sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Deutsche bucht & Terschellinger bank

Pohjanmeren Saksan aluevesiltä on siirrytty Hollannin vesille. 180 mailin legille mahtui monenlaista säätä, lähinnä kuitenkin täydellisiä tuulia ja auringonpaistetta. Lähdimme eilen Cuxhavenista klo 13 täydellisen auringon lämmittäessä. Tuuli oli vähän heikonlainen, joten avustimme koneella. Olimme olleet merellä pari tuntia, kun uhkaavan tummat pilvet alkoivat jahdata meitä. Kun ukkonen välähti ja jymähti ensimmäisen kerran takanamme, heitimme kaikki rätit alas ja varustauduimme sateeseen. Vettä tulikin kun hanasta kaatamalla ja tuuli huiteli 15m/s. Tämä oli kuitenkin nopea setti, ja noin puolen tunnin päästä sininen taivas alkoi taas näkyä. Pahaenteiset aurinkoa syövät pilvet seurasivat meitä kuitenkin mantereen puolella kunnes yö saapui. Pimeä tuntui, kuin joku olisi vetänyt hupun silmiemme eteen.

Olimme käynnistäneet vahtivuorot heti Cuxista lähdettyämme. Jokainen oli ruorin takana 2 tuntia yksinään, jolloin lepoaikaa jäi kolmen hengen miehistöllä 4 tuntia. Jatkoimme näin myös yön yli, sillä tuuli oli heppoinen ja jouduimme koneistamaan. Minun pimeän vuoro oli klo 01-03. Aika kului huomaamatta, kun tähystelin eteen ja taakse, ankkurissa olevien laivojen ja huviveneiden, sekä kulussa olevien laivojen ja huviveneiden valoja, merimerkkejä sekä muita valoja, joita tuntui olevan joka puolella. Ajelimme reittijakojärjestelmän reunaa, kuitenkin suhteellisen kaukana, mutta trafiikkia oli paljon. Ankkurissa olleet laivat muodostivat miinakentän. Mene tuonne, mutta älä tänne, kierrä tuo ja varo samalla toista.... Liikkuuko tuo vai onko edelleen ankkurissa. Mielenkiintoista. Rahtialukset olivat siis ankkuroineet reittijakojärjestelmän rannan puolelle. Mutta sieltä ne kaikki muutkin huviveneet pujottelivat. Yövuorossani meitä vastaan tuli alus, jolla näytti olevan kaikki maailman värivalot samaan aikaa päällä. Alus ei lähettänyt AIS-dataa, joten en voinut kurkkia plotterista sen suuntaa tai vauhtia tms.. Alus näytti lähinnä kelluvalta joulukuuselta, joka on koristeltu ja johon on laitettu värivalot. Vaikka ohitin sen suhteellisen läheltä, en vieläkään pystynyt sanomaan mikä valo oli mikäkin, uskoisin sen kuitenkin olleen kalastusalus joka oli paikallaan. Tämän jälkeen aloin arpomaan merkkiä, joka ei täsmännyt karttaan merkittyjen merkkien kanssa. Edessämme oli tuulimyllyalue, joka piti kiertää. Arpomani merkki oli kaiketi turvavesimerkki, jota ei ollut merkitty karttaan. Pari tuntia vierähti siis huomaamattani, ja sen jälkeen S saapui ja kone vaihtui purjeisiin koska tuuli oli noussut. Minä painelin nukkumaan ja uni maistui! 

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä! Uikkarikeli, täydellinen myötäinen tuuli, genaakkeri oli ylhäällä ja aloin laittaa aamiaista. Suihku kannella ja sitten tutkimaan merivirtoja, jotka olivat yöllä meille myötäiset tuoden mukavan muutaman solmun lisävauhdin. Päivä kului auringosta ja letkeästä musiikista, sekä loistavasta genaakkerikelistä nauttien! 

Suuntasimme illaksi satamaan nimeltä Den Helder. Noin 10 mailia ennen kapeaa ränniä joka johdatti meidät satamaan, S huomasi että moottorimme jäähdytysnesteletku tihkutti jäähdytysnestettä. Painimme ongelman kanssa tovin, S kiristi liittimiä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tästä myöhemmässä jaksossa ehkä lisää. Rantauduimme Den Helderiin klo 22 juuri sopivasti ennen pimeän tuloa. Satama on valtava ja lähinnä täynnä jättiläismäisiä sotalaivoja. 

Tulimme tänne mm. siksi että täällä on pizzeriaketju Dominos. S on puhunut Dominosin pizzoista viime jenkkireissustamme lähtien, eli noin 1,5 vuotta. Dominosin pizzoja on kuulemma valtava ikävä. Lähdimme siis käppäilemään rohkeasti kohti kaupunkia, mutta jo muutaman askeleen jälkeen totesimme että kaikki paikat oli kiinni ja kaupunkiin olisi matkaa kävellen parikymmentä minuuttia suuntaansa. Palasimme siis veneelle kaivelemaan omaa jääkaappia. Dominos ketjua on onneksi myös Den Haagissa johon suuntaamme huomenna, sekä Brestissä, johon olemme todennäköisesti menossa myöhemmin, joten toivoa sen suhteen ei vielä ole heitetty. Illalla tutustuimme huomisen etappiin, joka tulee olemaan n. 60 mailia. Suuntaamme siis Den Haagiin, johon ystävämme Emilia ja Antti saapuvat maanantaina ja liittyvät miehistöömme 9 päiväksi. Kiva saada taas ystäviä ja freshiä porukkaa mukaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti