perjantai 19. heinäkuuta 2013

Poseidon takasi tasaisen kehdon keikutuksen!!

Perjantain vastaisena yönä, kun suuntamme oli Rönne, muutimme suunnitelmia tuulen ja sääennusteiden vuoksi. Päätimme, että suuntaamme suoraan Ruotsin etelärannikolle, sillä vauhti oli kova juuri siihen suuntaan ja ennusteet lupailivat yllätysyllätys, voimistuvaa vastatuulta seuraaville päiville. Emme halunneet "jäädä loukkuun" Rönneen, vaan yrittää hyödyntää pohjoistuuli sivutuulena ja luikkia esimerkiksi Gotlantiin.
Yöllä meno oli melkoista. Tuuli puhalsi yli 10 metriä sekunnissa mutta onneksi suunta oli meille nyt suunnitelmiemme muutoksen ansiosta suotuisa. Vauhti yltyi helposti 9 solmuun, vaikka iso oli reivattu ja keula pienennetty. Myös sisällä ilmeni vaikeuksia. Isäni oli raapaissut jalkansa johonkin huomaamattaan ja koko vessan lattia ja osittain salongin matot olivat nopeasti veressä. Paikkailin Janin kanssa hänen jalkaansa joka on nyt jo onneksi ihan kunnossa. Keulassa nukkuminen mahtoi myös olla elämys sekin: köydet hakkasivat mastoon ja keulapurje riehui kannella, ennen kuin saimme kaikki purjeet nätisti vetämään ja sopivan purjepinta-alan tuuleen nähden. Reetta yritti nukkua keulassa ja kun kurkkasin, hän valui sängystä vastaan ovella ja nauroi :D Jone totesi kerrostalon kokoisten aaltojen lomasta sitloorasta vahtivuorollaan "vähän siistii!" Ilmeisesti ihan ok purjehduskaste ensimmäiseen vuorokauteen siis. Tiedustelin myöhemmin Jonelta, että mitenkäs tuolla keulilla nukkuminen onnistuu. Hän totesi seuraavaa:" Oikein hyvin, laittaa jalat 90 asteen kulmaan ja ottaa tukee reunoista niin kyllä siellä sängyssä voi pysyä". Johon minä vastasin:" No mutta, kuulostaapa oikein mukavalta nukkumiselta lomalla!". Itse lytistyin veneen kylkeä vasten kun yöllä vaihdettiin halssia ja S valui käytännössä päälleni ja litisti minut seinää vasten. Sekin lähinnä nauratti. Isäni yritti nukkua salongin kapealla sohvalla niin että roikkui ja piti kiinni rustiraudasta. Janikin jaksaa vain hymyillä ja katsella pimeässä taskulampulla virtauslankoja. Asenne on siis ainakin kohdillaan kaikilla ;)! 

Aamu oli erikoinen; välillä oli lähes tyyntä ja välillä taas veneemme ratsasti aallon harjalla jälleen yli 9 solmua. Aamulla 7 maissa olimme aikeissa purkaa reivin ja nostaa ison kokonaan ylös, kunnes huomasimme että joku oli nyt pielessä. Ilmeisesti puomiliikki oli jotenkin saanut isonpurjeen alaosan ryttyyn ja näin ollen reivi oli yöllä repinyt purjetta. Purjeen alaosa oli siis rikki. Emme purkaneet reiviä, vaan jatkoimme sillä. Edessä olisi nyt etsiä purjeen huoltopaikka. Maileja on takana noin 1300. Ei nyt sinänsä yllätä että jotain sattuu ja tapahtuu.

Päivällä sää tyyntyi ja oli melko lämmin. Minä tähystelin kannella jonkin aikaa yksin kun muut nukkuivat. Merenpinta oli rauhallinen eikä lähistöllä näkyvissä ollut päänahkoja, vastaantulijoita tai muita laivoja joita tulisi väistellä. Sain lueskella rauhassa kirjaa, nauttia auringosta ja hieroa unihiekkaa silmistäni. Yöllä kun ei tullut juurikaan nukuttua korvatulpista ja muista silmälapuista huolimatta. Myöhemmin päivällä osa uskaltautui jopa uimaan.
Silmänräpäyksessä tuuli kuitenkin muutti suuntaansa. Suoraan naamaan tietysti, mitenkäs muuten! Olimme soittaneet Suomeen sääennusteita veljeltäni aiemmin aamulla, sillä netti ei pelannut vaikka olimme melko lähellä Ruotsin rannikkoa. Tuulen 180 asteen kääntyminen vastaiseksi olikin siis odotettavissa, mutta tuulenpaineen ei ennusteiden mukaan pitänyt olla kova. Nyt kuitenkin tuuli paikoitellen taas yli kymmentä metriä sekunnissa. Fiilis oli vähän kuin Biskajalla vastatuulessa. Keula hakkasi aallon tippuessa sen alta ja tuntui kuin vene menisi halki. Oletimme, että pääsemme vielä satamaan illaksi pienemmällä vastatuulella, mutta näköjään ei. Aurinko kuitenkin paistoi. Kyllä se silti harmitti. Edellisen päivän täydellinen Itämeridemo olikin taas yhtäkkiä muuttunut täydelliseksi Itämeri demoniksi. Kuten aiemmin kirjoittelin, on uskomatonta kuinka nopeasti sääolosuhteet vaihtuvat!

Illan suussa Reetta ja Jone olivat jo niin kokeneita konkareita, että he jäivät kaksin vahtivuoroin kun muut menivät lepäilemään ja kokkaamaan. Reetta "tähysti"
mutta onneksi Jonella oli homma hanskassa! 
Kun Reetta heräili hän tiedusteli että eikö se saari voisi tulla yhtään meitä vastaan. Kieltämättä sitä saattoi toivoa itse kukin.

Vihdoin saimme myös netin toimimaan ja pääsimme sääennusteiden sekä purjekorjaamoiden lähteille. S järjesti näppärästi heti huomiselle aamulle meille isonpurjeen korjauksen Kalmariin, joten toinen yönylisetti vielä edessä. Takana nyt yli 32 tuntia merellä ja edessä siis vielä reilu 50 mailia. Onneksi meno on nyt suhteellisen rauhallista köröttelyä vastatuuleen moottorilla. Saa nähdä mitä yö tuo tullessaan!

Suihku, ruoka ja uni maistuu varmasti huomenna! Ja kaikki edellä mainitut niin ettei lattia tipu jatkuvasti jalkojen alta;) sänky jossa on neljä jalkaa ja joka pysyy paikallaan sekä pimeä ja hiljainen huone vaikuttaa ihan utopistiselta ajatukselta! Mutta matkailu avartaa ja silleen.. ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti