Melko ahdistava ajatus viettää aikaa veden alla syvyyksissä pienissä tiloissa..
Eikä ne kulkuluukutkaan niin isoja olleet!
Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen pääsimme vihdoin irroittamaan köydet.
Purjeet nostettiin naisvoimalla.
Saimme ihailla maisemia ja kalkkikivikallioita vielä mereltä päin.
Jäimme Kap Arkonan lähelle ankkuriin yöksi. Pumppasimme kumiveneen ja kävimme rannassa katselemassa auringonlaskua.
Kunnes yö saapui mahtavan tulipunaisen kuun saattelemana.
Perjantai valkeni pilvetömänä taivaana ja kirkkaana auringon paisteena!
Yö kului mukavasti ankkurissa. Minä kävin pari kertaa kurkkimassa onko vene pysynyt paikallaan, ja taisimme kumpikin nukkua S:n kanssa ipadin ja iphonen karttasovellus vieressämme.
Aamulla virittelimme riippukeinun keulaan...
Vesi oli kirkasta, laskimme ankkurimme noin 3,5 metrin syvyyteen ja hiekkapohja näkyi kirkkaana kun katseli veneestä. Olisipa vesi yhtä kirkasta myös Suomen saaristossa!
Riippukeinu jätettiin keulaan heilumaan matkan ajaksi, sillä tuulen suunta oli suotuisa genaakkerille.
Keikuttelimme illaksi Dasser ort nimiseen satamaan. Mitä lähemmäs "satamaa" pääsimme, sitä vähemmän paikka vakuutti! Lahti oli matala, ja satamaan oli ruopattu vain kapea väylä. Väylän molemmin puolin vettä oli vähimmillään 0,6 metriä. Meidän syväys on 1.6 m. Olimme kaikki kannella tähystämässä mistä reitti oikein meni, sillä aurinko paistoi meitä vasten joten merkkejä oli vaikea nähdä. Merkit eivät myöskään täsmänneet kartan merkkien kanssa, joten sai arvailla olikohan tuo nyt portti vai molemmat saman värisiä lateraalimerkkejä.. Mitä lähemmäksi sataman suuta saavuimme, sitä hirvittävämmältä satama vaikutti! Ensinnäkin paikka löyhkäsi melkoisen voimakkaasti silkalle lehmän peelle. Niin kutsutulla väylällä oli jämäkän oloisia levälauttoja, joita sai varoa. Käytännössä siis väylällä kulkeminen vastasi labyrintin suorittamista. Satamassa oli kuitenkin näkyvillä toistakymmentä mastoa ja perässämmekin tuli vene, joten minun ankkuriehdotuksistani huolimatta jatkoimme väylää satamaan. Jossain vaiheessa katsoin taakseni ja huomasin että perässämme ollut vene oli poikittain lähellä väylää. Ilmeisesti jumissa. Siis joko kivillä tai kiinni hiekassa. Me rantauduimme ystävällisten saksalaisten viereen laituriin. Oliko tämä paikka todellinen?! Kaunis paikka, mutta satamaan oli erittäin vaikea tulla ja haju oli suorastaan tyrmistyttävä!!! Hetken päästä satamassa ollut meripelastusalus lähti hinaamaan perässämme ollutta venettä. Emme saaneet tietää mitä oli sattunut. Hautauduimme veneeseemme ja toivoimme että joku meistä harrastaisi meditointia ja hyvän tuoksuisia suitsukkeita. Näin ei kuitenkaan ollut joten nukahdimme paskan hajuun :D!
Aamulla lähdimme liukkaasti ja aikaisin, klo 6.10 satamasta kohti Heiligenhafenia. Huh, vielä aamullakin paikka löyhkäsi!
Selvisimme väylästä ja painelimme syvemmille vesille. Jonkin ajan kuluttua purjeet nousi. Klo 9 oli niin lämmin, että merellä tarkeni bikineillä! Kiertelimme taas reittijakojärjestelmää (="laivojen moottoritie":) ja suuntasimme länteen. Olimme perillä Heiligenhafenissa klo 16.30.
Jo satamaan tullessamme bongasimme maailmanpyörän ja Hafenfestarikyltit=) nappiajoitus siis, ja taas säkällä!! Ninnulla on sopivasti syntymäpäivät ensi viikolla, mutta hän istuu juuri tuolloin lentokoneessa, joten tänään juhlittiin Ninnun syntymäpäiviä :)))
Alla vielä kuvia Heiligenhafenista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti