Fuerteventura pähkinänkuoressa

Viime viikon lauantaita vietettiin Onnenpyörästäkin tutussa kohteessa Fuerteventuran Morro Jablessa ;) 

Onnenpyöräsaareksi melko viehättävä paikka; kuiva ja karu mutta kaunis!

Itse Morro Jable yllätti meidät. Ihana pikku lomanviettokohde, eikä muiden turistien määrä edes haitannut. Ainoa mikä aiheutti lievähköä kulmakarvojen nostatusta oli saksalaiset turistit jotka vaelsivat häpeämättömästi Aatamin asussa biitsillä kuin biitsillä. Saimme jopa mainoksen Naturist Resort nimisestä paikasta ja lehtisen sivuilla mallit vaelsivat alasti resortin altailla :D Ja meitä suomalaisia pidetään omituisina jos käydään saunassa alasti. Täällä saisi pientä siedätyshoitoa tuohon asiaan jos tarve vaatii. 

Joka tapauksessa täällä vesi on kirkasta, joskin edelleen viileää, 18 asteista. 

Ravintolat ja rantabulevardi houkuttelivat tuoksuillaan ja kauneudellaan. 

Olipa hauska nähdä pitkästä aikaa taas keltakultabiitsi. Täällä kun rannat ovat yleensä sitä tummaa hiekkaa.

 Morro Jablen satama oli kutakuinkin sitä, mitä satamakirjat kertovat. Vesi ja sähkö tuli laiturille, suihkuja tai vessoja ei näkynyt vaikka kai ne jossain oli, ruokakauppoja oli jossain lähettyvillä. Hinta pyöri vajaan 12€/yön tienoilla. Itse satama ei ole mikään kiiltokuva, mutta kilometrin säteeltä löytyy kauniita paikkoja.

Sunnuntai kului minulla ja S:llä merellä. Suutasimme noin 40 mailin päähän Puerto del Castillon satamaan. Ystäväni Milja otti pirssin alleen ja suuntasi surffille. Ei yhtään huono vaihtoehto, nimittäin päivä oli saaren itäpuolella (jota pitkin me etenimme veneellä) pilvinen ja saaren länsipuolella jossa on surffispotit, auringon lämmittämä. Meillä tuuli oli juurikin sieltä mihin yritimme joten vauhtimme oli niinkin hyvä kuin 3-4 solmua, mutta kun vihdoin pääsimme satamaan, olimme tyytyväisiä. Puerto del Castillon satama oli omalla tavallaan mukava. 

Tämä paikka on kehittynyt ainakin ympäristönsä osalta siitä mitä 2011 satamaopuksemme paikasta runoilee. Se pitää paikkaansa, että vierasvenepaikkoja on vain vähän, mutta esimerkiksi suihkut olivat uuden karheat, joskaan se ei sananmukaisesti paljon lämmittänyt sillä vesi oli jääkylmää. Vesi tulee laitureille samoin kun sähkö. Lähistöltä löytyy kauppoja ja muita turistihömpötyksiä. Hiekkarantakin oli, mutta se ei houkutellut viileän koillistuulen vuoksi. Satamamaksu oli noin 24€/yö.

Vesi on uskomattoman kirkasta ja siksi satama-altaaseen saapuminen oli kuumottavaa. Syvyyden tippuessa viiteen näkyi sataman pohja kivineen selvästi. Satama-altaasta bongasin myös rauskun! Satamaan saapuessa on tarpeellista vilaista satamaopasta, sillä sisääntulon itäpuolella on reeffi, johon aallot kaatuvat. Sisääntulo on siis syytä vetää etelänpuolelta ja olla suht tarkka, sillä "väylän" molemmin puolin on matalaa. Mitään merimerkkejä ei aiheesta sen enempää ollut havaittavissa vaikka plotterin ja muiden systeemien mukaan niitä siellä pitäisi olla. Satama-altaassa vettä oli 2 metriä. Paikka olisi pitänyt varata etukäteen mutta me emme moisiin ole enää jaksaneet ryhtyä, eihän nyt ole high-season.

Kateissa olleet merimerkitkin löytyivät lopulta

Maanantaina lähdimme porukalla ystäväni hyväksi toteamalle surffispotille saaren lounasosaan.

Milja tutkiskelee onko niitä surffi aaltoja vai ei?!

Meidän "surffipaku" oli aika pähee :D!

Ranta oli kaunis! 

Ja onhan niitä alltoja!

Olosuhteet olivat kuitenkin meille kaikille melko haastavat. Virta oli kova ja aallot suuria sekä niiden väli turhan tiheä. Hyvä yritys kuitenkin.

La Pared surffispotti

La Paredin rantaviivaa

Aurinkoisen ja lämpöisen päivän päätteeksi ajoimme takaisin satamaan. Matkalla tuli outo tunne saaren maisemista; olemmeko kuussa vai maassa?

Kaikkialla on niin kuivaa vaikka samalla niin kaunista ja erilaista.  

Mutta kun pääsimme mutkan taakse,

ei jäänyt epäselväksi että olimme maassa. Kameli raukat!

Eilen jatkoimme matkaamme kohti Lanzarotea. Tässä kohtaa meidän ja Miljan tie erkani hänen jatkaessa lomailuaan enemmän surffailuun keskittyen. Me lähdimme S:n kanssa merelle. Aamu oli harmaa ja kun pääsimme hieman kuumottavasta satama-altaasta reefeineen, saimme todeta että tuuli on täysin vastainen ja aallokko ällö. Yritimme kuitenkin kryssiä ja otimme suunnaksi Afrikan rannikon, siis niin ylös menevän kurssin kuin mahdollista. Alkoi vähän tympiä. Täällä piti olla lämmin ja mitä vielä istun pipo päässä ja laskettelupitkikset purjehdusasun alla passissa sitloodassa tuijottaen eteenpäin aaltoja, jotka näyttivät suorastaan ilkeiltä. Vähän tuli ikävä Karibian lämpöä! Jotainhan oli sitten keksittävä niin otettiin niinkin inspiroiva kisa kun että kumpi heittää tuuleen pistaasipähkinänkuoria enemmän osuen takakaiteessa kiinni olevaan kumiveneen moottoriimme. Että näin hehkeetä täällä Afrikan rannikolla :D

Sitten tapahtui jokin käänne ja juuri kun suunnittelimme vendaa (halssinvaihto vastatuulen kautta), huomasimme että pilvipeite rakoilee. Hetkeä myöhemmin hikoilimme kuumuutta lähes uikkareissa veneen kokan osoittaessa suoraan kohteeseemme eli Lanzaroten Papukaijalahteen. Pitää kai alkaa useammin uhkailemaan Karibian lämmöllä jos sillä on näin suuri merkitys näihin säätilan täydellisiin muutoksiin! 

Perillä kerkisimme vielä nauttimaan paikan maisemista!