maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tekevälle tapahtuu...

Karman laki. Kun joku menee pieleen kaikki menee pieleen. Ei nyt mitään katastrofia mutta pieniä varotuksia. Eilen illalla kun kaikki oli valmista, miehistö oli käynyt saunassa ja vene oli purjehduskunnossa, niin kappas kappas, vahingossa hulahti vesitankkia täyttäessämme vettä sinne mihin sitä ei todellakaan kuuluisi hulahtaa, eli dieseltankkiin. Sitten alkoikin sen maallinen touhu. Loppujen lopuksi vettä imettiin bensatankista noin 1,5 litraa ja suodattimia vaihdettiin. Seuraavan kuvan arvoitus kuuluu: kuinka monta päätä mahtuu tutkimaan konekoppaa?


Vastaus on kuvan mukaan 4. Lähteminen venyi aamupäivään. Vastoinkäymisistä huolimatta lähdimme vesille innoissamme.
Kiva 11m/s vastatuuli ja "hieman" aallokkoa. Domino nappulat pysyivät kuitenkin sitlooran pöydällä.Pyöritimme vahtivuoroja 2 tunnin erissä. Pikku hiljaa nälkä alkoi hiipiä. Sitten se tapahtui: Belgiasta ostamamme saksalainen termospullo räjähti käsille. Onneksi mitään sen kummempaa ei sattunut. Yhdellä meistä vatsa sai vähän lämmintä vettä osakseen, mutta muuten kukaan ei saanut haavoja lasinsiruista eikä pientä osaa vatsasta lukuunottamatta palovammoja itselleen. Ja jälleen jäätävä säätäminen. Veneen perässä suihkuteltiin ja pudisteltiin niin itseämme kuin sisällä olleita mattoja. Onneksi keli oli rauhoittunut; tuuli laskenut ja aallokko pienentynyt. Sisällä imurointi ja siivoaminen sujui suht mukavasti.

Aurinko paistoi ja yhdelle meistä oli muodostunut kunnon bandat ja muutenkin käry kävi. Minä huidoin 50 kertoimisen aurinkosuojani kanssa kuin pikku lapsen perässä. Noh, vahinko oli jo sattunut. Eräs miehistömme jäsen oli sananmukaisesti liekeissä. Hän sai lempinimen SweBanda!

Illan tullen näimme länsipuolella taas yhden upean auringonlaskun. Samaan aikaan itäpuolellamme möllötti suuren suuri kuu. Mittasuhteet eivät ehkä näy kuvissa oikein.
Illan viilentyessä maisteltiin sisäisiä lämmittteitä.
Vaikka ruotsalaisilla on aina kaikki huvilat ja huussit niin viimesen päälle, niin on meillä suomessa ainakin joku todella paljon paremmin. Ainakin merellä. Nimittäin ruotsin reimarit on paikoitellen täysin kelvottomia risuja, kuten alla oleva kuva todistaa!
Olimme perillä Grankullavikenissä, Ölandin pohjoiskärjessä klo 22.10 ja maileja kertyi 50. Suht lyhyt merimatka, mutta sitäkin tapahtumarikkaampi! Monia huomionarvoisia asioita on taas opittu. Huomenna matka jatkuu Visbyyn.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti