tiistai 9. syyskuuta 2014

Kuolemanrannikon vaaleat hiekkarannat

La Coruna on kaunis ja suuri kaupunki.



Ainoat järkevät kokonaisuutta kuvaavat kuvat ovat yllä, sillä olimme liikkeellä skeiteillä, joten järkkäri odotti kiltisti veneellä pääsevänsä mukaan sitten turvallisimmille seikkailuille. 



Kuvassa vanha skeittaajahirmu S, ja taustalla vielä vanhempi majakka la Torre de Hercules, joka on tarinan mukaan maailman vanhin majakka.

La Corunassa on kaksi satamaa, toinen lähempänä kaupunkia, ja toinen heti aallonmurtajan takana. Me jäimme kauempaan satamaan, eli Marina Corunaan. Yö maksoi meidän kokoiselta veneeltä 27€ ja hiluja päälle (tosin tässä Gijonista saatu -15% alennus, satamilla on keskenään jokin diili). Satamassa netti, sähköt, vedet, ok suihkut ja vessat sekä pyykinpesumahdollisuus ja dieseliäkin sai. Satamakonttorin työntekijät puhuivat hyvää englantia ja palvelu oli kaikin puolin hyvää. 

Satamassa on minimarket, jonka palvelu tosin sitten ei ollutkaan ihan niin hyvää! Kauppias oli melko tympeä ja hänen siestansa venyivät suomalaisen mittakaavassa  päivä päivältä pidemmiksi. Täällähän  siestaa vietetään yleensä klo 14-16/17 välillä. Minimarketin ovessa oli lappu jossa ilmoitettiin kaupan olevan auki joka päivä tiettynä kellonaikana. Kun sitten kauppiasta ei näkynyt, kävimme kysymässä satamakonttorista onko heillä tietoa tämän herran liikkeistä. Satamavahti ilmoitti että kauppias on kalakisoissa =)
Kun sitten 1,5 h odotuksen jälkeen pohdimme onkohan hän edelleen kalakisoissa (kellon ollessa jo pitkällä iltapäivää yli siesta ajan), satamavahti totesi että nyt kauppiaalla on varmaan jo omaa lomaa sillä kalakisat ovat ohi :D.. Näin suomalaisella mentaliteetilla pidemmän päälle tämä on vähän rasittavaa. Kaupat ovat auki silloin kun ovat, jos ovat.. Missään ei lue, tai harvoissa paikoissa lukee liikkeiden aukioloaikoja, ja jos lukee, ne tuskin pitävät paikkaansa. Pienemmissä paikoissa on siis täyttä säkää saako maitopurkin ostettua vai ei. Toisaalta melko ihailtavaa toimintaa, kaikki ottaa easyä ja elämä kulkee fiilispohjalla!

La Corunassa olisi ollut varmasti paljon hienoa nähtävää, kuten jo mainitsemani maailman vanhin majakka la Torre de Hercules sekä heti sataman läheisyydessä sijaitseva linna. 


Tällä kertaa emme tutustuneet sen enempää kaupunkiin. Sekä Gijon, Aviles että Ribadeo ovat olleet hienoja paikkoja, mutta nyt kaupunki ja satama kiintiömme alkoi olla täynnä. Ja oikeastaan juuri sopivaan aikaan, sillä La Corunasta eteläänpäin alkaa olla hienoja ankkuripaikkoja! 

Sunnuntaina lähdimme sadetta pakoon merelle ja suuntasimme eteläänpäin aurinkoa toivoen. 



Meidän oli tarkoitus surfata myös La Corunassa, mutta siellä fasiliteetit eivät olleet kunnossa, joten lähdimme eteenpäin. Purjehdimme yön yli ja saimme ihailla mm. upeaa auringonlaskua joka väritti taivaanrannan  upeaksi juuri ennen nukkumaan painumistaan sekä yöllisiä delfiinejä, jotka tulivat viihdyttämään meitä kahteen otteeseen yöllä ja vielä aamullakin kurkkaamaan onko kaikki hyvin.




Galician kuuluisin rannikko on kuolemanrannikko. Kuoleman rannikko tarjoaa nimestään huolimatta upeita elämyksiä luonnon ja rantojen ystäville. Karikkoiset vedet ovat vaatineet myrskyissä lukuisia uhreja, joista kertovat rantakallioilla kohoavat ristit ja muistomerkit. 





Me suuntasimme paikkaan nimeltä Playa Arena De La Secada ja heivasimme ankkurin hiekkaan. Ja näimme taas delfiiniparven hyppivän vähän matkan päästä veneestämme. 

Aluksi olimme hieman epäileväisiä rannan ja paikan suhteen, sillä koko poukama tuntui olevan miehitetty erikoisilla "kalalautoilla". 


Siis oikeasti koko poukama. 



Loppujen lopuksi paikka osoittautui kuitenkin aivan täydelliseksi viettää yö ankkurissa ja pulahtaa 21 asteiseen turkoosin siniseen veteen joka huuhtelee kullanvaaleaa hiekkaa. 





Ankkuripaikkamme oli suojaisa etelätuulelta mitä oli luvassa. Ankkurimme piti hyvin ja seuraavana aamuna S kyyditsi vieraamme Milhan ja Hosan (heidän nimet espanjalaisittain;) rantaan kumiveneellämme, sillä heidän matkansa jatkui Etelä-Portugaliin parempien aaltojen, eli surffikelien toivossa. Meillä oli todella hauska viikko heidän kanssaan! 

Päivällä S pulahti vielä veteen ja kävi hinkaamassa edellisellä sukellusreissullaan havainnoimansa parran eli levän pois peräsimestämme. 



Täällä kyseistä hommaa, eli peräsimen ja kylkien yms pohjan rapsutusta saa harrastaa usein, sillä levä jää nopeasti kiinni veneen pohjaan, ja se hidastaa tietysti vauhtia sen lisäksi että on epämukavaa. 

Tänään matkamme jatkuu Vigon lähelle jälleen ankkuriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti