Hälsningar från Stockholms båtmässa 2014 och från Åre!

Hiihtolomamatkamme suuntautui tänä keväänä Åreen, ja Tukholman venemessut tuli kurkattua siinä samalla kätevästi. Tukholman venemessut erosivat Helsingin venemessuista melko paljon. Noh, ensinnäkin Tukholman messuilla oli messujen nimenkin mukaisesti veneitä näytillä. Helsingissä on parina viime vuotena liusuttu siihen, että veneitä ei enää tuoda messuille. Taloustilanne heijastelee siis kaikkeen. Tukholmassa niitä nyt kuitenkin pääsi kurkkimaan, mikä oli todella hauskaa. 

Kävimme tutustumassa mm. ruotsalaiseen Najadiin, jossa näkyi hieno puutyö. Dufour esitti venemalleistaan 310, 380 sekä 410, joita kävimme ihmettelemässä. Oli kiva lähteä messuilta edelleen erittäin tyytyväisenä edellisen kesän hankintaamme, vaikka tuli nähtyä monenlaista venettä omilla mukavuuksillaan. Auringon paistaessa veneen pressujen purkaminen ja muut kevätpuuhat kutkuttivat jo mielessä! 

Lähdimme kuitenkin ajamaan kohti Årea. Oli aika unohtaa venetouhut edes viikoksi ja nauttia talviurheilusta. Åressa oli todella kova tuuli, joka ikävä kyllä esti pääsymme Åren huipulle. Huipulla tuuli parhaimmillaan yli 40m/s, joten oli parempikin pysyä pois sieltä. Laskettelimme kuitenkin 4 päivänä, hiihdimme lähes joka ilta ja kävimme S:n kanssa myös kylpylässä. 

Viikko hurahti todella nopeasti! Ja Suomeenkin on ainakin sääennusteiden mukaan luvassa vielä hiihtokelejä. Ehkä siis Duffe pitää vielä hetken talvitakkinsa päällään, pelko takatalvesta oli enemmän kuin todennäköinen!

Tervetuloa kesä 2014 - ole pitkä ja lämmin!

Kuten aiemmin kirjoittelin, kausi alkaa aina Helsingin venemessuista. Niin tänäkin vuonna! Duffe saattaa olla vielä talviunilla, mutta sen crew kippareineen on avannut jo suunnitelmansa, ja antanut mielelle luvan alkaa leikitellä kesän 14 reittisuunnitelmalla! Jäiden lähtöä odotellaan siis jo helmikuun lopulla! Jäät voisivat muutenkin siirtyä pikimmiten mereltä terassilla nautittavaan lasiin ;)

Helsingin venemessuilla meitä kiinnosti tänä vuonna erityisesti Jimmy Cornellin luennot, joiden teemoina oli "Voyage planning in the age of electronic charts" sekä " Planning a Voyage from the Baltic Sea to the Caribbean (and back)... And all the Way Around the World". Jimmy Cornell on siis ARC:n (atlantic rally for cruisers) -kisan perustaja ja oikea purjehdus guru. Hän on kirjoittanut mm. kirjat a Passion for the Sea, World Voyage Planner ja World Cruising Destinations. Nämä kirjat löytyvät nyt myös C'est la Vien kirjahyllystä omistuskirjoituksilla:) Cornell on upea hahmo!

Venemessuilla ei keritty tänä vuonna juuri muuta tehdä, kuin kuunnella hänen luentojaan ja tiedustella hieman vakuutuksista ulkomailla purjehtiessa. S yritti pomppia sinne tänne, ja katsella laajemmin venemessujen antia, mutta minä kuuntelin uskollisesti Cornellin joka ikisen sanan ja imin arvokasta tietoa Offshore purjehduksista ja Karibian saarista. Hänen kirjansa ovat arvokkaita tiedonlähteitä pidempää reissua suunnittelevalle!

Cornell kertoi myös suhteellisen uusista purjehdustapahtumistaan, European Odyssey, Atlantic Odyssey ja Blue Planet Odyssey. Idea on periaatteessa sama kuin ARC:ssä, mutta hän on halunnut tehdä tapahtumista perheystävällisempiä sekä vähemmän kilpailullisia ja kaupallisia.  Hänen tavoitteenaan on ollut Odyssey -tapahtumien myötä palauttaa aiemmin tavoiteltu "rallien" hyvä henki, turvallisuus, nautinnollisuus ja osallistujien välinen sosiaalinen kanssakäyminen. Tämä näkyy myös tapahtumien hinnoissa, jotka ovat vähintäänkin puolet ARC:n verrattuna. Tapahtumat ovat siis vuosittain järjestettäviä purjehdustapahtumia, joiden legeille voi osallistua periaatteessa kuka tahansa joko omalla veneellään, tai miehistöksi johonkin veneeseen mihin miehistöä haetaan.

2014 European Odyssey purjehdus lähtee Hampurista-Lontoon-Cherbourgn-Lorientin-La Corunan-Porton-Lissabonin-Gibraltarin-Rabatin kautta Lanzarotelle. Vuonna 2015 tapahtuma lähtee Helsingistä;) Atlantic Odyssey purjehtii Lanzarotelta Karibialle Martiniqualle. Blue Planet Odyssey jatkaa matkaa maailman ympäri.  Tapahtumista löytyy lisätietoa osoitteesta
http://www.cornellsailing.com .

Kausi on siis potkaistu käyntiin aimo annoksella hinkua pidempiin purjehduksiin. Tuleva kesä vietetään todennäköisimmin Itämerellä, meitä kiinnostaisi lähteä tutustumaan Ruotsin pohjoissaaristoon Höga Kusteniin, tai ottaa heti loman alussa suunnaksi Pohjois-Saksa ja mahdollisesti Kööpenhamina. Vuonna 2015 voikin sitten miettiä riittääkö rahkeet liittyä Cornellin Odyssey remmiin ja lähteä vähän väljemmille vesille :D Who knows! Saahan ihminen haaveilla!

Seuraavaksi suuntana ovat Tukholman venemessut josta jatkamme matkaamme vielä viikoksi talviurheilun pariin Åreen. Sieltä tullessamme onkin jo maaliskuun puoliväli joka on viittä vaille kesä, ei enää edes kevät!:)

Katsaus aiempaan

Syksyn aikana Duffea käytiin peittelemässä useamman kerran, kun Seijat ja Pekat ja Tarmot (ja mitä näitä myrskyjä nyt on), koetteli sen peittelyä ja heitteli talvitakkia minne milloinkin. Nyt se on kuitenkin saanut olla kovassa pakkasessa ja talvehtia rauhassa. Koska tällä hetkellä ei merellä voi oikein tehdä muuta kuin talviurheilujuttuja, ajauduin muistelemaan menneitä.

Oma purjehdusintoni juontaa juurensa nuoruudestani. Vietimme monen monta kesää perheemme kanssa Saaristomerellä ollessani nuori. Aluksi kiinnosti lähinnä auringonotto... Ja "hei, kai voin ottaa kaverin mukaan"... Mutta pikku hiljaa iän karttuessa ymmärsin, miksi pidän purjehtimisesta niin kovasti ja myös into itse purjehtimista ja navigointia kohtaan kasvoi. Myös vieressä purjehtivan veneen ohittaminen alkoi kiinnostaa. Oikeastaan ihan sama millä porukalla tuli lähdettyä veneilemään, pidin siitä joka tapauksessa. Saaristomeri on mitä ihanin paikka purjehtia. Saaristomeren luonto on sanoin kuvaamattoman kaunis kesäisin. Veden kohina ja vapauden tunne ovat asioita, jotka minua kiehtovat.  Perheemme kanssa purjehdimme Sunwind 311:llä noin 11 kesää 1999-vuodesta eteenpäin. (Huh, kuulostaapa ykkösellä alkava vuosiluku siltä, että siitä on iäisyys. Sehän on viime vuosituhannelta :D)

Sunwind tarjosi meille unohtumattomia kesäretkiä pitkin Suomen saaristoa, Ahvenanmaata sekä Viroa. 
Veneily on perheen yhteisen ajanvieton kannalta mitä mahtavinta. Jos sitä ei silloin nuorena täysin ymmärtänyt, niin nyt sen viimeistään ymmärtää ja siitä on erittäin kiitollinen omille vanhemmilleen.  Paljon puhuttu yhteisöllisyys korostuu ja yleinen ja tunnettu käsite ”Hyvä merimiestapa” on tullut omaksuttua jo nuorena. Hyvä merimiestapa pitää sisällään paljon erilaisia asioita, mutta sen yleinen henki on selkeä; kunnioitetaan kanssaveneilijää sekä ympäröivää luontoa. Liikutaan vesillä niin, ettemme aseta itseämme tai muita vesillä liikkuvia vaaraan. Purjehtiminen opettaa siis lapsille ja nuorillle arvokkaita asioita.

Sunwind viettämässä kesäänsä

Nähtävästi veneily, niin purje- kuin moottoriveneily, kerää saman henkisiä ihmisiä yhteen. Miten joka poppoon kanssa olisi muuten ollut niin hauskaa lähteä purjehtimaan ja tultu hyvin toimeen vaikka ketään ei olisi niin hyvin tuntenutkaan etukäteen, iästä tai sukupuolesta riippumatta?

Kesällä 08 lähdin Venetzuelasta olleen vaihto-oppilaamme Gabin kanssa kipparipurjehdukselle isäni mukaan

Purjehtimisen kauttahan olen tavannut S:nkin. Ensimmäisen yhteisen veneen ostimme 2011 keväällä. Maestro 31 uiskenteli kanssamme mm. Viroon ja Ruotsin saaristoon Suomen saariston lisäksi.

Maestro kesällä 2012 Grinda nimisessä luonnonsatamassa Ruotsin saaristossa

Samana kesänä suuntasimme Sandhamnista pohjoiseen Fejaniin paikoitellen reippaankin tuulen saattelemana

Ennen Maestron ostamista purjehdimme S:n Finn 26:lla.

Siirtopurjehdus Turku Rauma 2010

Muutamia kertoja on tullut hairahdettua moottoriveneenkin kyytiin joko ystäviemme Aquadorilla tai S:n vanhempien saman merkkisellä veneellä :)

Viime keväänä 2013 myimme sekä oman veneemme että isäni veneen...

Sunwind & Maestro Bånö ö nimisessä luonnonsatamassa Ahvenanmaalla 2012

Ja ostimme yhteisen Dufour 379:n, josta tämä blogi saikin alkunsa. Siis seikkailustamme La Rochellesta Turkuun.

s/y C´est La Vie kotisatamassaan Puhurissa kesällä 2013

Näitä kuvia katsellessa tulee käsittämättömän aurinkoinen kesäfiilis ulkona vallitsevasta jääkaudesta huolimatta. Odotan innolla ensi kesää ja tulevia seikkailuja. La Rochelle- Guernsey välillä mukanamme ollut Studio Pelisalmen kuvaaja Tero Hakala vaimonsa kanssa kuvasi legiltämme videon, jonka raidat on kulutettu kohta puhki, videoo on katsottu ankeassa vesisateessa ja pitkän syksyn aikana niin ahkerasti. Se on palauttanut upeita fiiliksiä kesän purjehdukselta mieleemme ja auttanut osaltaan selviytymään harmaasta ja ankeasta syksystä ja talvesta. Jonkinlaista suunnitelmaa ensi kesästä on jo havaittavissa. Onneksi pahin synkkyys ja pimeys alkaa olla ohitse ja päivä alkaa pidetä pikku hiljaa. Kesää kohti siis mennään!

Kausihan alkaa Helsingin venemessuista helmikuussa :) Eli ihan kohta! Maaliskuussa onkin jo Tukholman venemessut, jonka jälkeen pitää jo tosissaan alkaa harkita maalaako veneen pohjan mustaksi vai punaiseksi ;) :D

Duffe on talviunilla

Elo- ja syyskuun viikonloput tarjosivat vielä pitkään lämpimiä purjehduskelejä, joista nautimme ystäviemme ja sukulaistemme kanssa. Lokakuussa Duffe kuitenkin nostettiin talviunille maihin. Kun purjeita, puomi jne. otettiin pois oli vielä lämmin ilma, joka oli luksusta kun yleensä näitä hommia on tottunut tekemään kylmissään sormet kohmeessa ja nenänpää punaisena.

Rakenteilla on vielä talvitakki, eli jonkinlainen suoja lumelta. Melko erilaisia viritelmiä näkeekin kun telakalla pyörähtää. Tärkeää olisi, että ilma pääsisi kiertämään jotta paikat ei homehdu. Pressu tulee myös virittää muulla tavoin, kuin itse pukkeihin kiinni, jotta tuuli ei pääse kaatamaan venettä myterin sattuessa kohdalle.

On outoa kun yhtäkkiä viikonloppuisin on aikaa touhuta muutakin kuin veneeseen liittyviä asioita. Hetken hengähdys ja sitten helmikuun venemessujen aikaan se kausi taas alkaa. Ensi kevääksi on tilattu lisää purjepinta-alaa 91 m2:n, eli genaakkerin verran :).   

Avotuulilla 9,4 solmun vauhti!

Viime viikonloppuna maileja kertyi yhteensä noin 80. Perjantaina pääsimme lähtemään heti töiden jälkeen, joten purjeet olivat jo ylhäällä ennen klo 17. Halusimme hyödyntää avotuulia, mutta kaikesta huolimatta Airiston selällä joutui heittämään useamman vendan eli luovimaan.. Katselimme sääennusteita ja suunnittelimme reittiä tuulien mukaan. Perjantaina päädyimme Nauvoon, jossa oli ystäviämme. Nautimme aurinkoisesta purjehduksesta. Perille päästyämme hämärä laskeutui nopeasti.

Lauantai oli sateinen. Sääennusteiden mukaan ilman piti kirkastua iltapäivällä, joten pidimme sadetta maltillisesti satamassa. Oli muuten ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun vettä tuli päivällä ihan kunnolla ja sen vuoksi odottelimme matkan jatkumista. Eipä se haitannut, sateen ropinaa oli mukava kuunnella pitkästä aikaa. Ei ollut pakko mennä mihinkään eikä tehdä mitään.  Kello 14 kuovimme kuitenkin jo laiturilla ja päätimme lähteä suttuisesta säästä huolimatta. Määränpäämme oli Näsby. Purjehdus sujui napakalla 7...9 metrin tuulella ja keskinopeutemme oli noin 7 solmua. Sade jatkui tasaisesti koko päivän. Näsbyn ravintola tarjoaa mitä mahtavampia hampurilaisia ja muita aterioita, joten haukkasimme siinä lehtipihvit ja kävimme saunassa.

Sunnuntai valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Plotterista huomaamamme vauhti yltyi kovimmillaan 9,4 solmuun.

Pääsimme purjeilla lähes koko matkan alun sunttia ja ihan loppumatkan kapeaa vastaista kotiränniä lukuun ottamatta. Lauantain sadetta ei enää edes muistanut. Kahden viimeisen viikon sunnuntain sää on ollut loistava ja se on taannut myös täydellisen purjehduksen, joten seuraavan viikonlopun merelle pääsyä odottaa taas aivan intoa piukassa!

Genaakkerista on nyt pyydetty tarjouksia muutamasta paikasta. Sukan käytännöllisyydestä pitää ottaa vielä selvää.