perjantai 24. heinäkuuta 2015

Toteutettu unelma

C'est la Vie miehistöineen lipui Puhurin kotisatamaan muutama tunti sitten. Kaikki hyvin ja kiva olla kotona. 



Tunteemme kotiinpaluusta vaihtelivat ja kulkivat melkoista vuoristorataa oikeastaan Lissabonista takaisinpäin lähdettyämme. Ilmassa oli odotusta, ahdistusta, innokkuutta, iloa... Irtiottomme arjesta oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut kokemus ja olemme monella tavalla paljon rikkaampia kuin aiemmin. Edellä mainittuun ei kuulu pankkitilimme, vaikka kyllä matkapurjehtiminen onnistuu järkevällä budjetilla jos veneen varusteet on tarkoin harkittu ennen matkalle lähtöä. Olemme nähneet valtavan määrän uusia paikkoja, kaupunkeja, maita, jopa uusia mantereita. Pääsimme tutustumaan Euroopan kulttuurien lisäksi Afrikkaan ja Karibiaan. Rahkeemme riittivät paljon suurempaan mitä alun alkaen tavoittelimme.

Arvokkainta tässä koko vuoden seikkailussamme oli tietenkin niiden elämysten ja kokemusten lisäksi, joita alunperin lähdimme etsimään, ne uudet ihmiset joihin tutustuimme ja joista on tullut ystäviämme. Eniten vietimme tietysti aikaa s/y Leewayn Annen ja Jukan kanssa Atlantin ylityksellä. Lähtiessämme heidän matkaan emme tunteneet toisiamme lainkaan, mutta meillä oli hyvä fiilis koko Atlantin ylityksestä ja erityisesti Annesta ja Jukasta. Tämä fiilis osui nappiin ja vietimme yhden reissumme hauskimmista kuukausista heidän kanssaan! Olemme ikuisesti kiitollisia heille että saimme mahdollisuuden liittyä heidän miehistöön ja kokea sen kaiken mitä reissu meille tarjosi, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen mitä alkumatkasta oli, koko ylityksestä ja yhteiselostamme Leewayssa jäi superpositiivinen olo ja olemme pitäneet koko kevään yhteyttä ja sopineet jo treffit, asummehan samassa kaupungissa. 

Vietimme Karibialla myös viikon s/y Dysselin poikien Arimon, Ossin ja Antin kanssa, joihin tutustuimme ensimmäisen kerran Madeiralla ja meillä oli hauskaa jo silloin heidän kanssaan! Olemme myös kiitollisia heille siitä, että saimme purjehtia Dominikaanisesta tasavallasta aina Turksin saaren kautta Caicokselle. Aivan mahtavia nuoria miehiä ja loistoseuraa! Niin, koko Karibia keikautuksemme purjehdittiin siis vasta reissussa tutustumiemme ihmisten kanssa! 


Leewayn ja Dysselin lisäksi vietimme monen monta hauskaa iltaa tanskalaisten ystäviemme s/y Conquistadorin Vickien ja Jacobin kanssa. Meistä tuli läheisiä ja saimme jo kutsun purjehtimaan heidän kanssaan milloin vain ja mihin vain, omaan korvaan ja silmään tuo Malta houkuttelee aika paljon! Vietimme monen monta hauskaa iltaa heidän kanssaan eri satamissa, jopa eri mantereilla. 

Venekuntia olisi mainittavaa vaikka kuinka. S/y Emilyn Seppo tartutti meihin kitaransoiton, s/y Iiriksen Jonna ja Timo viihdytti meitä Oo Las Palamasissa ja asutti sekä vahti venettämme Karibian keikautuksemme ajan, s/y Elsa Arielin Jarkon ja Ritan kanssa saimme tutustua brasilialaiseen keittiöön ja vietimme hauskoja iltoja mm. Välimerellä... 

Juuri tästä kirjoitin jo aiemminkin; olemme tutustuneet tämän vuoden aikana niin uskomattomiin ihmisiin, ennakkoluulottomiin, hyvä sydämisiin, avuliaisiin, aitoihin, hauskoihin ja ihaniin! Satamissa huomaa, että ihmisillä on pääsääntöisesti jotenkin hyvä olla. Mistä se sitten johtuu? Vapaudesta? Kiireettömyydestä? Matalammasta stressitasosta? Auringosta? Who knows, ehkä kaikkien näiden combosta ja paljon muusta, asioista joita emme näe vaan koemme.

Vaikka tutustuimme reissumme aikana moniin ihaniin ihmisiin, oli parasta kuitenkin se aika jonka sai viettää ihan kaksin. Meistä tuli tiivis tiimi ja kaikki mikä liittyy purjehtimiseen omalla veneellä, pystyi oikeastaan tekemään ilman sanallista kommunikointia, sillä olimme jo niin tottuneita tekemään manööverit kaksin tai jopa yksin. Tämä on ollut kaiketi paras vuosi koko elämässämme, ja parasta siitä on tehnyt aika jonka on saanut viettää yhdessä rakkaimman ihmisen kanssa! Yhteiset kokemukset, elämykset ja tapahtumat. Tämä on oikeastaan melkoinen parisuhdekoulu jossa parisuhdetta koetellaan pidemmillä etapeilla ja tiukemmista sääoloissa koetellaan sen äärikestävyyttä. On upeaa huomata miten siitä on selvitty. Yhdessä. Tiiminä. 

Kaiken edellä mainitun lisäksi saimme myös viettää aikaa ystäviemme kanssa, joista osa lähti ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin matkaamme vaikka ei olisi edes ollut ikinä ennen purjehtimassa. Kiitos siis miehistön jäseninä toimineille aina kaikkeen valmiina olevalle ja avoimin mielin mukaan lähtevälle Ninnulle, ruotsin rantakaljaa inhoavalle Janille, aina yhtä rakkaille Reettalle ja Jonelle, kärkisumuttajakaksikko Miljalle ja Josalle, upean aitouden omistavalle Cilla-Kajsalle, ihanille Juholle ja Tiialle, rakkaalle Kaitaliinalle perheineen sekä tärkeälle Juho A:lle. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin isi-kippareillemme, jotka olivat kumpikin mukana paluumatkalla ja minun isäni lisäksi myös menomatkalla. 

Kiitos kaikille matkaamme seuranneille, sähköpostia ja muuta kautta yhteyttä ottaneille. Oli hauska huomata kuinka suuri joukko matkaamme seurasi blogimme kautta. Meihin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla jatkossakin, vastaamme mielellämme kysymyksiin koskien vastaavaa reissua. Blogi jatkaa varmasti olemassaoloaan ja tarinat saavat jatkoa tulevaisuudessakin.

Sitten kaikista tärkein. Mitä suurin kiitos teille kotijoukoille! Äideille, isille, ja sisaruksille sekä muille läheisille! Olette huolehtineet mm. posteistamme, tavaroistamme, autosäädöistä ja vaikka mistä muusta! Isäni huolehti lähes koko vuoden koirastamme! Lähtiessämme tähän reissuun tiesimme että teemme jotain sellaista mitä haluamme tehdä enemmän kuin mitään muuta juuri nyt, ja kun tekee sitä mistä pitää tai mitä rakastaa, on silloin myös onnellinen. Tiedostimme että tällainen reissu aiheuttaa myös huolta kotijoukoissa. Te kuitenkin kätkitte huolestuneisuutenne ja loppujen lopuksi kannustitte meitä lähtemään, saimme tukenne ja ymmärsitte että vain näin voimme olla 100% onnellisia, tekemällä sitä mikä tuntuu oikealta juuri tähän hetkeen. Me todella arvostamme sitä ja tiedämme että se ei ollut helppoa!

Olemme etuoikeutettuja saadessamme elää hetken erilaista elämää - elää unelmaamme kokonaisen vuoden. Siitä on turha potea huonoa omaatuntoa, ymmärsin sen onneksi ja pääsin eroon tunteesta reissun alkuvaiheessa. Olisihan kamalaa tuhlausta ollut jättää tilaisuus käyttämättä! Kaikkea ei voi mitata järjellä. 


Tätä kokemusta on vaikea jakaa. Olemme blogimme välityksellä pyrkineet jakamaan siitä jotain ja jakamaan myös tietoa, mutta on aivan varmaa että tätä kokemusta ei pysty jakamaan täysin, täyden ymmärryksen voi saada vain joku joka on kokenut saman itse. Tämä ei missään nimessä tarkoita että pitkän matkan purjehtinut olisi jotenkin erikoisempi tai parempi, kaikki kokevat asiat eri tavoin. Toisissa moinen reissu voi aiheuttaa täysin vastakkaisen reaktion kuin meissä ja meidänkin olisi ollut täysin mahdollista kokea tämä toisin. Kaikki meni kuitenkin toivotulla tavalla ja uuttakin kipinää löytyy. Toivon että jos matkakertomuksemme on kiehtonut ja mieltäsi kutkuttaa tehdä jotain samanlaista, niin Jimmy Cornellin sanoin kehotan menemään heti, sillä huomenna voi olla jo liian myöhäistä. 


Olemme oppineet luottamaan itseemme ja toisiimme sellaisella tavalla mitä emme usko että arjessa olisi ikinä tapahtunut. Olemme varmasti muuttuneet monellakin lailla, ja saaneet perspektiiviä maailmaan. Olemme oppineet, että haaveita voi toteuttaa ja omaa unelmaa on mahdollista elää!

Lähdimme tälle purjehdusseikkailulle oikeastaan aika pian häidemme jälkeen, joten vuoden häämatkamme on nyt ohi. Akut on täynnä ja tili tyhjä. Muuttorumban jälkeen olemme valmiita arkeen.



Mitä ihaninta kesää kaikille!

J & S

6 kommenttia:

  1. Tuo viimenen kuva kyllä pureutuu hienosti asian ytimeen. Osui ja upposi.

    VastaaPoista
  2. Upeasti kirjoitettu ja summattu... On kyllä ollut hauska seurata teidän purjehdusta blogin kautta! Tsemiä jatkoon ja uusiin seikkailuihin. Vaikea uskoa, että niitä ei tulisi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuin myös, bloginne on haravoita ahkerasti :) toivottavasti tavataan jossain päin Itämerta!

      Poista
  3. Kiitos tielle kivasta blogista. Olen seurannut blogia koko vuoden ajan, on ollut kiva seurata teidän matkaa ja purjehdusta. Tervetuloa Suomeen ja kaikkea hyvää teille :) -Henni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Henni, kiitos :) terveisiä paljon kaikille tutuille <3

      Poista