perjantai 20. helmikuuta 2015

St Lucian Pitonit

Maanantaina siirryimme St Lucian saaren eteläosaan paikallisten turistinähtävyyksien Pitonien juurelle poijuun. Pitonit ovat kaksi suurehkoa tulivuorta, jotka sijaitsevat Soufrieren kylän eteläpuolella ja ovat UNESCON maailmanperintökohteita. Pitoneille järjestetään opastettuja hikingejä.


Lyhyt vajaa 15 mailin siirtymäpurjehduksemme oli juuri sitä purjehdusta, mistä aiemmin kirjoitin; ei aallokkoa ja hyvä vauhti sillä kiva sivutuuli. Heti kun lähestyimme poukamaa, tuli joku paikallinen kumiveneellä ohjaamaan meille poijua. Sanoimme että haluamme ankkuroida, jonka jälkeen hän ehdotti että näyttää meille ankkuripaikan jotta ankkuri ei osu reefiin sillä siitä saa sakon. Sitten tuli kilpailijapoika ehdottelemaan apujaan. Hän olisi kuulemma vienyt köyden palmuun kiinni. Yritimme sanoa ei kiitos näistä kaikista ehdotteluista huolimatta. Nämä apurit eivät kuitenkaan uskoneet, vaan ajoivat perässä ja huitoivat yms. Loppujen lopuksi vaihdoimme kokonaan paikkaa, mutta siellä oli kolmas tyyppi ohjaamassa poijuun. Emme jaksaneet enää vastustella. Hän jäi pälyilemään paattiamme ja oli ihan pöllyissä. Silmät haroittivat ja halusimme eroon hänestä! Täällä näitä apureita ja myyjiä siis riittää. Kuka myy mitäkin tai tarjoaa olematonta apuaan. Myynnissä on ollut saariretkiä, venekyytejä, ihme roinaa (itse tehtyjä koruja karseilla hinnoilla jne), kalaa, hedelmiä ja ties mitä. Loppujen lopuksi, vaikka ostaisitkin jotain, he lähtevät vihaisena pois, sillä haluavat aina vain lisää rahaa. Poijupaikat maksavat erikseen, nämä poijujen näyttäjät vain kyttäävät koska tulee vene ja väkisin auttavat kiinnittymään, jonka jälkeen kerjäävät rahaa ja pälyilevät kumivenettä, moottoria ja muuta irtaimistoa. Yritimme tarjota kahdelle pikkulapselle Spritepulloja rahan sijaan, mutta se ei käynyt. Huhhuh! Nämä myyjät Pitonien juurella ovat epäystävällisiä, agressiivisia ja rasittavia. Loppujen lopuksi jouduimme sanomaan kahdelle, että otamme yhteyttä VHF:llä Rangeriin mikäli he eivät poistu. Olemme yrittäneet olla kohteliaita, mutta viimeksi eräs kalamyyjä lähti tunansa kanssa huudellen meille vee ii tee tee uu aa perään kun emme ostaneet häneltä mitään. Nämä kaupustelijat ja rahan kerjääjät pilaavat vähän koko ankkurissa ilon fiilistä, kun se pointti on nimenomaan rentoutua ja nauttia rauhasta. Pitää ottaa No no -taktiikka ja sanoa heti ei kun joku kaupustelija lähestyy venettä. Näitä olisi ihan kiva tukea jos he olisivat edes ystävällisiä, tai jos tietäisi mihin rahat menee. Eräs hedelmäkauppias oli niin aineissa että ei jäänyt epäselväksi mihin ne rahat menivät. Myöhemmin tapasimme jo Lissabonissa tutustumamme tanskalaiset ystävämme s/y (sail yaht) Miss X:n ja saimme kuulla, että tämä kaupustelijoiden törkeys näkyy vain täällä St Lucialla. He olivat tulossa etelästä ja tiesivät kertoa, että siellä myyjät ovat ystävällisiä ja lähtevät kun heille kohteliaasti sanoo ei.

Jos haluat kiivetä Pitoneille, sinun on pakko ottaa opas mukaan ja hänelle maksaa, muuten ylös ei pääse kävelemään. Me kipustimme Petit Pitonin huipulle, joka oli vähän vajaa 800 m korkea. Matkaa edestakaisin tuli kuitenkin noin 10km, 5km ylä- ja toiset 5km alamäkeä. Tälle Petit Pitonille pääsee starttaamaan kahdesta paikasta. Me tulimme veneellä, joten me aloitimme ihan alhaalta, ne ketkä tulivat taxilla starttipaikalle, aloittivat korkeammalta. 


Ylhäällä alkoi päästä jo vähän viidakkoisempiin fiiliksiin ja korkeuksista maisemat olivat kauniit! 






Puiden juurista oli pengerretty rappusia, joita tuntui olevan loputtomasti! Seuraavana päivänä pohkeet kiittivät. Opastouhu oli kyllä ihan yhtä turhan kanssa. Me varasimme matkan Rangerilta joka rahasti poijustamme jossa olimme yhden yön. Hän selitti edellisenä iltana että opas on sertifioitu jne.. Mutta seuraavana päivänä oppaanamme oli hänen teini-ikäinen poikansa, joka kipusi paljainvarpain ylös, tiesi kertoa että saarella on kolmenlaisia eläimiä (kissoja ja koiria ja vielä jotain muuta :D), ja käveli paikoitellen niin paljon edellämme että pystyi polttamaan tupakan tai pari näkemättämme. Että näin. Ja tästä täällä siis maksetaan. Ikinä et tiedä mistä maksat ja onko se oikea hintataso vai koijjaus. Pitää olla tarkka ja kysellä muilta turisteilta hintatasoa ja vinkkejä.

Alas tullessamme kävelimme suoraan mereen uimaan.



Pitoneiden juurella oli äärimmäisen kaunis paikka jäädä poijuun, mutta sekä virtaus että tuuli oli kova (jonkinlainen kanavoitumisefekti johtuen näistä kauniista kukkuloista). Tullessamme takaisin veneelle, vierreemme oli saapunut joku vähän arvokkaampi purjealus. 


Loppujen lopuksi löysimme ti-ke yöksi paremman poijupaikan isomman Pitonin pohjoispuolelta, jossa ei virta ja tuuli efekti ollut niin voimakas. Auringonlaskut ovat täällä huikaisevia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti