maanantai 11. elokuuta 2014

Matkapurjehtijan arkea

Olemme olleet jumissa Cherbourgissa jo aiemmin kertomani ex hurrikaani Berthan vuoksi. Tuuli on puhallellut parhaimmillaan parikymmentä metriä sekunnissa pelkästään satama-altaassa, joten merelle meillä ei ole hinkua ennen kuin sää muuttuu suotuisaksi. Lisäksi pyrimme länteen, ja tuuli on erittäin lännessä tämän hetken ennusteiden mukaan ainakin tämän viikon perjantaihin saakka. Tavoitteenamme on edetä tästä Guernseylle, joka tarkoittaa sitä, että merivirrat ja tuuli on otettava aiempaa tarkemmin huomioon, sillä matkalla Guernseylle on pätkä, jossa virta on parhaillaan 6 solmua. Haluamme luonnollisesti myötävirran kyseiseen kohtaan, sillä vastavirralla emme etenisi, vaan purjehtisimme taaksepäin :D lisäksi tuohon kohtaan ei ole toivottavaa saada vastatuulta, sillä vaikka virta olisi myötäinen, mutta jos tuuli vastainen, tuulen ja virran osuessa yhteen, se voi muodostaa erittäin epämiellyttävän, lähes vaarallisen svellin. Etenemme siis vasta kun sekä tuulet että virta ovat meille suotuisat!

Perjantaina metsästimme jälleen paljon etsimiämme taittopyöriä. Olemme oppineet sanan taittopyörä kaikkien niiden maiden kielillä, joissa olemme käyneet =] täällä Ranskassa homma vihdoin natsasi. Ranskan kielen taitoinen ystäväni ja hänen ranskalainen miehensä opastivat meille ystävällisesti kaupan, johon köröttelimme bussilla kaatosateessa juuri ennen kaupan sulkeutumista. Nämä velo pliantit ovat alumiinia ja ketjujen tilalla on hihna, joten ruosteläikkiä ei toivottavasti ihan heti tavata. 


Pyörät ovat olleet jo kovassa käytössä! Reviirimme on laajentunut huomattavasti sataman ulkopuolelle pyörien myötä.

Matkapurjehtijan arkeen kuuluu melkein pahempi tavaroiden järjestely ja siivoaminen kuin kotona. Tilat ovat rajalliset ja tavaraa tuntuu olevan harkinnasta huolimatta joka lähtöön. Lisäksi aina merelle lähtiessä on tärkeää, että tavarat ovat paikoillaan, ettei mikään pääse rikkoutumaan tai riko mitään veneen kallistuessa. 

Olemme silti kerinneet nauttimaan myös ranskalaisesta keittiöstä, mm. satama yaht clubin ravintolassa.


Tänään saatoimme isäni eli mr. Koukun juna-asemalle. Hän palasi Pariisin kautta Suomeen. Nyt olemme siis kaksin S:n kanssa, kunnes seuraavat ystävämme Milja ja Josa tulevat mukaamme syyskuun alussa. 

Olemme alkaneet jo myös hyvissä ajoin varautumaan ja torjumaan ei-toivottuja vieraita, eli torakoita! 


Katsotaan koska niitä alkaa vilistellä ja näkyä ulkona. Veneeseen emme torakoita halua!!! Viime vuonna La Rochellen tasolla ne eivät meitä vielä kiusanneet. Lupaan ilmoittaa ja kovaan ääneen kun ne tulevat ensi kertaa tiellemme.

Tänään olemme siivonneet. Puunanneet ja putsanneet venettä sisältä. Huomasimme jo aiemmin, että keulapatjamme laidan puoleinen reuna on saanut homepilkkuja. Tänään aloimme taistella hometta vastaan. Yritin ensin puhdistaa patjan reunaa ihan perus patjojen pesuaineella, mutta se oli vain ajan haaskausta. Varmistin, että homepilkut olivat vain patjan suojuksessa, ei itse patjassa. Kävimme koko keulakajuutan läpi seinistä ja lattiasta kattoon rätillä ja puhdistusaineella. Home on toinen asia, jota viimeisenä torakoiden kanssa paatiimme emme halua!!! Googletuksen jälkeen kävimme ostamassa Mildew remover for fabrics -ainetta


 ja 15 minuutin kuluttua ongelmamme oli ratkaistu! Suosittelen, jos kyseessä on vain kankaan pinnassa olevaa homepilkkua vähän. Ainakin meillä toimi. Nyt on ollut todella kosteaa, ja tuntuu että kaikkia paikkoja ei saa kuivaksi vaikka pitäisi läpivetoa ja tuulettaisi ja pyörittelisi patjoja ympäriinsä. Nyt tähän on kuitenkin keskityttävä ihan tosissaan, jotta edes pilkkuja ei näy. HYI!

Täällä aika kuluu täysin huomaamatta, ja päivä on taittunut iltaan yhtäkkiä! Meidän lemppari ohjelmamme, jota olemme seuranneet Yle areenan nettipalvelusta, on yllätysyllätys: Haaste merellä. Se kertoo SCA:n sponssaamasta naisjoukkueesta, joka osallistuu Volvo Ocean Raceen tänä vuonna. 

Viime yönä uutisoitiin superkuusta, eli kuu oli harvinaisen lähellä maata. Kuu näkyi suurena vaaleankeltaisena juustona taivaalla valaisten pimeää yötä. Se vaikuttaa myös vuorovesiin, joiden aiheuttamaa veden korkeuden vaihtelua vieläkin jaksamme naureskella. 


Kuvissa satama ja sama laiturin tolppa nousu- ja laskuvedellä. Ero on useita metrejä.


Laskuvedellä satamaan vievää ramppia saa kiivetä ihan tosissaan.



Kannattaa siis ajoittaa liikkuminen nousuveden aikaan, jolloin samaa ramppia voi kävellä suoraan sen kummempia kiipeilemättä :D


Tälle illalla on tiedossa vielä skeittailua. Sain ihanalta ystävältäni skeittilaudan ennen tänne lähtemistämme. Olemme olleet sen verran kiireisiä näin lomalla, että emme ole kerinneet hankkia vielä lautaan pyöriä yms., joten harjoittelen S:n skeitillä. Seuraavassa postauksessa kuvia kaiketi mustelmistani :D S on jo vanha konkari ja opettaa minua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti