Minulle osui yölle kolme vahtia, ensimmäinen päättyi puoliltaöin, toinen puoli kolmesta puoli kuuteen ja viimeinen alkoi aamulla puoli yhdeksän. Hienoin oli kolmesta kuuteen, kolme tuntia kannella livahti kuin huomaamatta, vaikkei yöllä paljon nähtävää ollutkaan. Kuitenkin koko ajan tarkkaili majakoita ja loistoja, ja toisia aluksia. Kalaverkkoja ei ollut edes toivoa koittaa bongailla. Meitä tuli vastaan joku iso alus, josta ei edes kuunsillan kohdalla näkynyt mitään muuta kuin kulkuvalot. Plotterissa näkyi kolme mystistä alusta ihan edessämme, välillä niistä hävisi yksi tai kaksi, mutta lopulta niistä ei ohitettaessa näkynyt edes valoja. Aavelaivoja? Välillä pimeästä ilmestyi lokki, kuin pieni valkoinen haamu, ja hävisi takaisin pimeyteen.
Yöllä oli yllättävän lämmintä, vaikka tuuli olikin aika kova. Asiaan voi tietysti vaikuttaa sekin, että päälläni oli oman kerrastoni lisäksi myös mieheni vaatteita. Olo on aika topattu! Ja voin vakuuttaa, että reilun vuorokauden purjehdus ei tee hyvää naisihmisen hiuksille; pipo ei lähde päästä ennenkuin pääsen suihkuun!
Aamuvahdille herätessäni oletin, että paistaa aurinko, koska nukkumaan mennessäni oli upea kuutamo, enkä muista nähneeni aikoihin linnunrataa niin selvästi. No, ei paistanut aurinko ei. Näkyvyys oli vajaa sata metriä, ja sai tähystää sumuun ihan tosissaan - ja sitten alkoikin nähdä sumussa vaikka mitä. Oli todella epätodellinen fiilis, kun horisontti ei ollutkaan suora vaan myllersi maininkien mukaan. Kuin maailman reuna olisi ollut juuri edessä.
Oman vahdin jälkeen oli juhlaa ottaa jääkaapista "leipätehtaamme" illalla valmistama täytetty patonki, nautiskella se ja mennä nukkumaan. Ei tarvinnut paljon unta odotella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti