Toteutettu unelma

C'est la Vie miehistöineen lipui Puhurin kotisatamaan muutama tunti sitten. Kaikki hyvin ja kiva olla kotona. 

Tunteemme kotiinpaluusta vaihtelivat ja kulkivat melkoista vuoristorataa oikeastaan Lissabonista takaisinpäin lähdettyämme. Ilmassa oli odotusta, ahdistusta, innokkuutta, iloa... Irtiottomme arjesta oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut kokemus ja olemme monella tavalla paljon rikkaampia kuin aiemmin. Edellä mainittuun ei kuulu pankkitilimme, vaikka kyllä matkapurjehtiminen onnistuu järkevällä budjetilla jos veneen varusteet on tarkoin harkittu ennen matkalle lähtöä. Olemme nähneet valtavan määrän uusia paikkoja, kaupunkeja, maita, jopa uusia mantereita. Pääsimme tutustumaan Euroopan kulttuurien lisäksi Afrikkaan ja Karibiaan. Rahkeemme riittivät paljon suurempaan mitä alun alkaen tavoittelimme.

Arvokkainta tässä koko vuoden seikkailussamme oli tietenkin niiden elämysten ja kokemusten lisäksi, joita alunperin lähdimme etsimään, ne uudet ihmiset joihin tutustuimme ja joista on tullut ystäviämme. Eniten vietimme tietysti aikaa s/y Leewayn Annen ja Jukan kanssa Atlantin ylityksellä. Lähtiessämme heidän matkaan emme tunteneet toisiamme lainkaan, mutta meillä oli hyvä fiilis koko Atlantin ylityksestä ja erityisesti Annesta ja Jukasta. Tämä fiilis osui nappiin ja vietimme yhden reissumme hauskimmista kuukausista heidän kanssaan! Olemme ikuisesti kiitollisia heille että saimme mahdollisuuden liittyä heidän miehistöön ja kokea sen kaiken mitä reissu meille tarjosi, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen mitä alkumatkasta oli, koko ylityksestä ja yhteiselostamme Leewayssa jäi superpositiivinen olo ja olemme pitäneet koko kevään yhteyttä ja sopineet jo treffit, asummehan samassa kaupungissa. 

Vietimme Karibialla myös viikon s/y Dysselin poikien Arimon, Ossin ja Antin kanssa, joihin tutustuimme ensimmäisen kerran Madeiralla ja meillä oli hauskaa jo silloin heidän kanssaan! Olemme myös kiitollisia heille siitä, että saimme purjehtia Dominikaanisesta tasavallasta aina Turksin saaren kautta Caicokselle. Aivan mahtavia nuoria miehiä ja loistoseuraa! Niin, koko Karibia keikautuksemme purjehdittiin siis vasta reissussa tutustumiemme ihmisten kanssa! 

Leewayn ja Dysselin lisäksi vietimme monen monta hauskaa iltaa tanskalaisten ystäviemme s/y Conquistadorin Vickien ja Jacobin kanssa. Meistä tuli läheisiä ja saimme jo kutsun purjehtimaan heidän kanssaan milloin vain ja mihin vain, omaan korvaan ja silmään tuo Malta houkuttelee aika paljon! Vietimme monen monta hauskaa iltaa heidän kanssaan eri satamissa, jopa eri mantereilla. 

Venekuntia olisi mainittavaa vaikka kuinka. S/y Emilyn Seppo tartutti meihin kitaransoiton, s/y Iiriksen Jonna ja Timo viihdytti meitä Oo Las Palamasissa ja asutti sekä vahti venettämme Karibian keikautuksemme ajan, s/y Elsa Arielin Jarkon ja Ritan kanssa saimme tutustua brasilialaiseen keittiöön ja vietimme hauskoja iltoja mm. Välimerellä... 

Juuri tästä kirjoitin jo aiemminkin; olemme tutustuneet tämän vuoden aikana niin uskomattomiin ihmisiin, ennakkoluulottomiin, hyvä sydämisiin, avuliaisiin, aitoihin, hauskoihin ja ihaniin! Satamissa huomaa, että ihmisillä on pääsääntöisesti jotenkin hyvä olla. Mistä se sitten johtuu? Vapaudesta? Kiireettömyydestä? Matalammasta stressitasosta? Auringosta? Who knows, ehkä kaikkien näiden combosta ja paljon muusta, asioista joita emme näe vaan koemme.

Vaikka tutustuimme reissumme aikana moniin ihaniin ihmisiin, oli parasta kuitenkin se aika jonka sai viettää ihan kaksin. Meistä tuli tiivis tiimi ja kaikki mikä liittyy purjehtimiseen omalla veneellä, pystyi oikeastaan tekemään ilman sanallista kommunikointia, sillä olimme jo niin tottuneita tekemään manööverit kaksin tai jopa yksin. Tämä on ollut kaiketi paras vuosi koko elämässämme, ja parasta siitä on tehnyt aika jonka on saanut viettää yhdessä rakkaimman ihmisen kanssa! Yhteiset kokemukset, elämykset ja tapahtumat. Tämä on oikeastaan melkoinen parisuhdekoulu jossa parisuhdetta koetellaan pidemmillä etapeilla ja tiukemmista sääoloissa koetellaan sen äärikestävyyttä. On upeaa huomata miten siitä on selvitty. Yhdessä. Tiiminä. 

Kaiken edellä mainitun lisäksi saimme myös viettää aikaa ystäviemme kanssa, joista osa lähti ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin matkaamme vaikka ei olisi edes ollut ikinä ennen purjehtimassa. Kiitos siis miehistön jäseninä toimineille aina kaikkeen valmiina olevalle ja avoimin mielin mukaan lähtevälle Ninnulle, ruotsin rantakaljaa inhoavalle Janille, aina yhtä rakkaille Reettalle ja Jonelle, kärkisumuttajakaksikko Miljalle ja Josalle, upean aitouden omistavalle Cilla-Kajsalle, ihanille Juholle ja Tiialle, rakkaalle Kaitaliinalle perheineen sekä tärkeälle Juho A:lle. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin isi-kippareillemme, jotka olivat kumpikin mukana paluumatkalla ja minun isäni lisäksi myös menomatkalla. 

Kiitos kaikille matkaamme seuranneille, sähköpostia ja muuta kautta yhteyttä ottaneille. Oli hauska huomata kuinka suuri joukko matkaamme seurasi blogimme kautta. Meihin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla jatkossakin, vastaamme mielellämme kysymyksiin koskien vastaavaa reissua. Blogi jatkaa varmasti olemassaoloaan ja tarinat saavat jatkoa tulevaisuudessakin.

Sitten kaikista tärkein. Mitä suurin kiitos teille kotijoukoille! Äideille, isille, ja sisaruksille sekä muille läheisille! Olette huolehtineet mm. posteistamme, tavaroistamme, autosäädöistä ja vaikka mistä muusta! Isäni huolehti lähes koko vuoden koirastamme! Lähtiessämme tähän reissuun tiesimme että teemme jotain sellaista mitä haluamme tehdä enemmän kuin mitään muuta juuri nyt, ja kun tekee sitä mistä pitää tai mitä rakastaa, on silloin myös onnellinen. Tiedostimme että tällainen reissu aiheuttaa myös huolta kotijoukoissa. Te kuitenkin kätkitte huolestuneisuutenne ja loppujen lopuksi kannustitte meitä lähtemään, saimme tukenne ja ymmärsitte että vain näin voimme olla 100% onnellisia, tekemällä sitä mikä tuntuu oikealta juuri tähän hetkeen. Me todella arvostamme sitä ja tiedämme että se ei ollut helppoa!

Olemme etuoikeutettuja saadessamme elää hetken erilaista elämää - elää unelmaamme kokonaisen vuoden. Siitä on turha potea huonoa omaatuntoa, ymmärsin sen onneksi ja pääsin eroon tunteesta reissun alkuvaiheessa. Olisihan kamalaa tuhlausta ollut jättää tilaisuus käyttämättä! Kaikkea ei voi mitata järjellä. 

Tätä kokemusta on vaikea jakaa. Olemme blogimme välityksellä pyrkineet jakamaan siitä jotain ja jakamaan myös tietoa, mutta on aivan varmaa että tätä kokemusta ei pysty jakamaan täysin, täyden ymmärryksen voi saada vain joku joka on kokenut saman itse. Tämä ei missään nimessä tarkoita että pitkän matkan purjehtinut olisi jotenkin erikoisempi tai parempi, kaikki kokevat asiat eri tavoin. Toisissa moinen reissu voi aiheuttaa täysin vastakkaisen reaktion kuin meissä ja meidänkin olisi ollut täysin mahdollista kokea tämä toisin. Kaikki meni kuitenkin toivotulla tavalla ja uuttakin kipinää löytyy. Toivon että jos matkakertomuksemme on kiehtonut ja mieltäsi kutkuttaa tehdä jotain samanlaista, niin Jimmy Cornellin sanoin kehotan menemään heti, sillä huomenna voi olla jo liian myöhäistä. 

Olemme oppineet luottamaan itseemme ja toisiimme sellaisella tavalla mitä emme usko että arjessa olisi ikinä tapahtunut. Olemme varmasti muuttuneet monellakin lailla, ja saaneet perspektiiviä maailmaan. Olemme oppineet, että haaveita voi toteuttaa ja omaa unelmaa on mahdollista elää!

Lähdimme tälle purjehdusseikkailulle oikeastaan aika pian häidemme jälkeen, joten vuoden häämatkamme on nyt ohi. Akut on täynnä ja tili tyhjä. Muuttorumban jälkeen olemme valmiita arkeen.

Mitä ihaninta kesää kaikille!

J & S

Asioita joita et tiennyt Sailing South-projektimme tapahtumista +tilannekatsaus

Kirjoitus käsittelee niitä asioita, joita emme varsinaisesti mainostaneet blogissamme matkan aikana. Me pyrimme kirjoittamaan blogiimme varsin rehellisesti asioista ja tapahtumista, niin hyvässä kuin pahassa, mutta ihan kaikkea ei tännekään ole ainakaan tapahtumien tapahtumahetkellä hauska kirjoittaa. Pitää myös pohtia missä menee henkilökohtaisuuden raja. Tässä kuitenkin niitä juttuja, joista ei tapahtumahetkellä syystä tai toisesta haluttu kirjoittaa, mutta jotka kuitenkin tapahtuivat.

1. Heti lähdettyämme reissuun vuosi sitten saimme ensimmäisessä satamassa pohjakosketuksen! Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, etsimme satamasta paikkaa ja päädyimme testaamaan laituripaikan syvyyttä liian lähelle rantaa, mutta muistan ajatelleeni että noniin tämä projekti alkoikin lupaavasti! 

2. Matkamme alkuvaiheessa ollessamme Ranskan Cherbourgissa S sai kirjeen josta veljeni infosi meitä (postit oli käännetty veljelleni). Vuorotteluvapaa: EVÄTTY. S oli varmistanut monta kertaa että kaikki lippu laput oli kunnossa ja ehdot täyttyvät, jopa niin monta kertaa että viimeisellä kerralla hänen soitettuaan TE-toimistoon täti sanoi että usko nyt kaikki on kunnossa ja voit lähteä reissuun. Evätty lauselma tuli siksi että työkokemusta puuttui 4 päivää. He olivat siis laskeneet työkokemuksen väärin jokaisella kerralla kun asiaa sieltä varmistimme. Hetki siinä meni kun asiaa pohdittiin ja kyllä kerkisi jo kaiken maailman kauhuskenaariot hiipiä mieleen: oliko tämä tässä. Vuoden reissumme ei onnistukaan ja olemme jo matkalla?! Asiaa puitiin jokunen hetki ja loppujen lopuksi puuttuvat päivät ja paljon lisääkin työkokemusta löytyi ja homma ratkesi!

3. Emme nukkuneet koko vuotta veneessä. Nukuimme näet yhden yön autossa USA:ssa. Karibia keikautuksemme aikana lensimme Miamin kautta kotiin. Emme varanneet hotellia etukäteen sillä emme tienneet tarkalleen missä päin Miamia haluamme yöpyä. Niinpä se meni siihen että outlet shoppailujen jälkeen joskus puoliltaöin kävimme vain kysymässä muutamista hotelleista paljonko yksi yö maksaa. Se maksoi niin paljon että raivasimme vuokra-auton takakontin tyhjäksi, avasimme takapenkit ja nukuimme autossa hotellin parkkiksella käyttäen hotellin wifiä. Vähän nauratti, mutta aamulla shoppailtiin lisää hyvin säästetyn yön jäljiltä.

4. Maksoimme eräässä satamassa, johon kovasti ihastuimme ja jossa viihdyimme, harbour masterille tippiä, jotta pääsimme satamaan aina uudelleen (he eivät ottaneet kaikkia veneitä satamaan!). Pitäähän välit olla kunnossa ;) homma päättyi siihen että ko. Marinero halaili meitä tullessamme laituriin.

5. Atlantin ylityksen aikana Kap Verdellä katselimme jo lentoja takaisin Las Palmasiin takaisin omalle veneelle. Pelkäsimme että koko Atlantin ylitys jää kesken. Leewayn huoltoprojekti näytti jossain kohtaa todella synkältä, mutta sitten asioita tapahtui ja ongelmiin saatiin ratkaisuja, joten matkamme onneksi jatkui onnellisesti Karibian suuntaan.

6. Välimerellä ollessamme hain tosissani töitä Espanjasta. Minua ahdisti pelkkä ajatuskin Suomeen palaamisesta, lähinnä pimeyden, kylmyyden ja miljoona prosenttisen sademäärän vuoksi. En mennyt kuitenkaan niin pitkälle että lähettelin hakemuksia, mutta käytin tosissani aikaa ja selvitin mitä työtarjouksia oli. Löysin yhden oman alan paikan, mutta Espanjan surkeat palkkatasot eivät varmasti ole uutinen kenellekään, joten päätin että ehkä sitten myöhemmin. Haluan vielä joskus elää Välimeren rannalla tai jossain muualla lämpimässä, jos en tässä elämässä niin sitten jossain seuraavassa!

7. Tämän kuun alussa lensin Suomeen ystäviemme häihin sekä hakemaan koiria hoidosta. Se on totta. Mutta kävin myös työhaastattelussa. Tämä työhaastattelu muutti koko loppu seilauksen suunnitelmia sillä olin onnekas ja sain paikan :) stressitaso työpaikan suhteen laski huomattavasti ja aloitin työt kaksi päivää haastattelusta! Olen enemmän kuin onnellinen ja kiitollinen tästä paikasta, sillä otin melkoisen riskin sanoessani itseni irti vuosi sitten reissumme takia.

TILANNEKATSAUS

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, minä jäänkin nyt Turkuun töihin. Isäni sai onneksi suht lyhyellä varoitusajalla ystäviä Koopenhaminaan miehistöön josta S ja Juho lensivät pois, ja he seilaa paattia ystävineen kohti Saaristomerta. S hyppäsi eilen vanhempiensa moottoriveneeseen ja viettää hetken lomaa heidän kanssaan, jonka jälkeen palaa loppumatkaksi vielä C'est la Vielle tod. näk. Maarianhaminassa. 24.7 olisi tarkoitus saada C'est la Vie kotisatamaan. Me saamme vuokralla olleen asuntomme 27.7 jonka jälkeen alkaa muutto ja tavaroiden paikoilleen asettelu. S jatkaa töissä 3.8 alkaen.

Minä asun nyt koirineni hyvän ystäväni luona siihen saakka, kunnes saamme asuntomme. En voi kiittää häntä tarpeeksi tästä majoituksesta!

Koko loppuruljanssi on ollut melkoinen, jos ei se reissumme alkukaan niin suunniteltu ja selkeä ollut :) Vielä luvassa tilannepäivityksiä C'est la Vien tämän hetkiseltä miehistöltä veneen liikkeistä sekä minun ja S:n fiiliksiä koko vuodesta ja yleensä kotiinpaluusta. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti että on itsekin vielä melko pihalla tapahtumien kulusta!

Näyttäisi kuitenkin siltä että loppu hyvin kaikki hyvin!

Off the Topic: Lainahöyhenissä - Matkapurjehtija lookista glamouriin

Päästyäni Suomeen reilu viikko sitten veljeni ja kälyni luokse avasin hyvältä ystävältäni saamamme hääkutsun. Postimme kun on ollut käännettynä veljelleni. Lueskelin kutsua ja silmäni takertuivat kohtaan pukukoodi: tummapuku tai juhlapuku. Pohdin että ei taida tämä suunnittelemani cocktail mekko olla ihan oikeanlainen vaate tähän juhlaan. Kävin jo mielessäni läpi Tampereen eri juhlapukuliikkeitä ja pohdin olisiko hyvät alet, kunnes kälyni raahaa 4 eri pitkää juhlamekkoaan eteeni sovitettavaksi. Wow! Ensimmäinen osui nappiin ja minulle sopivan värin lisäksi oli vielä sopivan kokoinen. Tämäpä oli helppoa! Kälyni oli lähdössä viettämään kesälomaansa Nyciin joten oli loistava  ajoitus että otin mekkokriisin puheeksi heti ensimmäisenä iltana kun hän oli vielä kotona, säästyi pitkä penni! Suuri kiitos Suville! 

Tuossa viimeisen vuoden aikana ei ole pahemmin iltapukuja tarvinnut, juhlapukujakin vain niissä häissä joissa olemme käyneet vuoden aikana. Matkapurjehtija lookki alkoi muutenkin orastaa ainakin hiuksistamme. Samulin ylipitkä pehko siistiytyi parturin toimesta ja minäkin olin jo selvinnyt Espanjan kampaamotraumoistani. 

2013 kesän reissultamme eloon jäänyt lentävä läppä "kyllä purjehtiminen ihmiselle hyvää tekee" paistoi selvästi ulkonäöstämme ja olemuksestamme :D pitkä ja kai vähän epäsiisti tukka, rennot kuteet ja melko letkeä fiilis. No nyt on hiukset särmätty, juhlatamineet pengottu varaston syövereistä ja vedetty ykköset päälle. Koskahan olen viimeksi sivellut meikkiä iholleni näin paljon? En ainakaan veneellä!

Me saimme kunniatehtävän; huolehtia kirkossa söpöimmästä sormuskoirasta. 

Juhlat oli viimeisen päälle tyylikkäät! 

Ja koristelut kauniit.

Kiitos vielä ystävillemme kerrassaan upeasta päivästä <3

Juho mukana matkassa Calais-Kööpenhamina

Kesälomareissuni alkoi lentämällä Pariisiin ja sieltä edelleen bussilla Calaisiin. Uutisista olin lukenut, että lauttatyöntekijöiden lakko Calaisissa on aiheuttanut erilaisia levottomuuksia Calaisin satamassa, mutta tämä tilanne oli ilmeisesti mennyt ohi ennen saapumistani pimeään ja hiljaiseen Calaisin lauttarantaan, jossa minua jo odotettiin pizzalle. Hieman vielä edellisen päivän matkustuksesta väsyneenä matka jatkui yön yli Ijmuideniin ja tutustumaan Amsterdamiin, joka odotuksistani poiketen osoittautui mukavaksi kaupungiksi turistille. Kaupungin läpi kulkevine kanaaleineen voi Amsterdamista löytää jopa Venetsiamaisia piirteitä. Amsterdamista jatkoimme kohti Cuxhavenia, joka olikin pisin legi omalla purjehdusurallani ollen noin 2 vuorokautta.

Amsterdamin kanaaliristeilyllä

Genaakkeri tarjosi kyydit noin 12 tunniksi

Cuxhavenissa vietetyn yön jälkeen muonakuntamme väheni yhdellä ja jatkoimme kolmistaan kohti Kielin kanava. Kanava tarjosikin mukavan ja kuuman päivän. Aurinkovoiteelle löytyi käyttöä. Huviveneiden kulkua Kielin kanavassa ei ”suositella” auringonlaskun jälkeen ja näin ollen myös me päädyimme kiinni Rendsburgiin yöksi kanavan keskivaiheille.  Hyvissä ajoin aamulla matka jatkui kohti Holtenaun sulkua, josta lyhyehkön odottelun jälkeen päästiin nauttimaan Itämeren puhtaammasta vedestä Kielillä ja Elbellä vietetyn ajan jälkeen. Toivoa sopii, että Itämeri myös pysyisi mahdollisimman puhtaana. Olisi mukavaa, että tämä huomioitaisiin myös veneilijöiden ja vierasvenesatamien palveluiden osalta.

Kielin Itämeren puoleisessa sulussa

Ilma jatkui kuumana ja kiinnityimme Laboen satamaan. Laboessa vietimme rauhallista iltaa tapasiltapalan ääressä. Laboesta löytyy upea hiekkaranta ja useita mukavan tuntuisia ravintoloita, joissa olisi varmasti voinut viettää enemmänkin aikaa hintatason ollessa kohtuullista luokkaa.

Sundownereilla Laboessa

Matkamme on edennyt pääasiassa koneella ajaen Cuxhavenista eteenpäin, mutta helteisessä säässä tämän ei ole annettu liikaa haitata. Myös Laboe-Heiligenhaven väli taittui konevoimalla. Heiligenhafenissa halusimme viettää 2 yötä tutustuen paikalliseen satamakulttuuriin, joka yllätyksekseni oli varsin maltillista. Yksikään ravintola tai baari ei palvellut 24.00 jälkeen, no onneksi omavaraisuus palkitaan tässäkin asiassa ja saksalainen makkarakulttuuri onkin tullut varsin tutuksi. Itämeren kirkas vesi viilensi palaneita käsivarsia mukavasti paikallisella uimarannalla.

Illallista saksalaisittain

Tanskan Gedseriin päädyimme kevyessä tuulessa ja sumussa moottorilla ajaen. Tiedossa oli, että tuulen voimakkuudet kasvat koviksi ukkosrintaman ylittäessä Tanskan. Tästä johtuen odotimme sopivaa tuulirakoa sataman suojissa. Alkuillasta keula asetettiin osoittamaan kohti Kööpenhaminaa ja navakan tuulen siivittämänä saimme nautinnollisen viimeisen yöpurjehduksen Kööpenhaminaan, josta minä ja Samuli jätimme veneen ja palataan takaisin Suomeen uuden miehistön vallatessa veneen. Erilaisia sääolosuhteita kuten sumua ja ukkosta, yöpurjehduskokemusta ja kolmen valtion vierasvenekulttuuria on karttunut mukavasti kaksiviikkoisen purjehduksen aikana. Aina on mukava oppia uutta ja tästä kesälomareissusta jää pitkäksi aikaa kerrottavaa ja mukavia muistoja. Suuret kiitokset mukavasta lomasta ja vieraanvaraisuudesta!

Ukkostutkakuva maanantain myräkästä

Kohti Kööpenhaminaa

Meanwhile in Finland

C'est la Vie etenee onnellisesti Itämerellä. Kielin kanaali moottoroitiin auringonpaisteessa ja nyt vene on miehistöineen Heiligenhafenissa, Saksassa.

Minä olen sillä välin suhannut jo Turku-Tampere väliä, nähnyt kaikkia sukulaisia ja ystäviä ja ennen kaikkea hakenut laivakoiramme ystävältäni hoidosta.

Hui mikä ikävä näitä söpöliinejä oli ollut! Suurin kiitos koirien hoidosta menee isälleni, joka hoiti Veeraa lähes koko vuoden. Mutta kun isäni oli merellä, ystäväni Reetta ja Jone hoiti sekä meidän koiraa että isäni koiraa jo viime kesänä sekä nyt. Saa olla todella iloinen, että on tällaiset turvaverkostot! <3 Suuri kiitos!

Olen sopeutunut tänne koti-Suomeen oikein loistavasti, sillä tämä koko viikonloppu on ollut hellettä =] kaikki on vähän sekaisin sillä saamme kotimme vuokralta vasta heinäkuun lopussa, tavaramme ovat ainakin neljässä eri paikassa ja kolmessa eri kaupungissa säilössä, joten ihan hirveästi en suoraan sanottuna odota sitä paluumuuttohässäkkää, voisin hypätä suoraan siihen pisteeseen kun kamat ovat kaapissa nätisti viikattuna ja huonekalut paikoillaan. Mutta se on pieni hinta niistä kokemuksista joita vuoden aikana olemme saaneet. Kun asuntoamme noin vuosi sitten tyhjennettiin, oli fiilis tietysti astetta korkeammalla, vaikka mitä kaikkea jännää oli tiedossa ja suuri seikkailu edessä! Nyt oli kuitenkin mukava tulla Suomeen. Nähdä sukulaisia, ystäviä ja niitä koiria!

Koneesta katselin pitkään ulos. Oli hassua huomata, että lähes koko ajan tiesin missä menemme. Karttaa on tullut nyt tuijotettua jonkin verran vuoden aikana, ja onhan tullut pari kertaa purjehdittuakin tuo väli. Tunnistin ja erotin jopa eri satamia missä olemme olleet. Muistelin sekä 2013 Ranskasta Suomeen purjehdustamme, sekä viime kesän lähtemistä. Tuijotin Kalmaria, sitten Visbytä ja Gotska Sandötä. Gotska Sändössä en ole vieläkään päässyt käymään mutta se kuuluu ehdottomasti wanna go -listalleni! Sitten kone liiteli Turun yläpuolella. Kotona kaikki hyvin:) Näin kotimme koneesta. No en tietenkään niin tarkkaan mutta näin selvästi saaren jolla asumme ja katselin sitä merireittiä jota joka kesäviikonloppu yleensä rullaamme.

Tajuammekohan edes millainen saaristo meillä on?! Ei tällaista ole muualla (Ruotsia ei nyt lasketa kun niillä on muutenkin kaikkea..)! Suomen saaristo on todella ainutlaatuinen, ei sitä turhaan mainosteta! Sitä olen ikävöinyt - Saaristomerta ja Suomen luontoa!

Loppuun vielä pahoittelut etten ole kerinnyt vastaamaan kommentteihin saatika sitten saamaani sähköpostiviesteihin. Täällä Suomessa on ollut hoppu, mutta eiköhän tilanne kohta rauhoitu ja löydän aikaa vastailla :)