Rennosti trekkiä La Gomeralla

Kuvankauniilla pienellä La Gomeran saarella patikointireitit eivät lopu kesken. La Gomera on välttynyt massaturismilta, mikä tekee paikasta vielä paljon miellyttävämmän. Me pidimme La Gomerasta todella paljon!

San Sebastián on saaren pääkaupunki, jonka satamassa me viihdyimme erinomaisesti. Alla oleva kuva on otettu näköalapaikalta satamaan päin.

Satamassa kaikki palvelut toimi ja kauppa oli kävelyetäisyyden päässä. Wifi oli tosin lisämaksusta ja wc/suihkut haisivat paikoitellen samalle kuin Suomen mökkien ulkohuussit pahimpina hetkinään, mutta lämmintä vettä tuli 24/7! Satamaksu sähköineen ja vesineen oli noin 20€/yö. 

San Sebástianianin kaupunki on juuri sopivan kokoinen tutustua kävellen. Eriväriset talot houkuttelevat iloisella väriloisteellaan jo kaukaa mereltä.

Me patikoimme ensimmäisinä päivinä sataman ja rannan molemmilla puolilla oleville kukkuloille. 

Täällä on ihanan rauhallista! 

Tutustuttuamme lähiympäristöön menimme bussilla saaren keskiosassa sijaitsevaan luonnonpuistoon. Matkalla näkyi hyvin naapurisaari Teneriffa Teide huippuineen.

Aloitimme noin 15 km haikin ylhäältä Hermigua nimiseen kylään saaren koillisosaan. Maisemia olisi voinut ihailla koko päivän!

Mutta matka jatkui...

Paikoitellen oli melko karua, 

ja vesiputoukset olivat melko pieniä.

Pikku hiljaa aloimme laskeutua vuoren huipulta alas. 

Matkalla oli erittäin kesy kaveri. Minä voisin eläinrakkaana hahmona perustaa jonkun Noan arkin ja pelastaa (tai luulla pelastavani) kaikki eläimet, jotka mitä todennäköisimmin voivat erittäin hyvin, matkalta kyytiin!

Täällä polut ovat muuten kuin highwaytä Madeiran paikoitellen vaikeakulkuisiin trekkeihin verrattuna.

Viimein päädyimme idylliseen Hermiguan kylään.

Josta loppujen lopuksi kyseltyämme bussia, saimme säkällä joltain paikalliselta kyydin takaisin San Sebástianiin ja suoraan satamaan. Hän esitteli samalla automatkalla meille La Gomeraa ja kertoi must see jutut. Erittäin ystävällistä!

Seuraavana päivänä pohkeet kiittivät edellisen päivän tempusta. Ne olivat kuin tolpat! Aluksi otettiinkin ihan rennosti ja taisin jopa nukahtaa kannelle asettamaamme riippukeinuun hetkeksi. Samulikin laittoi kirjan kädestään ja otti hyvän asennon josko vaikka nukkuisi hetken, mutta ei, alkoikin sitten vahaamaan sitloodaa. Olemme jo vähän oppineet ottamaan rennosti ja osaamme pysyä jo melkein puoli päivää paikallamme, joten lähdimme sitten iltapäivällä vielä heittämään pienen kuuden kilsan lenkin satamasta länteen päin. Siinä joutui tosin ensin käymään laiturilla käppäämässä ja tiedustelemassa pohkeiltaan suostuvatko ne kävelemään jos saavat hodarin. Vastaus oli kyllä joten taas mentiin. 

Kiipesimme läheiselle vuorelle, jota kutsuimme sen patsaasta johtuen köyhän miehen Rioksi.

Neljäntenäkään päivänä pohkeet eivät (yllättäen) olleet toipuneet, joten sen enempää niiden mielipidettä kyselemättä menimme aamubussilla vähän kauemmaksi Las Hayas nimiseen kylään, josta aloitimme taas noin 15 km pituisen trackin saaren länsiosassa sijaitsevaan Valle Gran Rey nimiseen kylään.

 

Tätä trailia tanskalaiset ystävämme eivät suotta kehuneet meille!

Kuvat eivät kerro puoliakaan paikan maisemista. Tämä oli koko reissumme ehkä toiseksi hienoin patikointi. Maisemat avautuivat alas laaksoihin ja meri kimmelsi taustalla. Reitillä oli myös vuohia. Ja minä taas omaa koiraamme ikävöiden kuvasin kaikki maailman eläimet. 

Huoh! Tämä on haikkaajan paratiisi. Ilma on aurinkoinen, lämmin ja leuto sekä maisemat lumoavia. Mikään biitsielämää ihannoivan mesta tämä ei ole, vaikka saarelta löytyi tummia pieniä söpöjä biitsejäkin. Saaren näkee helposti bussilla, joten vuokra-autoa ei ole pakko ottaa. Tämä on loistava piristys esim. Teneriffalla viikon lomailijalle. San Sebástianin satamaan pääsee helposti Teneriffalta ja GC:ltä laivalla, josta pääsee helposti bussilla ympäri saarta ja haikkaamaan satumaisiin maisemiin jos mieli tekee. Me ihastuimme La Gomeran saareen täysin!