tiistai 24. maaliskuuta 2015

El Hierro ja 26 purjehdustuntia myöhemmin

Lauantai aamu sarastaa. Nyt on ollut kylmä. Kuulemma kylmin talvi ja kevät 20:een vuoteen Kanarialla. Niinpä tietenkin ja kun minä olen sen lämmön perään! Nyt kun bussit ja kyydit ovat selvinneet, menemme oikealle bussipysäkille oikeaan aikaan ja matkaamme El Hierron pääkaupunkiin Valverdeen, jonne menee saaren eteläosasta bussilla tunnin. Matkalla on sumuista ja satelee vähän, mutta kun pääsemme perille pääkaupunkiin, aurinko paistaa. Tuuli on kuitenkin kylmä! Minulla on päällä pitkät housut, umpinaiset kengät, pitkähihainen, neuletakki, kaulahuivi ja purjehdustakki. Siis vähän kuin syksyisin tai keväisin Suomessa, ja olen umpijäässä! Auringon lämmöstä huolimatta tuuli on jäätävän kylmä. Kävelemme pitkin katuja, ja päädymme pääaukiolle kauniin kirkon luo.



Käymme syömässä ehdottomasti reissumme parhaat American toastit ja tuorepuristetut mangomehut. Nam!


Teemme vain pikakierroksen kaupungissa ja koko saarella.


Palaamme bussilla takaisin saaren eteläosaan veneellemme, ja mitä ihmettä: rannalla, laiturilla ja veneissä on ihmisiä uikkareissa ottamassa aurinkoa. WHAAAT?! Menikö minulta nyt jotain ohi, olenko tulossa kipeäksi, onko muut jotenkin tärähtäneitä, olenko tottunut liian lämpimään vai mikä juttu? Tuijotan ihmisiä jotka vetävät aurinkorasvaa hipiäänsä. 

Menemme veneellemme aikeissa lähteä jatkamaan matkaamme GC:n kautta Kanarian idässä oleville saarille, Fuerteventuralle, Lanzarotelle ja Islas Craziosalle. Edessä olisi noin 140mailin yön yli purjehdus Las Palmasiin. 

El Hierron saari on kaunis ja siellä olisi varmasti keksinyt tekemistä useaksi päiväksi. 



Siellä on kuitenkin jopa liian rauhallista meidän makuumme. Meidän tarkoitus oli muutenkin vain poiketa siellä, sillä nappaamme useammassakin mielessä kolmannen crew memberimme mukaamme Las Palmasista. Tästä lisää sitten myöhemmin.

Nyt kun istun nämä kaikki vaatteet päällä sitloodassa, havahdun siihen, että alkaa tulla kuuma. Hetkinen, täällä ei tuule! Olin varautunut todella kylmään purjehdukseen, mutta kun viimein irrotamme köydet ja suuntaamme merelle, pitkät housut ja pitkähihainen paita onkin aivan liikaa. 

Täällä lämpötilaerot vaihtelevat siis hurjasti. Lähes jokaisella saarella homma on mennyt niin, että saaren pohjoisosassa on kylmä kun eteläosassa otetaan aurinkoa. Koillistuuli on vallitseva, ja kun se pääsee puhaltamaan kunnolla, shortsit on vain haaveeni purjehduslegeillämme. Toisaalta taas vaikka itätuuli on lämmin, se aiheuttaa ärsyttävän African weatherin, eli sitä hiekkaa on joka paikassa!

Nyt seilaamme mukavalla 8m/s sivu/kryssituulella kohti seuraavaa määränpäätämme auringon lämmittäessä. Kryssiruoaksi tuo hamppari ei ehkä ole se helpoin!:)


S pleissaus ja muissa köysi puuhissa.


Delfiinit viihdyttävät meitä oikeastaan vähän kuin koko matkan. Niillä on selvästi hauskaa ja ne nauttivat!

Myöhemmin tuuli ensin laski kokonaan. Sitten nousi 15m/s (joka on jo aika kova kryssikulmalla) ja tuli suoraan vasten, laski sitten taas kokonaan noustakseen en enää tiedä monennenko kerran. Viimeisen kerran kuitenkin tuli manattua pienen hetken että mitä järkeä tässä taas on. Se oli vain hetken notkahdus, sillä kohta kolmimetrinen sivuaallikko ja 16m/s tuuli taas rauhottui ja sade muuttui auringoksi. 

Kanarialla saarten välissä purjehtiminen on usein melko vaihtelevaa tuulen suhteen. Saarten välissä ja niiden toisella laidalla on jo aiemmin selittämäni kiihdytyskaistat, kun taas toisella puolella ja yleensä saarten eteläpuolella (riippuen tietysti tuulesta) on kunnon lee eli suoja, jossa ei tuule yhtään. Myös aallokko voi tulla ristiin, olla kovaa tai sitten sitä ei ole yhtään mutta tuuli on hyvä, joka on tietysti unelmatilanne (näitä on ikävä kyllä harvoin). 

Kanarian kolmesta läntisestä saaresta suosittelemme ensimmäisenä La Palmaa ja sitten La Gomeraa. El Hierro on kaunis, mutta näillä kahdella muulla saarella olet jo nähnyt oikeastaan samat asiat. El Hierro on todella hiljainen saari. Toki jos mielesi tekee sukeltamaan, voi El Hierro olla mielenkiintoinen kohde, sillä sen vedenalainen elämä on rikasta. Älä kuitenkaan odota värikkäitä koralleja, sillä siellä on ollut jokin aika sitten vedenalainen tulivuorenpurkaus, jonka vuoksi näet mahdollisesti vain paljon mustaa laavaa. 

26 tunnin purjehduksen jälkeen olemme taas LaPassa hoitaaksemme toivottavasti nopeasti pakolliset hommat ja jatkaaksemme sitten matkaa itään päin. Maileja kertyi 158, ja meitä otti jo vähän avomeripurjehdukseen tottuneina jonkin verran päähän alati vaihteleva tuuli ja mainingin päälle rakentuva tiheä aallokko, pitääkö niitä purjeita koko ajan olla säätämässä ja reivaamassa ;) :D?!

3 kommenttia:

  1. Hei, kiitos tästä postauksesta! On mielenkiintoista lukea millaista siellä kaukana on purjehtia todellisuudessa näin saaristomerellä purjehdukseen tottuneena. Toki ajattelee että siellä on omat haasteensa, mutta yllätyksenä tuli nuo aiemmin mainitsemasi squallit ja kiihdytyskaistaefektit jne. Kiitos hyvästä blogista ja onnea matkaanne! Päivi

    VastaaPoista
  2. Me olimme perheemme kanssa Kanarialla vain viikon lomalla helmikuussa, ja on totta että siellä oli kylmempi kuin aiempina kertoina kun olemme siellä lomailleet. Kiitos näistä länsipuolen saarten esittelyistä, pitääkin seuraavan kerran ottaa visiitti johonkin noista, ehkä tuonne La Palmaan. Ihanaa että laitat blogiisi niin paljon kuvia, se havainnollistaa aina niin paljon paremmin. /Elina

    VastaaPoista
  3. Hei, ja kiitos kommenteista sekä positiivisesta palautteesta! La Palmaa voi kyllä suositella :) Iloista kevättä!

    VastaaPoista