perjantai 21. marraskuuta 2014

Ankkuroinnin tähtihetkiä Las Palmasin ARC huumassa

Keskiviikkona purjehdimme viereiselle saarelle Gran Canarialle Las Palmasiin. Legissä ei ole mitään muuta mainitsemisen arvoista, kuin että se oli yksi kököimmistä legeistä koko reissullamme. Tuuli vaihteli 1-13 metrin välillä, kääntyi koko 55 mailin legin aikana 270 astetta ja lähes koko ajan satoi. Ankkuroimme pimeällä Las Palmasin sataman viereiseen ankkurilahteen, joka oli suhteellisen täynnä veneitä.

Koko Las Palmasin satama on täynnä ARC:n (Atlantic rally for cruisers -tapahtuma) osallistuvia veneitä. 


ARC:n lähtöä, joka tapahtuu siis huomenna, mekin halusimme tulla katsomaan.  Satama on tupaten täynnä kisaan osallistuvia veneitä, juhlaliput ja muut mainisliput liehuvat, veneitä täytetään muonalla, vedellä, diesel kanistereilla, huolletaan ja tarkistellaan. 


Tunnelma satamassa on aika hauska, yhteisöllisyys näkyy ja tuntuu.

Tapasimme myös s/y Iiriksen poppoon täällä. Heidän blogiaan olemme seurailleet ennenkin. Tapasimme myös s/y Dysselin uudelleen. Pääsimme käymään 2008-2009 Volvo Ocean Race kisaveneessä sisällä ja saimme kattavan esittelyn veneestä, joka oli mielenkiintoinen. Kysessä on englantilainen charter jonka 7 hengen runkomiehistöön 10 hengen suomalaismiehistö on hypännyt ja päättänyt osallistua ARC:n. Kuvassa me saammekin juuri esittelyn mm. VOR:n purjehdusominaisuuksista.


Perjantai päivä kului sekä vanhojen että uusien tuttavuuksien seurassa, Las Palmasin satamaa sekä ARC huumaa ihmetellessä. Illalla lähdimme vielä ankkuripaikalta kumiveneellä satamaan, mutta ukkoskuuron yllättäessä meidät, tuli kiire takaisin veneelle. Tuuli yltyi ja sade hakkasi. Kumiveneemme moottorin akku oli kätevästi jätetty latautumaan Dysseliin, pojat olivat saunomassa ja ovi lukossa, joten eipä auttanut kuin soudella reippahasti sateen ja tuulen saattelemana kotiin. Ei kovin rentouttava ilta!

Perjantaina ankkurimme petti ja tuulenpuuskan johdattamana livuimme yhä lähemmäs takanamme ollutta venettä. Onneksi olimme kumpikin kannellla ja hereillä. Katsoin taaksemme ja totesin ääneen että nyt on kyllä liikuttu ja niinpä ankkurihälytys alkoikin laulamaan. Olimme onneksi nopeasti tilanteen tasalla, käynnistin moottorin ja S meni kannelle temppuilemaan ankkurivinssin ja ankkurin kanssa. Livuimme vaivihkaa kahden veneen väliin poikittain (kolme venettä muodosti H -kirjaimen ja me olimme poikittain välissä. En voinut käyttää moottoria ettei tripline mennyt potkuriin. Pelkäsimme että ankkuri menee sekaisin toisen veneen ankkuriketjun kanssa, mutta onneksemme S sai kiskottua ankkurin ylös ja pääsin ohjailemaan venettä normaalisti. Ankkuri oli kuitenkin pitänyt jo kaksi yötä ja puolitoista päivää, ja edellisen illan tuulenpuuskat olivat varmasti kovempia kuin tämä minkä mukaan lähdimme. Miksi se petti, sitä emme saa tietää. Tosin ankkurin mukana pohjasta nousi joku t-paita ja jotain muuta roinaa, tiedä sitten häiritsikö se, vai olimmeko yön aikana vain kääntyilleet ja ankkuri oli jotenkin kaivautunut irti. Tästä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, mutta onneksi olimme veneellä ja vieläpä kannella emmekä maissa! Pohdimme hetken mitä teemme, ajoimme samaan paikkaan ja tiputimme ankkurin uudelleen. Nyt lisäsimme myös ankkuriketjua ihan reilusti. Peruuttelimme ja yritimme testata ankkurin kestävyyttä. Nyt se piti ainakin tähän suuntaan vaikka laittoi pakin täysille. Englantilainen katamaraanimies oli kaiketi nähnyt episodin ja pelästynyt, sillä hän huuteli meille että olemme liian lähellä eikä hän saa nukutuksi yöllä jos emme siirry. Sama enkkuäijjä jota olimme yrittäneet tervehtiä aiemmin ilman minkäänlaista vastakaikua. Tämä ankkuripoukama on sen verran täynnä veneitä, että monet veneet ovat todella lähekkäin, eikä tosiaan riitä että oma ankkuri pitää, vaan muidenkin ankkurien on pidettävä! Teki mieli huutaa hänelle takaisin, että eipä hätää, sittenhän meitä on kaksi jotka eivät nuku ensi yönä. Sen sijaan kuitenkin siirryimme kertalleen ja otimme etäisyyttä tähän kattiin. Kunnes hetken päästä kaiketi jollain muullakin petti ankkuri ja vene siirtyi edelliselle paikallemme tämän katin viereen - joten hyvää yötä vain! Sen verran mekin kuitenkin pelästyimme, että pysyttelimme veneellä koko päivän ja tutkailimme tilannetta. Toisaalta eipä olisi huvittanut siihen tuuleen ja sateeseen, joka ripotteli vähän väliä, lähteäkään soutamaan. 

Vähän sateisempaa ja syksyisempää täällä on nyt kuin aiemmin. Voi olla, että otamme nopeasti purjeet allemme ja suuntaamme saaren eteläosaan (jossa on tilastollisesti varmemmat aurinkoiset kelit ja lämpöisempää kuin pohjoisessa) heti kun saamme vieraamme, Tiian ja Juhon, veneelle reilun viikon päästä. Heitä jo odottelemmekin kovasti!:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti