Se on se viis - hyvää juhannusta siis

Tuntuu että ihan sama kuinka ne virrat katsoo ja yrittää edetä täyden ajan myötävirralla ja vain alussa ja lopussa vastavirralla (vastavirta tällöin heikoimmillaan), niin aina se keskinopeus on sen viis vaikka ennätysvauhti olisi yli kymppiäkin parhaimmillaan. Mutta kun virta kääntyy ja köröttelee sen 2-3 solmua useamman tunnin niin ei siinä pääse keskinopeuksilla juhlimaan. Meillä on tosin melko likainen pohja tällä hetkellä. Yritimme sukeltaa, snorklata ja uida sitä puhtaaksi Portugalin eteläosassa kun vesi oli vielä siedettävän lämpöistä, mutta nyt se on kasvanut uudestaan levää ja hidastaa vauhtiamme. Maalasimme Hempelin (+ joku tyhmä kirjainyhdistelmä) maalilla pohjan vuoden vaihteessa Ooo Las Palmasissa samalla kun peräsintä rempattiin, mutta kaikesta päätellen maali on ollut täyttä sutta sillä pohja on jo nyt noin huonossa kunnossa. Hauskinta vai pitäisikö muotoilla uudelleen, surkuhupaisinta tässä on se että tassunjäljet (mitkä jää veneen pohjaan maalaamatta kun vene on ollut pukeilla) ei kasva minkäänlaista eliöö, vain koko muu pohja kasvaa. Siis juuri se osa minkä me maalasimme viimeisimpänä. Näihin vauhteihin nyt tyydytään. Not good!

Cherbourgista matkamme jatkui kohti Le Havrea. Keskiviikoksi vuokrasimme auton ja kävimme syömässä Eiffelin juurella jädet,

jonka jälkeen veimme Tepun lentokentälle. Olemme kaikki olleet Pasiisissa ennenkin ja koska kaikki nähtävyydet on tullut kierrettyä jo ennen niin nautimme vain kävelystä, maisemista, lämmöstä ja Eiffelistä.

Saatettuamme Tepun lentokentälle palasimme Le Havreen. 

Torstai kului huolto- ja toimistohommia tehden. Perjantaina jatkoimme matkaamme kohti Dieppeä. Tuuli oli pitkästä aikaa genaakkerille soveltuva joten vedimme sen puuhun.

Dieppeen saavuimme klo 22.20.

Miehistömme kasvaa jälleen ensi keskiviikkona kun S:n kaveri Juho hyppää kyytiin Calaisista. Niinpä me etenemme rauhallisesti ja odottelemme Juhon saapumista. 

C'est la Vie toivottaa riemukasta keskikesän juhlaa kaikille!

Alla vielä tiivistelmä edellisistä satamista:

Cherbourg hinta (pituus 12m veneeltä, high season) n. 34€/yö. Hyvät laiturit, hyvät suihkut, sähköt & vesi laiturille, Wi-Fi toimi ja kuului hintaan. 

Le Havre hinta (pituus 12m veneeltä, high season) 39€/yö. Suihkut toimi erikseen maksettavilla poleteilla ja oli aika sikolätit. Sähkö & vesi laiturille, Wi-Fi ei toiminut erityisen hyvin mutta kuului hintaan. Laiturit ok. Kaupungissa ei erikoista nähtävää. Emme välttämättä menisi uudestaan mutta toimii hyvin jos miehistö vaihtuu (Norwegian lentää Pariisiin edullisesti ja Pariisista Le Havreen on vain noin 200km).

Ocean spray - millaista purjehtiminen oikeasti on

Otsikon kysymykseen on yhtä monta vastausta kun kysyjääkin. Purjehtiessa kaikki riippuu kaikesta: suurimmaksi osaksi kelistä, missä purjehtii, veneestä ja sen kunnosta sekä varusteista, omasta mielentilasta ja vireystasosta sekä siitä mistä kukakin pitää. 

Se kliseinen ajatus että juodaan skumppaa auringonpaisteessa turkoosin veden loistaessa taitaa toteutua vain noin 20%:sesti (?) ja lopun 80%:a voi katsella tätä unelmaa valokuvista. Tai no, jos kelit ovat kohdillaan niin silloinhan se on todella leppoisaa, mutta kuinka usein ne kelit ovat kohdillaan. Volvo Ocean Race luo myös omanlaisensa hurjan mielikuvan tästä lajista. 

Purjehtijan paras kaveri taitaa olla tuuli- ja sääennusteet. Kökössä kelissä on myös kökkö olla. Tämä toimii vähän samalla tavalla kuin mikä vain muukin laji, silloin kun olosuhteet ovat kohdillaan, myös meno on letkeää. 

Meillä perusperiaatteena on ollut, että huonoon keliin ei lähdetä, sinne joudutaan. Sellaista kiirettä ei ole olemassa, joka pakottaa meidät merelle huonoon säähän. 

Meri tarjoaa huikean märän kokemuksia ja elämyksiä, joskus ikäviä, toisinaan niin ihania! Kuinka monta mailia me olemme istuneet ulkona kylmässä, pimeässä, sateessa, kovassa aallokossa, vastavirrassa tai vastatuulessa toivoen että tuulen suunta muuttuisi edes vähän, aallokko pienenisi tai sen suunta muuttuisi edes sen verran ettei suolainen meri sylje joka aallolla saavillista vettä päällesi sitloodan. Tai toisaalta tuulisi edes sen verran että purjeet vetäisivät. Purje repesi, akut ei lataa, moottori vuotaa, lämminvesivaraajan tiiviste vuotaa, vessa haisee tai on tukossa... Mitä näitä nyt on. 

Mutta vaikka merellä olisi joskus kuinka kurjaa tahansa, on niilläkin hetkillä aina vastapuolensa! 

Ehkä tässä lajissa innostaa ja kutkuttaa juuri sen kontrastit. Kun hetken on ollut jäätymässä säkkipimeässä, heilunut kuin tehosekoittimessa, kärsinyt nälkää kun sisälle ei viitsi mennä kokkaamaan (muuta kuin p****nkelinpastaa), ihmetellyt mitä teen täällä taas kun vauhti on kaksi solmua, on vastavirta ja kryssitään eikä matka taitu mihinkään. Tuijotan vielä viidenkin tunnin päästä Rotterdamin valoja vaikka kävin nukkumassakin välissä. On niin paljon aikaa ajatella omia asioitaan että kyllästyy itseensä. Löin juuri polveni ja jalkani ei ole ruskettunut vaan mustettunut mustelmista.. Niin sitten on ne hetket kun aurinko paistaa, on niin kuuma ettet haluaisi olla missään muualla kuin veneellä tuulen viilentäessä vienosti hipiääsi, taivas on kirkkaan sininen, voit pulahtaa uimaan jos siltä tuntuu, aallokko on lempeä ja ohitit juuri myötävirrassa avotuulella ruotsalaisen paatin :D delfiinien hyppiessä rinnalla! 

Kolmenkerraston vaatetus on vaihtunut uikkareihin ja ainoa asia mikä kipparia harmittaa on aurinkorasvaruiskeet sitloodan tiikissä. No onneksi aurinko polttaa nekin ajan kanssa jäljettömiksi. Tiikki on niin kuumaa ettet voi astua paljainjaloin, mutta se on vaan kivaa.

Niin, ehkä ne on ne kontrastit mikä tässä viehättää!

Sunnuntaina seilasimme Guernseyltä sateenvarjokaupunkiin Cherbourgiin. Olimme katsoneet virrat moneen kertaan mutta myöhästyimme tunnilla tämän pahamaineisen Alderney Racen idän puolen virrasta Cherbourgiin päin mennessä. Huiput taisi olla yli 13 solmua, mutta kun virta alkoi tulla vastaan niin vauhti tippui paikoitellen alle kahden solmun. 10 mailin matka kestikin 1,5h sijasta yhtäkkiä 4 tuntia. Rantauduimme siis pimeässä Cherbourgiin, mutta se oli ok sillä tiesimme viime vuodesta että P laituri on vierasveneille joten kun kukaan ei vastannut VHF:n niin otimme omatoimisesti paikan laiturista ja aika nopeasti lamppu sammui! 

Kerran kesässä Guernseyllä!

Guernsey on yksi lempparipaikoistamme. Guernsey on saari Englannin Kanaalissa ja kuuluu Englannille. 

Olemme käyneet täällä nyt kolmena kesänä peräkkäin. 

Tunnelma kaupungin kujilla on viihtyisä. Kaupunki sijaitsee aivan sataman tuntumassa ja pursuaa upeita rakennuksia joiden saloista löytyy mm. pikku kauppoja, viihtyisiä ravintoloita ja baareja.

Satamassa laituripaikkoja on sekä sataman sisällä että ulkopuolella. Raja syntyy kynnyksestä, joka on sisäsatamaan mennessä. Vuorovesi on niin kova (noin yli 9 metriä), että sisäsatamaan on rakennettu ns. kynnys jotta satama ei kuivuisi täysin. Kynnys (sill)  takaa sen että sisäsatamassa pysyy tietty syvyys eikä alue kuivu. Ulkosatamassa on tarpeeksi syvää eikä lähtöä ja tuloa tarvitse enää ajoittaa nousu ja laskuvesien mukaan sillä uloimpaan satamaan voi jäädä aina yöksi. Virrat ja niiden suunnat ovat tärkeät katsoa. Oikeastaan ainoa ero syvyyksiin lisäksi satamien välillä on se, että ulkosatamassa laitureille ei tule sähköä eikä vettä. Kuvassa alapuolella sisäsatamaan johtava kynnys kuivana. Vieressä mittatikku jotta tietää kuinka syvää kynnyksen kohdalla on ettei vene jää masusta kiinni. Kuva otettu goprolla joten mittasuhteet eivät ole ihan todelliset.

Lauantaina meillä oli vähän ikävämpi herätys. Aamu kuuden jäljiltä heräsimme kaikki kun joku ajoi taas keulaamme päin. Me nukumme S:n kanssa keulassa ja voitte arvata millainen rytinä siitä syntyy kun kaksi venettä osuu toisiinsa. Kiva herätys. Olin kannella ensimmäisenä ja nappasin enkkuveneen köyden kiinni kun yrittivät vain lähteä. Törkeää. Sanoi vaan että ei me osuttu teihin kun tuohon naapuriveneeseen. Ööö no kuulosti kyllä siltä että osuitte todellakin meihin. Sitten loppujen lopuksi kysyi että haluatko katsoa tuliko jälkiä. Joo no en halua kun toivotan teille Bon Voyage... Haloo?! Kuka ajaa päin toista venettä ja yrittää lähteä paikalta kun päin ajetun veneen tyyppi seisoo jo kannella?! Kaiken kukkuraksi jos he sanovat että ajoivat toistakin venettä päin (se oli tyhjillään), niin eikö olisi kohteliasta käydä kurkkaamassa vauriot? Näköjään ei. Ei näillä ole tapana. Nämä leikkivät törmäilyautoja ja poistuvat paikalta vähin äänin. Loppujen lopuksi kävimme kumpikin S:n kanssa syynäämässä keulamme mutta jälleen kerran onneksemme keula-ankkurimme teki tehtävän ja meidän vene selviytyi ilman kolhuja kun törmäävään veneeseen tuli jäljet. Takaisin pehkuihin!

Kun aamu oikeasti valkeni, nautimme aamiaisen joka sisälsi runsaasti tuliaisiksi saamaamme ruisleipää. NAM! Kiitokset iseille sekä sinne kotiin tuliaisten pakkaajille ;)! Ruisleipä maistuu aika hyvältä kun sitä ei ole pitkään aikaan saanut. Tepu etsi jonkin aikaa silmälasejaan ja katsoi sitten minun isääni hetken oudosti ja totesi: 

"Ari hei, sulla on mun silmälasit päässä"

johon isäni tyytyvisenä 

"no ajattelinkin että näkyy vähän oudosti". 

Myöhemmin Tepu pyytää mustaa tussia kun korjaisi silmälasejaan (?) johon Ari kysyy että piirrätkö sinne silmiä? Kajuutat ovat sekaisin kuulemma keulaan ajomme vuoksi. Meni tavarat niin pois paikoiltaan että näyttää kun pommi olisi räjähtänyt. Mielestäni ne olivat sitä kyllä jo vähän ennen päin ajoammekin että kuulostaa nyt vähän tekosyyltä ;). Täällä on kunnon Grand Pappa Show päällä ja kaikilla on hauskaa!

Lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Ilma oli aurinkoinen mikä tuntui mukavalta edellisen päivän sateen jälkeen. Täällä on käytössä punta ja euron kurssi on tällä hetkellä niin heikko, että mitään erikoisia kauppoja ei syntynyt. Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan veneelle selvitty, nimittäin isämme aka huru-ukot löysivät kuitenkin reput: +60vee ja -50%. 

Lauantaina vietimme myös S:n 30-vuotis syntymäpäiviä. Ne eivät ole riippuvaisia ajasta vaan paikasta. Olimme jo aiemmin keväällä päättäneet että niitä juhlitaan Guernseyllä, mutta koska emme viralliseksi synttäripäiväksi kerinneet tänne, niin juhlimme niitä nyt. Illaksi suuntasimme siis aiemmin hyväksi toteamaamme ravintolaan josta olimme varanneet pöydän.

Herkuttelimme kolmen ruokalajin menun (joka on muuten naurettavan halpa täällä, 12,95 puntaa/hlö). Huh mitä herkkuja!

Raflan jälkeen päädyimme veneelle soittamaan kitaraa ja laulamaan,

Jonka jälkeen vielä irkkupubin kautta nukkumaan. Hauska päivä loistoseurassa. Näiden isien kanssa ei taatusti pitkästy!

Peräkajuutat on lastattu iseillä

Kunniavieraamme ovat saapuneet s/y C'est la Vielle. Torstaina täydensimme ruokavarastojamme, 

kävimme tutustumassa Roscoffin kaupunkiin, nautimme toinen toistaan maukkaampia aterioita,

ihmettelimme nousu- ja laskuvesiä,

rapuja,

sekä suunnittelimme miten purjehduksemme jatkuu. 

Perjantaina nappasimme myötävirran ja suuntasimme Guernseylle. Missä päin ajattelette että seilaamme?

Niin.. Ei kai ihan näin sumuista ja sateista voi olla muualla kun Englannin kanaalissa! 

Näin kökkö keli oli viimeksi viime elokuussa! Hyi! Märkää ja kylmää. Mutta eipä se niin paljon haitannut. Hauskaa oli kelistä huolimatta. Tuuli oli hyvä ja oikeasta suunnasta joten olihan paljon hyvääkin. Ei kai kaikkia hyviä voi olla, hyvät eväät ja hyvä reppu?!

Lämppäri ja tutka päälle, Hydrovane ohjaan, Toblerone suuhun ja sisälle mars. 

Kuka jaksaa kytätä litimärkänä sitloodassa? Me passasimme itsemme sisään ja kurkimme vähän väliä horisonttiin. Näinkin voi purjehtia!

Me aloitimme S:n kanssa musisoinnin. S soitti kitaraa ja minä lauloin. Hetken päästä Tepu kömpi sängystä ja heitti kolikoita pöydälle; kuulemma hyvä katubändi :D

Olimme perillä Guernseyllä illalla ja saimme köydet kiinni toisen veneen kylkeen. Legi oli kylmä ja märkä mutta mieliala oli kohdillaan!

Tuulen tuiverrusta ja tuulitukkaa

Roscoffissa on nukuttu, syöty ja nukuttu. Käytiin me suihkussakin mutta sitten nukuttiin taas. 

Isi-kippareiden on määrä saapua maahan keskiviikkona eli huomenna illalla, joten siihen saakka meillä on aikaa nuolla paatti viimeisen päälle kuntoon. Khöhöm, katsotaan mihin lopputulokseen pääsemme.. Vähän paineita.

Isejä siis jo odotellaan, pidellään kovia tuulia satamassa ja hoidellaan netin välityksellä rästiin jääneitä toimistohommia. S:llä sen sijaan tuntuu olevan kokoajan jotain säätämistä tuon pytyn kanssa. Taas oli septi tukossa ja niin kiva kun näistä meidän vessa episodeista varmaan onkin lukea, niin myös virtsakiviä on putsattu :D. No se siitä, mutta että kyllä melkein pitäisi kuulemma joku talonmies (=veneenmies) olla täällä mukana jos meinais keritä ihan vaan oleen. 

Tuuli on siis tuivertanut ja satamaan tulevilla veneillä ei ole ollut ihan ongelmattomia rantautumisia. Eilen katsoimme kun 55 jalkainen paatti yritti rantautua ja oli ongelmissa. Eilen sitten olin työn touhussa koneen äärellä ja yhtäkkiä pamahti niin lujaa että olin varma että siihen loppui tämä retki ja joku tuli sisään keulastamme. En ole ponkaissut ikinä yhtä lujaa pystyyn, ja kannelle päästyäni S seisoikin jo keulassa ja yritti työntää Englantilaista venettä pois keulastamme. Se yritti parkkeerata viereemme ja tuuli painoi perää niin pahasti että se painui suoraan ankkuriimme. Päästin ne kaikki kirosanat mitä suomeksi osaan yhtenä ryöppynä vaistomaisesti ja olin silmän räpäyksessä keulassa. Tämä sama oli viittä vaille tapahtua Albufeirassa. Silloin selvisimme mutta naapuriveneisiin tuli ruhjeita. Myös tällä kertaa selvisimme onneksemme vain pelästyksellä ja kaikilla osaamillani kirosanoilla. Veneeseemme ei tullut sen isompia jälkiä mitä ei vahaamalla saisi korjattua. Ankkuri oli onneksi keulassa uloimpana, ääni vain kuulosti sisälle siltä kun joku olisi vienyt koko keulamme. Myöskin enkkuvene selvisi pienin vaurioin. Minun onnekseni nämä ranskalaiset eivätkä sen paremmin englantilaisetkaan tunnista kovin hyvin suomalaisia kirosanoja että siinä mielessähän voin päästellä vahingossa suustani sammakoita vielä ennen Itämerta ja kaikki vain hymyilevät. 

Eilen illalla yritimme käydä ravintolassa syömässä mutta kolme raflaa sulki ovensa nenämme edestä! Meni siis kiinni, ei meissä kai ollut mitään vikaa.. Tai niin luulemme. Kävelimme takaisin bååttenille ja ranskalainen kokki aka Siisam Monsieur Le Chef kuoriutui ja loihti unelma aurinkokuivattutomaatti-feta-valkosipuli-basilika -pastat. Tämän huippukokin voi houkutella esiin punaviinillä, ja se siitä pullosta. 

Illalla nukahdin salongin sohvalle ja siitä tokkurassa yritin siirtyä myöhemmin omaan punkkaan. Siis unisena. Minä en juonut punaviiniä. Katsoin vähän ympärilleni ja kysyin S:ltä joka nukkui tyytyväisenä, että
"miten voit olla siellä, eikö sun pitäis olla vahtimassa?! Miten me voidaan molemmat nukkua?" Ihmettelin. 

S vastasi vähintäänkin yhtä tokkuraisena että me ollaan satamassa.
"Aijjaa" ja lamppu sammui uudelleen.
Aamulla löysin itseni omasta punkasta. Ilmeisesti vieläkin vähän väsyttää!

Off The topic:

Samulin tukka alkaa olla sen pituinen, että olo on kuulemma tuulen tuivertaessa samanlainen kuin Euroviisuissa olisi. Ehdotin että jos vähän leikkaisin noilla Fiskarseilla, mutta ei jostain syystä kelpaa (?! :D). Ranskalaisten kampaajien kanssa on kielimuuria ja espanjalaisista kampaajista oli niin huonoja kokemuksia että parempi pitää tämä tuulitukka. S soittelee jo aika sujuvasti tuota kitaraakin, että tiedä sitten vaikka Euroviisuissa hänet nähtäisiin! Ehkä koiramme opettelee laulamaan nimittäin minusta ei siihen ole ja tuntuu että vaikka S onkin aika multitalentti niin parempi kuitenkin vielä keskittyä vain kitaraan.