Takana on siis 170 mailin koneistus Visbystä Utöseen. Kuten aiemmin kirjoittelin, lähdimme matkaan sakean sumun saattelemana. Meren pinta oli lähes tyyni. Välillä sumu hälveni mutta toisaalta saatoimme joutua keskelle sumua yhtäkkiä. Laivojen reittijakojärjestelmä leikattiin ja Ruotsin kohteliaisuuslippu laskettiin kuitenkin suhteellisen selvillä näkyvyyksillä.
Päivä kului auringosta nauttiessa ja sitlooraa vahatessa. Minä kokosin myös eri maiden kohteliaisuusliput yhdeksi lippujonoksi. niitä voidaan tarvita paluujuhlissa:D
Guernseyllä ollessamme keräsimme kiviä, joista osa oli "stressikiviä". Ideana siis, että niitä voi alkaa pyöritteleen käsissään kun päästään Itämerelle ja loman loppuminen alkaa ahdistaa. Noh, nyt niistä alkaa olla enää hiekkaa jäljellä! Onneksi elo- ja syyskuussakin on kuitenkin vielä hienoja ilmoja ja veneilykelejä. Toisaalta on kiva päästä kotiin, toisaalta taas tekisi mieli kääntää nokkaa 180 astetta viimeistään HETI!
Yö kului jo totuttuun tapaan vahtivuoroja vaihdellessa. Minun vuoroni olivat 23-01 ja 05-07. 23-01 vuoroni venyi 02 yöllä, sillä en malttanut mennä nukkumaan. Näin kävi joillekin muillekin miehistömme jäsenille. Tämä oli viimeinen yönylipurjehduksemme tällä reissulla. 05-07 vuorossani näin auringonnousun ja ajattelin että päivästä tulee hieno. Kun seuraavan kerran heräsin vahtivuorooni kello 11, olimme jälleen sumun keskellä. Pikku hiljaa puhelinkentät alkoivat toimia ja tämän mukana myös 3G. Kaikki sääennusteet lupailivat aurinkoa ja hellettä, mutta me näimme hädin tuskin 200 metriä eteemme. Alla olevassa kuvassa näkyy vastaantuleva aavelaiva, joka sukelsi sumuun meidän ohi, noin 100 metrin päästä. Tähystäminen oli siis oikeasti tärkeää!
Utösen saavuimme ennen kolmea edelleen sankan sumun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti