sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Mutkia matkassa - suuntana Kap Verde


Sijainti UTC 14.30: 21° 18'200N 022° 32'760W
Suunta: 207°
Nopeus: 7,5 solmua

Auringonnousuja, auringonlaskuja, tähtitaivasta, fosforiplanktonia, sinistä taivasta, pilviä, vellovaa merta, suolaa, aurinkoa, tuulta, tyrskyjä, roiskeita, säätöä, repeytynyt purje, korjausyrityksiä, ihmettelyä, vastoinkäymisiä, hauskoja hetkiä, naurua, rönsyävää huumoria, mietiskelyä, analysointia, valvomista, koiranunta, syvää unta, purjehtimista...

Yllä mainituista asioista on matkamme tähän saakka koostunut. Kolmas vuorokausi vietettiin reippaassa tuulessa ja aallokossa. Parhaimmillaan tuuli huiteli 19,5m/s, mutta pysyi kuitenkin tasaisesti 12-15m/s välillä. Aallokko oli sen mukaista. Merten Herra oli kaiketi hieman närkästynyt meille jostain sillä kaiken tämän lisäksi se päätti silloin tällöin muistuttaa meitä voimastaan sylkemällä saavillisen vettä niskaamme. Kiitos s/y Iiriksen porukalle vielä ipad pussista, se on tälläkin hetkellä sylissäni roiskeiden peittämänä. Mukavaa pientä suolasuihkua. Vene kuitenkin kulkee aaltojen välissä oikein mukavasti pelkästään kutterilla. Pe-la välisenä yönä tuulen suunta muuttui niin paljon itään aiheuttaen meille liian pohjoisen kurssin, että päätimme jiipata pimeällä. Heräsimme S:n kanssa apuun kannelle kun Jukka ja Anne olivat jo kerran jiipanneet. Kutterista oli kuitenkin irronnut skuutin solmu, jolloin jouduttiin jiippaamaan takaisin, käymään solmu hommissa kannella, ja taas uudelleen jiippaamaan. Iso purje meni nätisti puolelta toiselle osumatta mihinkään, mutta silti lopputuloksena se oli repeytynyt yhden latan alta pienen pätkän. Pienen jälkianalysoinnin tuloksena päädyimme siihen, että sen oli pakko olla heikko repeytymiskohdasta jo ennestään (mahd aiemman vahinkojiipin jäljiltä marraskuulta) tai ainoa mitä keksimme oli, että kikki olisi ollut liian kireä. Niin tai näin, iso alas ja matka jatkuu kutterilla.

Ruoanlaitto aiheutti naurunhyrähdysten lisäksi muutaman kirosanan siihen kylkeen, kun (onneksemme vielä kylmät) keitinvedet kaatui lattialle ja jauhelihakastikkeet valui pitkin hellaa. Nautimme kuitenkin työn ja tuskan jälkeen herkullisen spagettikastikkeen koirankupeista. Siis sananmukaisesti koirankupeista. Ne pysyvät hyvin paikallaan kumisen reunuksen vuoksi ja niistä on helppo pitää kiinni polttamatta näppejään.

Nyt suuntana on Kap Verde. Olimme pitäneet sinne stoppia mahdollisuutena muutenkin, mutta nyt kun on korjatavaa, sinne mennään joka tapauksessa. Purje ei nimittäin ole ainoa mikä on aiheuttanut meille - ja erityisesti kipparillemme Jukalle - päänvaivaa. Akkujen kanssa on ongelmaa, samoin peräsinlaakeri pitää mukavaa pientä narinaa. Hän on näistä asioista  kirjoittanutkin blogissaan. Kaiken kukkuraksi Watt & Sea -sähköntekolaitteen kiinnitys petti. Sen saisi varmasti korjattua tässä hätäkässä matkan varrella kun aallokko laskee, mutta katsotaan asiaa tarkemmin sitten Kap Verdellä. Anne ehdotti että he myisivät laitteen tori.fissä koska vaimo ei enää jaksa katsella sitä :D noudon ollessa jostain päin Atlantia päätimme kuitenkin antaa tälle laitteelle surkeine kiinnitysmekanismeineen toisen mahdollisuuden, ja laitoimme laitteen lepäämään yhteen meripunkista.

Sattumuksista huolimatta meno taittuu mukavasti ja huumori on tallella. Olemmehan purjehtimassa, kyllä kaikki tietävät mitä se tarkoittaa, kuten aiemminkin kirjoitin, se on veneen korjaamista eksoottisissa olosuhteissa ;).

Tällä hetkellä pelkkä genoa (keulapurje) kuljettaa meitä mukavassa 11-13 m/s tuulessa 7-8 solmua kohti Kap Verdeä. Aurinko paistaa ja luukutamme Aurora biisiä sillä siinä lauletaan kauriin kääntöpiiristä. Kääntöpiiri kuin kääntöpiiri, nimittäin ylitimme joskus yöllä kravunkääntöpiirin, joka oli juhlakalenterimme yksi juhlan aihe. Sitä juhlitaan tänään herkkuaterialla ja hyvällä musiikilla. Matkaa Kap Verden Mindeloon on 297mailia.  Fiilis on erinomainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti