Päivä Sevillassa

Perjantai päivän vietimme Sevillassa, jonne ajoi reilun tunnin Cadizista. Haimme pienen Fiat Pandan vuokralle, jolla köröttelimme motaria pitkin tähän Andalucian pääkaupunkiin. 

Aloitimme tutustumalla Plaza Espanan aukioon. Aukio rakennettiin vuonna 1928 vuoden 1929 iberoamerikkalaisen maailmannäyttelyn vuoksi ja se edustaa espanjalaiselta arkkitehtuuriltaan uusrenesanssia.

Täällä alkaa lämpötilat olla pikku hiljaa sellaisissa lukemissa että jopa minä saatan syödä varjossa, tai suostua kävelemään varjon puolella. Perjantaina oli vain noin 29C lämmintä, kun lauantaiksi Sevillaan luvattiin 36C. Perjantain muutamat pilvenhattarat taisivat olla meidän onni mutta viuhkamyyjän harmi.

Tutustuimme kaupunkiin kävellen. 

Nälän yllätettyä tainnutimme sen kolmen ruokalajin 10€ menu del dialla, johon kuului mm. vuohenjuustosalaatti. Tämä herkullisuus oli maustettu kaiken muun hyvän lisäksi hunaja vinegretellä, NAM! Tätä tavaraa pitää ostaa kaupasta.

Mahtoi hepoillakin olla kuuma! Ne tömistelivät tomerana kavioillaan vähän väliä maata ja yksi lähti kärryineen omin nokkineen tutkimaan kaupunkia. Siinä tuli ajurille hoppu kun polle otti omat ohjat käsiin. Enpä yhtään ihmettele, niin minäkin olisin tehnyt tuossa säässä! 

Sevilla on täynnä toinen toistaan vaikuttavampia rakennuksia, emmekä enää edes jaksaneet ottaa selvää kaikista saatika käydä sisällä.

Pääjutut tsekkasimme kuitenkin, alla kuvassa Sevillan katedraali.

Naps kuva, mitä sitten syötäisikään ja juotaisiin?! Jätskiä! Istutaanko vähän, on niin kuuma ja jalat kuolee... Kaupunkiin tutustuminen tällä kelillä oli vähän tuskaista.

Päivän päätteeksi haimme ystäväni Reetan bussiasemalta, jonne hän saapui Malagasta. Loppurutistus pikku Pandalla motaria takaisin Cadiziin ja 100 Montaditoksen kautta nukkumaan. Tämä 100 Montaditos on siis ravintola, josta saa tilata erilaisia Montaditos-leipiä eri täytteillä. Hauska systeemi. Pitää täyttää lappu mitä tilaa ja sitten kutsutaan nimellä hakemaan ruoka. Meidän mielestä hauskinta on kun camarero yrittää tavata nimiämme. Niinpä S on päädytty laittamaa Siisamiksi ja minä olen sujuvasti Huulio.

Tämä oli viimeinen autovuokramme. Meitä kumpaakaan ei huvita ajella ja seikkailla autolla enää missään, jotenkin nuo veneen laajat liikeradat on iskostunut niin syvälle tajuntaan että auton ratissa tuntuu lähes kammoksuttavalta. S sanoi jo jokin aika sitten että hän ei enää suostu ajamaan, joten ei siinä minun auttanut kun ottaa tämä viimeinen ajovuoro. Muutenkin tuo Espanjan ajokulttuuri aiheuttaa jonkinlaisia sydäreitä kun töötti laulaa pohjassa vähän väliä ja skootterit sinkoilee joka puolelta ohi. Minulle ei muuten tööttäilty, mutta kun yhdet uparit sorruin kerran heittämään niin kolme Senjoritaa säseränä antamassa palautetta ratin takaa. Merellä parempi!