keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

A ship in a harbour is safe, but this is not what a ship is built for -Actionia Pohjanmerellä!

Sunnuntaina maihin päästyämme, säntäsimme juoksu jalkaa satamatoimistoon hakemaan wifi-tunnuksia, jotta voimme tilata sitä kuuluisaa Dominosin pizzaa. Tilaaminen onnistui ja iphonessa oli jopa Dominos trackeri, joka näytti milloin pizzaa tehdään, milloin se on valmis ja milloin sitä lähdetään tuomaan. S lähti pizzojen kuvat silmissä pimeyteen noutamaan niitä.

Mutta.. Hän palasi tyhin käsin. Voi sitä pettymyksen määrää, tietysti kaikilla:D pizzakuski ei löytänyt perille, ja paikka meni klo 23 kiinni joten sinne ei saanut enää yhteyttä. No ei auttanut kuin kaivella taas omia jääkaapin jämiä. 

Aamuun mennessä tästä kolauksesta oli kuitenkin jo toivuttu. Heräsimme kaikki klo 06.00 siihen, kun tuntui että muurahaislauma tulee kannelta läpi. Kova sade hakkasi kantta vasten ja sai meidät kaikki hereille. Unia jatkettiin kuitenkin kun köysien pitävyys oli tsekattu. Olimme kuitenkin kolmansina kylkkäripaikalla.

Ystävämme Emilia ja Antti saapuivat luoksemme, ja aika pian se sadekin loppui ja aurinko alkoi pilkoitella. Sään lämmetessä lähdimme tutustumaan vähän kaupunkiin ja rantaan. 
Rannalla oli paljon letkeän näköisiä paikkoja, kerkiäisiköhän näistä nauttimaan sitten vaikka Portugalissa..?
S oli tietysti jo tehnyt netistä uuden tilauksen Dominosiin. Ja hei, nyt oli huikea uusi maanantai tarjouskin =) vähän jännitti löytääkö kuski nyt luoksemme!

Satamasta poistuessamme tajusimme, että hitto se Dominoshan on ihan sataman vieressä :,D olimme jo puoli tuntia ketjun aukioloa ennen sen ovella kolkuttelemassa, pääsimme sisään ja fanfaarien saattelemana pizzakuljetus peruttiin ja jäimme nauttimaan cheesy crust pizzojamme paikanpäälle. Voi sitä ilon ja onnellisuuden määrää =)=)=) 

Mutta oli ne tietysti sitten hyviäkin. Sitä pizzamälliä sulateltiinkin sitten loppu päivä sitloorassa auringon lämmittäessä!

Tarkoituksemme oli jatkaa matkaamme tiistaina Englantiin Doveriin. Olimme katsoneet sääennusteet ja virrat useampaan kertaan. Doverin satamassa on myös "kynnys" eli sill, joten nousu- ja laskuvedet piti huomioida. Doveriin oli matkaa noin 130 mailia joten yritimme suunnitella reissun niin, että lähdemme myötävirralla, emme halunneet olla Calaisissa (paljonpaljon laivoja) pimeällä ja Doverin satamaan pääsisi seuraavana päivänä nousuvedellä eli noin klo 11-16. Tähän tähtäsimme. Koko matkan seurailimme reittijakojärjestelmän reunaa. Rotterdamin kohdalla laivoja oli tietysti jonkin verran, kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna tätä paikkaa ohittaessamme. Tuuli huiteli 10-13 m/s ja myötävirran vauhdittaessa matkaamme, pääsimme ennätyslukemiimme; 13.4 solmua. Vauhti oli tasaisesti 9-12 solmua ensimmäiset neljä tuntia, eli matka taittui vauhdilla. Ensimmäiset 45 mailia oli tultu 5:ssä tunnissa! Myös aallon korkeus oli sen mukainen. Melkoinen svelli oli käynnissä, ja yksi meistä joutui alistumaan norjan kielen jutteluun merelle. Olo helpottui onneksi kuitenkin kerrasta, vaikka meno jatkui samanlaisella keikutuksella. Tuuli oli onneksi taka/sivumyötäinen, joten meno oli kaikesta huolimatta vielä "erittäinkin mukavaa". 

Emilia totesi kelloa katsoessaan, että täällä ajantaju katoaa täysin. Minä olen joutunut monesti kyselemään että mikähän päivä nyt onkaan. Ari sanoi, että häneltä on joskus kysytty että mitä tekemistä siellä veneellä sitten oikein on, ja hän on joutunut miettiin, että niin, mitä täällä oikein tulee tehtyä. Emilia mietti hetken ja totesi, että kyllä täällä helposti saa pientä actionia järjestettyä, kun vähän laattaa laidan yli jne.. Kuulostaapa mukavalta :D

Tuuli oli kovaa iltaan saakka. Yöksi se kuitenkin laantui joten jatkoimme suunnitelmien mukaisesti matkaamme yötä vasten. Joskus yhdeltä yöllä havahduin unilta kun pojat totesivat, että hetkonen, molempien takakajuuttojen jalkatilojen matot ovat läpimärkiä. Ajattelin unenpöppörässä että se on sitä vettä kun tuli kannelle ja vähän sisään kun aalto ryöppysi ja ovi oli auki. Sitten havahduin vähän paremmin kun alettiin jutella että koko pilssi on veden peitossa! En ole koskaan noussut ja herännyt yhtä vauhdikkaasti. Ensimmäisenä näin kun koko pilssi lainehti ja aallon heitellessä venettä vettä tuli myös lattiasaumojen lävitse! Ensimmäisenä todettiin että se on makeaavettä, ja aika pian tajuttiin että takavesitankki oli tyhjä vaikka se oli juuri täytetty. Tarkoittaa n. 160litraa vettä veneemme pohjalla! Pilssipumppu ei tietenkään imenyt sitä vesimälliä koska paino oli veneen takaosassa ja pumppu keskellä.. Äyskäröinti käyntiin. Kun vesi vihdoin oli kuivattu suhteellisen hyvin pois pohjalta, alkoi selvitys mistä vesi oli päässyt pois tankista. Sekin selvisi melko pian. Lämminvesivaraajan letku oli auennut ja päästänyt koko tankin mukavasti veneemme pohjalle. Kävimme läpi missä kaikkialla vettä oli ollut, ei onneksi sähkölaitteissa, tai siltä ei ainakaan vaikuttanut. Lämppäri täysille ja matka jatkui. Meneehän se yö näinkin.. Kurja homma mutta eipä lannistuttu. Näistä oppii paljon!

Yö jatkui tilannetta analysoidessa. Aamulla leikkasimme Doverin ja Calaisin välisen reittijakojärjestelmän ja uimme laivojen seassa kuin kala vedessä! Kaikkeen tottuu. Saavuimme vähän erikoisen yön jälkeen Doveriin klo 10 aamulla. Maisemat olivat vaikuttavat mereltä päin! Sekä Doverin linna että kalkkikivikalliot näkyivät merelle hienosti. Kuvassa maisemat eivät ikävä kyllä ihan tule oikeuksiinsa.Doveriin tullessa satamaisäntään pitää ottaa yhteyttä 2 mailia ennen, 200 metriä ennen satamaan tuloa sekä vielä satama-altaaseen tullessa. Olimme suunniteltua aiemmin perillä, joten odottelimme tunnin verran nousuvettä ja vihdoin köydet kiinni laituriin! Huh mikä reissu.. Sitten päikkärit ja tutustumista Doveriin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti