Suomi - Ruotsi genaakkerikisa Portugalin edustalla!

Sunnuntaina rantauduimme Figueira da Foziin (Fig Foz) hyvän purjehduspäivän päätteeksi. Olimme lukeneet Fig Foziin vievän joen ikävästä virtauksesta, joten pyrimme myös sinne slackilla. Ajoituksemme onnistui ja pääsimme satamaan ongelmitta. Nukuimme vain yön satamassa, emme tutustuneet paikkaan yhtään sen enempää, vaikka kaupunki ja satama vaikuttikin erittäin viihtyisältä ja sataman läheisyydessä olisi ollut ikuisuuteen jatkuva ranta. Suihkut ja wc löytyi, wifi toimi vain satamakonttorin tiloissa. Laiturilta sähköt ja vesi, tosin vesi maistui mielestämme oudolta, vähän pyöreältä, onneksi olimme täyttäneet tankit juuri edellisessä satamassa. Pyykinpesukone oli myös. Satamamaksu oli 31€ 10-12 metrisiltä veneiltä. Me päätimme jatkaa matkaamme heti seuraavana päivänä, sillä lähettelimme sähköpostia tanskalaisen veneen kanssa, ja sovimme sundownerit seuraavaksi illaksi yhdessä Nazareen.

Maanantaina lähdimme satamasta aamulla kympin jälkeen, ja pitkästä aikaa huomasimme kolmen muunkin veneen suuntaavan etelään kanssamme. Täällä päin on ollut suorastaan ihmetyttävän vähän kanssa purjehtijoita, satamissa kyllä näkee matkapurjehtijoita, mutta merellä ne katoaa valtavalle Atlantille. Nyt veneitä oli meidät mukaan lukien kisassa neljä. Yksi vene oli 42 jalkainen, ja varmisti kärjen pitämisen jo aluksi painamalla moottorilla pitkälle ohi ennen purjeiden laittoa. Yksi oli suuri katamaraani, joten voiko senkään kanssa nyt täysin kisata yksi runkoisella? Todellisen kisan saimme sen sijaan viritettyä rakkaan naapurimaamme, eli ruotsalaisten kanssa. Heillä oli 37 jalkainen Linjett vene, joten miksipä ei ;) olimme jutelleet miehistön kanssa satamassa, heillä oli samat aikeet kuin meillä Kanarialle saakka, mutta sitten he aikoivat osallistua ARC:n. 

Aluksi saimme maatuulesta vauhtia ja meillä oli isopurjeen lisäksi ylhäällä genua.

Kuvassa ruotsalaisvene aallon harjalla 

ja aallon pohjalla

Hetken päästä tuuli kuitenkin tyyntyi täysin vauhtimittarimme näyttäessä 0,0 knots. Nämä Ruotsalaiset eivät tienneet, että meidän kanssa pitää olla tosissaan, onhan meillä jo alkureissulta CV:ssä kahden ruotsalaisveneen karilleajo :D (pahoittelut, mutta se oli heidän omaa tyhmyyttään). 

Kun tuuli vihdoin alun lilluttelun ja sen jälkeen noin tunnin koneella ajon jälkeen vihdoin heräsi. Vaihdoimme genuan genaakkeriin. Tässä vaiheessa ruotsalaisveneen kannella alkoi tapahtua ja pian myös he vetivät sukasta valtavan kauniin pallopurjeensa tuulen vietäväksi. Näin olimme melko tasaisissa lähtöasetelmissa. Lähes samankokoinen vene ja saman tasoiset (ainakin määrällisesti:) purjeet. Me olimme olleet alusta saakka hieman edellä, sillä lähdimme satamasta vähän heitä ennen.

Sanoin jo tässä kohtaa S:lle, että tästä tulee sellainen jännitystrilleri, etten voi poistua legin aikana edes käymään vessassa ja ruoankin on syytä tulla mielellään suuhun saakka valmiina, tai edes skuuttiköyden ja ruorin viereen. Onneksi maileja oli luvassa vain noin 35, eli 6-7 tunnin setti. Siinä sitten istuinkin kuin tatti yrittäen pitää parhaan mahdollisen vauhdin yllä. S touhusi ties mitä välillä sisällä ja välillä ulkona. Hänellä näyttää olevan joka legille jonkinlainen pieni suorituslista tehtäviä, jotkut tärkeitä, toiset vähemmän tärkeitä. Minä en oikein pitänyt edellisestä minulle osoitetusta tylsästä auringon polttamien tarrojen poistamistehtävästä, joten en edes kysynyt voisinko jotenkin auttaa tyhjentämään hänen to-do jättiläislistojaan, vaan keskityin kisaamaan :D 

Ruotsalaisveneellä oli lähettävä AIS, joten näin plotterilta heidän vauhtinsa. Jossain vaiheessa se oli muutamankymmenyksen enemmän kuin meidän - Ruotsi oli siis antanut myrskyvaroituksen! 

Me pidimme silmämääräisesti koko ajan etumatkaamme. Tuulimittarimme on ollut rikki Leixoesta saakka korjausyrityksistä huolimatta, joten näen vaan vauhtituulemme, en lainkan tuulen suuntaa tai tosituulta. Genaakkerimme on tehty niin, että sillä pystyy ajamaan 90-120 tuulikulmaa. Nyt kuitenkin tuulikulma oli tiukka ja varmasti noiden rajojen ulkopuolella. En halunnut ottaa kurssia liikaa merelle päin, sillä näin olisimme pidentäneet matkaamme ja vaikka vauhti olisi ehkä ollut inansa parempi, olisimme hävinneet matkassa jos ruotsalaiset olisivat jatkaneet tyynesti rantaa seuraillen. Jossain vaiheessa touhujensa lomasta S loihti meille tonnikalaleivät ja hänkin tuli kisailemaan. Tässä vaiheessa olin tosin jo raportoinut vähintään kymmeneen kertaan tilanteesta ja hermoillut kun plotterimme hävitti sijaintimme (vanha vika joka tuli edellisen päivityksen yhteydessä) ja puuttasi itseensä uudelleen aika ajoin. S päivitti plotteriimme takaisin vanhan version ja näin se toimi normaalisti loppuun saakka moitteetta. 

Tuulen ollessa hentoa, huomasin, että ruotsalaiset saavat meitä hitaasti mutta varmasti kiinni. 

Ehdotin että jos vaan vähän avataan vielä lisäksi genuaa ja yritetään näin saada lisää vauhtia. Tuulen suunta oli juuri sellainen, että purjevirityksemme kesti sen. Mitäpä sitä ei tekisi että voittaisi ruotsalaiset:D

Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti ollut tuottoisa kokeilu. Tuntui että vauhti ei parantunut juurikaan, joten kiskoimme genuan takaisin sisään ja katsoin kauhusta kankeana kun kilpakumppanimme lähestyi takaa päin. 

Hetken päästä tuuli kuitenkin kasvoi muutaman kymmenyksen uudelleen, ja niinpä oli meidän vuoromme kuroa heidän saamansa lähietäisyys uudelleen kaulaksi ja me lähdimme suorastaan lentämään. Me olimme selvästi parempia inansa kovemmassa tuulessa, kun he taas saivat kurottua välimatkaa hennolla tuulella. Vauhtia oli aiemman 4 solmun sijaan nyt 7-8 solmua. Ei nyt mitään huippulukemia mutta niitä ei nyt tarvittu. Tämä riitti. Saimme uudelleen etumatkaa ja plotterin mukaan ruotsalaiset pysyivät kuin pysyivätkin sen saman mailin verran perässämme koko loppumatkan. Voi sitä riemun määrää :D voisiko tätä hauskempaa päivää enää olla =] 

Rantauduimme Nazareen kuuden maissa. Maisemat Nazaren edustalla ovat kerrassaan upeat. Vesi on turkoosia, vaaleat kaupungin rakennukset ja kultainen hiekkaranta sekä ylhäinen korkea rinne jonka päällä linnoitus, luovat sanoin kuvaamattoman kauniin maiseman jota voi vain ihailla. 

Sataman edustalla on jonkin verran pohjan korkeusvaihtelua, joka synnytti melkoisen svellin juuri niille main kun suunnittelimme purjeiden laskemista. Pääsimme loppumatkan vielä komeasti virsikirjalla 

ja sitten verkkoja väistellen aaltojen pyörittäessä venettä saimme purjeet alas ja vihdoin aallonmurtajan takana meno rauhoittui.

Satamia on aallonmurtajan takana kaksi, ja kiitos s/y Pantheran aiemmista kommenteista, valitsimme vasemman puoleisen, paljon mukavamman sataman. Oikean puoleinen satama on täynnä kalastusverkkoja ja -aluksia jne kun taas vasemman puoleinen on nähtävästi siistimpi ja mukavampi. Tanskalaiset ystävämme tulivatkin tervehtimään meitä melko nopeasti ja niinpä ilta hurahti mukavasti heidän kanssaan kuulumisia vaihdellen ja tapaksista nauttien sitloodassamme.

Saimme ruotsalaisveneen miehistöineen viereemme satamassa ja päivän purjehduksesta heitettiin vitsiä. Viimeisenä rantaan saapui vielä samaan aikaan kanssamme edellisestä satamasta lähtenyt katamaraani. Kiva päivä ja erittäin onnistunut purjehdus kaiken kaikkiaan!!