tiistai 3. helmikuuta 2015

Miksei maapallo ole nimeltään meripallo?

Sijainti 2.2.2015 UTC 21.30: 15° 03'200N 41° 01'949W

Monika Fagerholm ja Martin Johnson pohtivat kirjassaan Meri, miksi maapallo ei ole nimeltään Valtameri, onhan 70,8 % maapallon pinta-alasta vesimassojen peitossa. Meidän mielestämme vielä osuvampi nimi olisi meripallo. Miksi valtaosa ihmisistä ylipäätään haluaa matkustaa eri mantereille? Olenko jotenkin outo kun minä haluan matkustaa eri merialueilla ja valtamerillä. Vielä on näkemättä Tyynimeri, Intian Valtameri jne. Onhan näitä onneksi vielä! Ja sitten pitää sanoa ääneen seuraava asia jotta siitä joskus tulee totta: suuri haaveemme on vielä joskus kiertää tämä meripallo purjehtien ympäri. Kaikki lähtee kuitenkin haaveilusta.

On jännittävää kuinka hyvin merellä viihtyy. Oikeastaan tekemättä mitään mutta kuitenkin tehden niin paljon että päivästä loppuu tunnit ihan kesken. Tänään juhlimme 1000 mailin rikkoutumista näkkileivillä :D onhan sekin ihan hyvä tapa juhlia! Sunnuntaisen laskiaisen juhlinta ajoittui kuulemma vähän väärin, luulimme oikeasti että se oli eilen, mutta kiitos S:n siskon joka hieman sivisti meitä satelliittipuhelimen välityksellä tänne keskelle ei mitään ja oikaisi että laskiainen onkin vasta parin viikon päästä. Ihan sama se on mitä täällä juhlii kunhan on hauskaa! Jukka ehdotti että vietettäisiin joulua ensi viikonloppuna.

Tiistaina menee rikki puoliväli Kap Verdeltä laskettuna. Tarkoittaa siis että perille on noin 1000 mailia (1852km) matkaa. Kokonaismatkaa Las Palmasista on nyt kertynyt noin 2000 mailia.  Minua se lähinnä kauhistuttaa. Sehän tarkoittaa että on vähemmän jäljellä, kuin edessä ja kun täällä on niin kivaa! Ihailemme Annea ja Jukkaa; heidän upeaa elämänasennettaan, räiskyvää huumorintajua, elämänviisauksia jotka näkyvät monissa pienissä asioissa, sekä mielettöntä sydämellisyyttä ja avoimuutta. Olen koko matkan hokenut että tämä hupi loppuu vielä ihan kesken. Meillä on siis ollut hauskaa ja olemme viihtyneet Leewayn miehistössä paremmin kuin osasin ikinä uskoa.

Omaan veneeseen voi olla joskus vaikea päästää ulkopuolista miehistöä, kun tilat ovat pienet ja matka pitkä. Et pääse pakoon ketään mihinkään. Vaikka meilläkin oli alkumatkasta miehistöä, ystäviämme ja sukulaisia, mukanamme, on meille silti S:n kanssa hitsautunut omat tapamme rantautua, lähteä rannasta, purjehtia jne. ja tällöin lisäporukka voi joskus tuntua "hankalalta". Tottakai lisäkädet, apu ja seura on aina tervetullutta, en tarkoita sitä, mutta kun joku homma hoituu rutiinilla niin silloin se on helpompi tehdä niin. Tiedostamme siis olevamme etuoikeutettuja päästessämme Leewayn matkaan. Hyvä seura on tärkeä tällaisilla matkoilla ja meillä neljän hengen miehistö tuntuu toimivan kivasti.

Näillä purjehdusreissuillamme olemme aiheuttaneet itsellemme pysyvän purjehdusongelman joka juurtuu aina vain syvemmälle sielumme uumeniin mitä enemmän maileja logiin kertyy. Onneksi se on meidän molempien ongelma, ei vain toisen meistä. Mutta onko se sittenkään ongelma? Näitä asioita olen miettinyt. Kuka käskee ihmisen tekemään jotain ja elämään jotenkin? Yhteiskunta normeineen, malliesimerkkeineen ja sääntöineen vai kuka kumma kutsuu sinut paikoitellen niin ihanaan tai toisinaan niin kammoksuttavan raskaaseen ja kamalaan oravanpyörään? Nauttiiko ihminen siitä oikeasti vai onko kyse siitä ettei ole vaihtoehtoja, rohkeudesta, turvallisuudentunteesta, tietystä totutusta elämäntasosta, siitä että näin kaikki muutkin tekevät vai jostain ihan muusta? Jokatapauksessa on hyvä, että tämä (ystävääni Ninnua lainaten) ns. purkkarimalaria ei iske ja tartu kaikkiin, muutenhan olisi epätodennäköistä että juuri meillä olisi mahdollisuus nyt olla täällä.

Nyt on tullut niin paljon kysymyksiä, että ilman sanomistakin varmasti ymmärrätte meidän olleen merellä jonkin aikaa. Paljon erilaisia ajatuksia ja kysymyksiä leijailee siis ilmassa. Onnekseni niihin ei pidä osata vastata tässä hetkessä. Ehkä pitää pikku hiljaa palata raportoimaan tuulen ja veneen nopeutta ja suuntaa, aaltojen korkeutta ja pilvipeitteen paksuutta.

Tiivistetään ne tänään:

Suunta: 274°
Nopeus: 7,6 solmua
Tuuli itä-koillinen 9-11m/s
Aallokkoa on
Kaikilla on ollut hauskaa eikä kukaan ole palanut tai pelännyt Aurinko on paistanut Merivesi lähentelee 27 astetta Klo 19 UTC vaihdoimme parasailin kakkosteivattuun isoon ja kutteriin Samaan syssyyn Hollantilainen sotalaiva kutsui meitä VHF:llä. He halusivat tietää tylsiä perusasioita, kuten minkä lipun alla purjehdimme, mistä ja milloin olemme lähteneet ja mihin menossa jne. Kammoksuttavan typerää, jos ottavat yhteyttä niin olisivat edes kysyneet joitain tärkeitä asioita kuten onko meillä ollut hauskaa, kai ruokaa on jäljellä (sitä muuten on vaikka toiseen moiseen purjehdukseen) tai että haluttaisiinko juustokakkukahvit joita Anne tänään himoitsi!

2 kommenttia:

  1. Voi että, miten pidin tästä kirjoituksesta! On hienoa, että olette matkallanne päässeet noiden tärkeiden kysymysten äärelle: mikä elämässä on tärkeää/mitä ehkä toivoo elämältään? Vaalikaa niitä ajatuksianne ja pitäkää ne mielessänne palatessanne Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, matkalla oli aikaa ajatella ja miettiä mistä oikeasti pitää ja mikä tuntuu itsestä hyvältä. Terveiset Rodney baysta, vasta nyt näin kommentit, mulla oli ulkopuolinen blogin päivittäjä ylityksen ajan :) Pian nähdään!

      Poista