja on vain parikymmentä. Me tulimme sitä matkaa kuitenkin 7 tuntia, sillä meillä ei ollut juuri yhtään tuulta. Meillä ei kerrankin ollut myöskään mitään aikataulua, joten keikuttelimme genaakkerilla ensimmäisen 10 mailia vain kahden solmun vauhtia ja nautimme auringosta ja upeista maisemista. Biskajan keskiosassa tuuli ennusteiden mukaan todella kovaa, ja sen huomasi rannikolla, sillä vaikka meillä ei ollut tuulta juuri yhtään, maininki ja svelli oli todella epämiellyttävää viimeisen 10 mailia, jonka sitten loppujen lopuksi koneistimme kun tuulta ei riittänyt ja aallot pilasivat suuntamme.

Avilésiin saavutaan Ría de Avilés nimistä jokea pitkin, joka ei ikävä kyllä ole kovin viehättävä, vaan todella kuormittunut teollisuudesta. Ilmakin tuntui sen mukaiselta: ei siis mitään raikasta meri-ilmaa vaan päinvastoin, tunkkaista teollisuuskäryä. Meitä tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä se ei tullut meille yllätyksenä. Olimme lukeneet etukäteen paikan teollisuudesta. 

Satamassa on tarjolla vain vesi ja sähkö, ei muita palveluja. Satamaan on 24h access. Satamapoliisi pitää soittaa käymään satamassa, ja hän antaa avaimet porttiin, jolla pääsee laiturille. Ainakin laituri 10 on vierasveneille. Laitureille on myös videovalvonta, joten paikka vaikuttaa turvalliselta. Tämä poliisi ei puhunut oikeastaan sanaakaan englantia, mutta hyvin kommunikointi silti sujui, me ymmärsimme espanjaa sieltä täältä, hän muutaman sanan englantia ja loppu näyteltiin. Hauskaa! 

Avilésin helmi on ehdottomasti sen vanhakaupunki, joka on satamasta vain kivenheiton päässä. Ja mikä hauskinta, täällä sattuu olemaan FIESTA! Koko kaupunki on täynnä keskiaikaisia kojuja ja hahmoja. 

Iltaisin on ilmaisia musiikki-, tanssi- ja sirkusesiintymisiä milloin missäkin puistossa.

Yömyöhään hereillä ollaan vauvasta vaariin! Unohtamatta kameleita jotka yhtäkkiä paukahtavat kulman takaa eteen! Myös öisin.

Tämä on hauska paikka. En ole eläessäni ollut yhtä hauskoilla kaupunkifestareilla. Espanjalaiset tietävät miten pidetään hauskaa, ja mikä parasta, siihen ei tarvi viittä litraa alkoholia, pari pulloa sidraa riittää. Me olemme myös oppineet alueen tavoille, ja S osaa jo hienosti kaataa tätä hauskaa juomaa lasiin korkealta ja kovaa. Tosin horisonttiin katselua samaan aikaan pitää ehkä vielä harjoitella!

Täällä on myös ihanan lämmin!!!

Biskaja ylitetty, Gijon on osoittautunut Pohjois-Espanjan helmeksi

Perjantaina meidät saatteli rantaan paikalliset delfiinit. Ne leikittelivät kauan keulamme edessä ja veneemme ympärillä.

Pääsimme etenemään purjeilla perille saakka, mikä tuntui mukavalta pitkän koneella ajon jälkeen. 

Espanjan korkea profiili alkoi erottua jo 30 mailin päästä mereltä päin katsottuna. 

Kaksi yötä ja kolme päivää taittui merellä kaksin oikein mukavasti, eikä rantaan tullessa edes huomannut että olisi väsyttänyt. Ylitys oli kaikin puolin todella onnistunut, mitä nyt tuulta olisi voinut olla alussakin jo niin että olisimme voineet purjehtia. Toisaalta ehkä sitten olisi jäänyt huomaamatta monet mielenkiintoiset eläinilmiöt. Nyt ne huomasi hyvin, kun meren pinta oli peilityyni.

Espanjan rannikko vaikutti erityisen kauniilta. Suomessa kun on Lappia lukuunottamatta melko tasaista, niin nämä korkeuserot ovat vaikuttavan näköisiä mereltä katsottuna. 

Aurinko lämmitti ihanasti: uikkarikeli! Emme olleet kerinneet edes Gijonin sataman aallonmurtajasta sisään, kun satamaopas tuli veneellä vastaan puhuen hyvää englantia. Hän opasti meille satamapaikan ja vielä auttoi meitä rantautumisessa; mikä palvelu! Meillä oli kyllä tiedossa VHF kanava, mutta emme edes kerinneet käyttää sitä. Satama näytti kauniilta!

Ehkä väsy silti vähän painoi, sillä jumitimme veneessä pitkään iltapäivään saakka. Söimme ja skoolasimme skumpan ylityksen ja 4000 mailin rikki menemisen kunniaksi. 

Satamamaksu on samaa luokkaa, tai jopa vähän kalliimpaa kuin Ranskassa, reilu 36€/yö. Ei siis mitään ilmaista. Itämerellä ja Saksassa selvisi 20-30€/yö satamamaksuilla. Englanti oli kallis, 30-45€/yö, Ranska 25-35€/yö ja mitä olemme lueskelleet, niin Espanjan pitäisi olla edullisempi. Se jää nähtäväksi, mutta olisi erittäin suotuisaa!

Täällä pitää esittää kipparin passi sekä veneen vakuutuskirja. Sitten tullimies tulee tsekkaamaan veneen. Kun tämän on kerran tehnyt ja lippulappuset täyttänyt, voi samoja papereita vain näyttää muissa satamissa ja homman pitäisi olla sillä selvä. Simppeliä ja myös tullimies puhui kohtuullista englantia, meillä kun espanjan kielen opettelu on vielä työn alla.

Lauantaina kaivoimme pyörät esiin ja tutustuimme kaupunkiin. Se osoittautuikin oikeaksi helmeksi! Upeat maisemat ja kauniit rannat. Hyvät pyöräilyreitit.

Jos täällä olisi näin lämmin kuin nyt (24-30C) ympäri vuoden, voisin hyvin jäädä tänne!

Illalla oli fiestan aika. Rantakuppiloissa oli edullista ja hyvää ruokaa ja Sangriaa. Täällä juodaan Sidra nimistä siideriä. Restaurant Sidrariat tarjoavat kyseistä juomaa. Sen juominen ja mukiin kaataminen onkin ihan oma shownsa. 

Ensimmäisenä iltana ihmettelimme kun kaikilla oli paljon Sidra nimisiä vihreitä pulloja pöydässä, ja juomaa kaadettiin lasiin niin että pullo oli korkealla, lasi matalalla, ja katse oli johonkin horisonttiin, ei siis lasiin. Se oli hauskan ja vähän hämmentävän näköistä, kun emme vielä tienneet mistä on kyse. Pullollinen maksoi 2,50€ joten halusimme maistaa. Tarjoilija kaatoi sitä edelläkuvatulla tavalla lasiin vain vähän ja kun hän antoi ensin lasin minulle ja jäin odottamaan että hän tarjoilee myös S:lle, tarjoilija mutisi jotain espanjaksi. En ymmärränyt ja odotin tyytyväisenä että skoolaamme ja maistamme sitten S:n kanssa samaan aikaan.  Noh, tarjoilija meni tiehensä ja jäimme ryystämään tätä kuuluisaa Sidraa, joka maistui siiderin ja valkkarin sekoitusta jossa oli vivahdus hiivaa. Ei hyvää mutta ei myöskään pahaa. Kun olimme juoneet tipan lasin pohjalta useammalla hörpyllä, ja aloimme kaataa lasiin lisää tätä eriskummallista juomaa, naapuripöydässä istuva lapsiperheen isä alkoi huitoa sormella No No No!! Ja jotain espanjaksi. Ilmeisesti en tehnyt oikein. Pian meille selvisi, että juomaa sai kaataa vain tarjoilijat asiakkaiden lasiin ja juuri sillä hassulla tavalla; korkealta lasiin ja katse johonkin horisonttiin.. Mitä ihmettä - ajattelimme... Ja vielä vähän myöhemmin meille selvisi, että huikka pitää juoda kerralla eikä useammalla kulauksella.. Nämä Sidra paikat haisivat melko paljon alkoholille, sillä juoman kaatamista varten oli niille tarkoitettu oma teline, jonka päällä sitä kaadettiin laseihin, puolet meni tietysti johonkin yli ja ohi, kun sitä lasia ei saanut katsoa, ja myös pöydissä oli Sidra läikkiä, kun lasien pohjat olivat tässä erikoisessa juomassa. Hahahah! Olipa hauskaa, kunnon turistit liikenteessä ja paikalliset neuvovat viereisestä pöydästä miten homma toimii:D lähinnä sen juominen oli hauskaa ja juoman kaataminen oma shownsa. Se on erittäin paikallinen juoma täällä, sillä sitä joi kaikki ja monta pulloa! Juomassa oli prosentteja 6.

Sunnuntaina otimme rennosti. Kävimme kaupassa, siivoilimme, pesimme kannen ja täytimme vesitankit. Oli todella lämmin ja niinpä kävimme uimassa ja makoilemassa auringossa jo edellisenä päivänä tutuksi tulleessa paikassa.

Olimme suunnitelleet menevämme seuraavaksi yöksi ankkuriin, mutta saimme kutsun lasilliselle tanskalaisilta venenaapureiltamme, jotka ovat myös suuntaamassa Kanarian lämpöön talveksi. Mukava tutustua ihmisiin, joilla on sama suunta, heitä kun ei mitenkään liikaa täällä ole ollut! Piirit tulevat kuitenkin olemaan pienet ja kun suunta on sama, samoihin ihmisiin ja veneisiin törmää (ei toivottavasti sananmukaisesti) varmasti talven aikana monesti. Niinpä jäämme Gijoniin vielä yhdeksi yöksi ja jatkamme matkaamme tänään maanantaina vaikka luvassa on vastatuulta. Seuraavaan määränpäähämme eli Avilesiin on kuitenkin vain parikymmentä mailia, joten sen voi vaikka kryssiä.

Maaginen Biskaja

Ankkuripaikastamme Brestin lähettyviltä etenimme Pointe du Razin kärjen kiertäen kohti Audiernen satamaa.

Kuvissa näkyy Pointe du Razin korkeita jylhiä kallioita sekä sen edustalla oleva valtava majakka.

Audiernen satamaan johtaa väylä, joka näyttää lähes toivottomalta ajaa sisään plotterista katsottuna. Suositusten mukaan satamaan kannattaa pyrkiä +-3 HW, sillä pienimmillään väylällä on vettä 0,6 metriä ja se kuivuu laskuvedellä ihan väylän vierestä.

Syväyksemme on 1,6 ja menimme satamaan +4 HW, eli vuorovettä oli allamme karttaan ilmoitettujen lukujen lisäksi  2,5 metriä. Pohdimme pitkään ankkutipaikassame seuraavaa satamaamme, sillä halusimme päästä eteenpäin, mutta Chenal du Fourin virrat oli huomioitava, joten meille suotuisaa oli lähteä myötävirralla vasta klo 11 jälkeen. Halusimme myös satamaan, jossa on kauppa, saa vettä ja on mielellään myös sähköt. Toinen ankkuriyö oli siis poissuljettu. Brestin satama itsessään oli myös poissuljettu, sillä satamaan kiertää sisälle suuntaansa jo yli 10 mailia, joten se ei houkuttanut meitä. Valitsimme siis huonoista vaihtoehdoista Audiernen, sen hankalasta sisäänmenoväylästä huolimatta. Pääsimme satamaan kahden muun veneen kanssa ongelmitta, vaikkakin jonkinlaisen jännityksen kera. Meidän jälkeenkin tuli vielä veneitä, vaikka vesi oli laskemaan päin. He taisivat kuitenkin olla paikallisia ja tiesivät väylän. Satama on mukava ja kaupunki sen ympärillä kaunis. 

Sataman ulkopuolella ennen satamaan johtavaa väylää, on myös upeat puitteet ankkurointiin.

Menisimme varmasti uudelleenkin, mikäli tuuli olisi yhtä hento, sillä kovalla tuulella kapean rännin ajaminen ei olisi kivaa. Satamavahti (HM) oli todella auttavainen, suihkut siistit, ja vettä ja sähköä sai laiturilta. Ihan satamassa oli kauppa, tosin siinä oli myös sataman hinnat. Parin kilometrin päässä olisi ollut supermarket, mutta meillä oli aikaa vain yksi ilta, joten löysimme tarvitsemamme sataman kaupasta sekä sen vieressä sijaitsevasta kauppahallista. Diesel oli ainoa, mitä satamasta ei saanut. 

Sen enempää emme kaupunkiin kerinneet tutustumaan, sillä olimme päättäneet sittenkin ylittää Biskajan lahden, emmekä kiertää sitä kuten alkuperäisessä reittisuunnitelmassa oli ajateltu. Halusimme lämpimään, joten Bretagnen niemimaan +14 astetta ja pipo päässä purjehtiminen ei vakuuttanut. Lisäksi otimme aikataulut huomioon. Ylitys olisi vajaa 300 mailia, kiertäen maileja kertyisi 500.. Olimme kytänneet sääennusteita jo edellisen viikon viikonloppuna, ja ne näyttivät pitävän paikkaansa aina viikon edetessä. Tuuli olisi melko heppoisaa, mutta suunta oikea, kuten arvata saatta; Biskajan vallitsevat tuulensuunnat huomioiden. Pohdimme vaihtoehtoja ylityksen ja kiertämisen välillä. Tankkasimme vesitankit täyteen, haimme 3 päivän ruoat sataman kaupasta ja minä vinssasin S:n maston toppiin saakka, hän tarkisti että kaikki oli kunnossa. 

Keskiviikko aamuna odotimme, että vesi nousi sen 3 metriä jotta pääsemme ongelmitta satamasta ulos. Lähdimme klo 11 aamulla satamasta kohti Gijonia, eli Biskajan eteläpuolella sijaitsevaa Espanjalle kuuluvaa kaupunkia. Maileja olisi luvassa 270, eli 5 solmun tuntinopeudella 54 tuntia. Tarkoittaa siis 2 vuorokautta ja 8 tuntia veneessä yhteenmenoon istumista. Mikäpä siinä, sääikkunamme näytti olevan niin houkutteleva, että sitä ei voinut päästää ohi! Sunnuntaiksi oli jo luvassa kovaa tuulta Atlantilta, mutta me olisimme siihen mennessä jo hyvinkin perillä. 

Parinkymmenen mailin jälkeen avomerelle suunnattuamme, ensimmäiset vieraat saapuivat luoksemme. Ne olivat kauan odotetut delfiinit! 

Oli S:n nimipäivä, ja saimme eläinkunnan edustajista vieraita keskiviikko päivän ja yön aikana jos jonkin sorttisia. Niin mieluisia kuin ei niin mieluisia! Delfiinit antoivat vihdoin kauan odottamamme kunnon shown, hyppivät veneen rinnalla ja keulan edessä! Vesi oli syvän sinistä, ei enää havaintoakaan vihreästä vedestä.

Delfiinejä näimme useaan otteeseen koko matkan aikana. Näimme myös kaloja, jotka huiskuttelivat eviään merenpinnan yläpuolella ikäänkuin heiluttaen meille! Olemme erittäin kiinnostuneita kuulemaan, jos joku tietää mitä kaloja nämä ovat? 

Tuuli oli ikävä kyllä niin hentoa, että useammasta purjeiden nostosta ja kokeilusta huolimatta jouduimme koneistamaan koko päivän ja yön. 

Kuvassa ankkurin pää paljastaa, että kyseessä on merenpinta, eikä taivas.

Pimeä laskeutui kymmenen jälkeen. 

Sitten alkoikin eläinten mitä erikoisemmat showt. Välillä meri oli täynnä hyppykaloja, jotka pitivät kovaa meteliä hyppiessään ilmaan ja tippuessaan takaisin mereen. Ne kimaltelivat taskulamppumme valossa ja liikkuivat jättiläismäisissä parvissa. Hauskinta oli seurata, kun delfinit jahtasivat niitä ja yrittivät saalistaa yöpalaa. Välillä vastaan tuli tuhansittain meduusoja, jotka eivät olleet ihan yhtä kauniita. Yöllä meillä oli isopurje tukipurjeena, ja puoliltaöin joku lintu ajoi suoraan sitä päin. Raukka birdie tipahti veneeseemme ja loukkasi jalkansa. Siinä se kökötti sitloorassa ja minä voihkin säälistä sen koipea kohtaan. Se sai kaikki säälipisteeni... Kunnes... Kunnes päästi jäätävät ruikulit keskelle sitlooraamme :D eikä siinä kaikki. Se kakkasi neljä kertaa ulkotilamme lattialle ja penkeille, ja välissä myös oksensi saalistamansa silakan tai jonkin muun ruodon kokonaisena pötkönä ulos vatsalaukustaan. Ihanaa! Melko huono käytöksinen vieras mielestämme! Mitäpä muuta sitä tehdäkään kuin siivota tämän pikku birdien jätteitä keskellä yötä. Säälitti se silti vähän, mutta jossain vaiheessa se sai kaiketi homman taas kuosiin ja siivet alleen. 

Minä nukuin näitä episodeja lukuunottamatta neljään saakka aamuyöllä, ja sitten vaihdoimme vuoroja S:n kanssa. Saimme useampaan otteeseen delfiineistä seuraa myös yön pimeinä tunteina niiden saalistaessa lentokaloja ja leikitellesä veneemme ympärillä. Se oli oikein viihdyttävää! Tähtitaivas laittoi myös parastaan esittäen koko kaartin linnunratoineen ja tähdenlentoineen!

Kalastusaluksia tuntui olevan joka paikassa, myös pitkällä avomerellä kaukana satamasta. Seurailimme tutkasta ja kartan AIS-tiedoista niitä. Me saimme pitää kurssimme, ja ne tuntuivat väistävän. Tutka on vihdoin käytössämme, ja se tuntuu olevan näillä yölegeillä varsin mukava kaveri!

Biskaja on pahamainen mm. siksi, että sen syvyys laskee suht lyhyessä ajassa, noin 30 mailissa 150:stä metristä neljään kilometriin. Melkoinen vuorenhuippu siis allamme. Joskus tietyllä tuulella se voi nostattaa ikävän aallokon. Nyt kuitenkin oli tyyntä, jopa liian tyyntä! Saavutimme tämän pohjan syvyysvaihtelukohdan juuri pimeään aikaan, mutta eipä siinä huomannut yhtään mitään. Aallokko ei muuttunut mihinkään vaikka yhtäkkiä allamme oli vettä 4 kilometriä 150 metrin sijaan.

Aurinko nousi ärsyttävän myöhään. Kun sitä ei vielä aamulla puoli seiskaltakaan näkynyt, pelkäsin, että se on unohtanut meidät kokonaan. Vasta tasan seitsemältä se alkoi antaa merkkejä itsestään...

Ja vakuuttaa että se on sittenkin olemassa. Yö oli todella pimeä! Mutta sitten kun se aurinko vihdoin nousi, päivästä tuli niin lämmin, että vihdoin avotilassa tarkeni olla vain uikkarit päällä.

Päivä oli erittäin tyyni ja rauhallinen! Meren pinta oli kuin rasvattu ja aurinko poltti ihoamme. Muuten täydellinen keli, mutta olisi se tuuli voinut sen 3-4 m/s puhaltaa, mutta ei. Yritimme tähystää valaita, mutta näimme vain delfiinien eviä pari kertaa koko päivän aikana. Ei mitään muita liikkeitä meressä. Yksi suurempi säiliöalus ohitti meidät ja toinen purjealus näkyi tutkalla. Ei mitään muuta koko päivänä! 

Yö tuli ja meininki pysyi yhtä rauhallisena kuin päivälläkin..

Tämäkö se meidän sääikkunamme oli? Koneistusta 54 tuntia?! :D voi voi.. No, parempi tämäkin kuin järkyttävä aallokko ja kova vastatuuli.

Aamuyöllä saimme tuulta ja pääsimme vihdoin nostamaan purjeet! 

Pikkuhiljaa myös Espanjan korkea profiili alkoi erottua. Viihdyttävästä loppumatkastamme lisää seuraavassa postauksessa!

Matka etenee vauhdilla

Lauantai vierähti mukavalla 80 mailin legillä Guernseyltä takaisin Ranskaan, Roscoffiin. Lähdimme vähän ennen auringonnousua ja niinpä saimmekin koko tapahtuman hienosti kameralle.

Legi sujui vauhdilla vaikkakin loppujen lopuksi melko tiukallakin kryssillä. Roscoffin satama oli uuden karhea. 

Kaikki muut paitsi netti toimi kivasti! Ja voi olla että netin tökkiminenkin johtui omista laitteistamme.. Todella fiksu ja siisti satama. Sähköt ja vedet sai laiturilta, ja suihkut ja vessat oli siistit. Satamaan on 24h access, ei siis mitään kynnys kikkailuja tms. ja se on suojainen kaikilla tuulilla. 

Ihan sataman vierestä lähti pieni kävelypolku, jota pitkin pääsi ihastelemaan maisemia. 

Pyöräilimme myös muutaman kilometrin päähän Roscoffin keskustaan, joka oli mielestämme ehdottomasti näkemisen arvoinen! Paikka on luonnon kaunis.

Nautimme lounaan lähellä rantaa olevassa ravintolassa, jossa oli merinäköala. S söi elämänsä ensimmäiset simpukat kermassa, eli Moulés a la creme.

Ennakkoluuloista huolimatta moulesit oli todella hyviä!

Tänään matkamme jatkui kovaa vauhtia kohti Brestiä. Brestiin emme aikoneetkaan mennä, vaan Brestin lähettyville. Ankkuroimme Anse de Porsmoguer nimiseen poukamaan, Le Conquetin lähelle. 

Maileja kertyi 53. Vauhti oli hyvä alun vastavirrasta huolimatta. Lähdimme aamulla klo 9 ja olimme perillä klo 18.15. Huomenna on edessä vähintään samanlainen mailimäärä. Muiden aikataulujen lisäksi haluamme lämpimään!!! Tänään on purjehduttu vastatuuleen kaikki vaatteet päällä ja pipo päässä. Uudet purjehdussaappaani olivat hintansa värtti!