Keskellä valtamerta

Sijainti 3.2.2015 UTC 23.00: 15° 07'425N 43° 50'279W
Suunta: 266°
Nopeus: 7,0 solmua

Maanantain ja tiistain välisenä yönä nukkuminen oli vähän hankalaa koska kajuutassa tuntui siltä, kun olisin lämminta ilmaa puhaltavassa kuivausrummussa tai sitten taikina, jota on ensin kaulittu tunti tolkulla ja sitten laitettu 200 asteiseen uuniin. Vene siis rullasi aallokon seassa ikävästi tehden nukkumisesta lähes mahdotonta. Meriveden lämpötila on niin korkea (yli 27C) että ilmanlämpötila taitaa laskea öisin peräti johonkin 25 asteen hujakoille kun päivällä se on yli 30 ja tuuli on kuin lehmän hönkäys. Tosin vähän raikkaamman tuoksuinen. Veneen sisälläkin on siis melkoisen kuuma eikä se ainakaan helpota nukkumista. Tämä ei suinkaan ole valitusta, tätähän minä odotin! Muut hakevat varjoa mutta minä olen ikuinen lämmönpalvoja.

Tiistaina keli taas keveni ja aallokko pieneni. Muut purjeet alas ja parasaili keulille. Nyt kurssi osoittaa suoraan perille, johon on enää vajaa 1000 mailia. Tonnibileiden kunniaksi delfiiniparvi tuli tervehtimään meitä nauttiessamme päivälliseksi tortilloja. Delfiinien ihailuun heidän leikitellessään veneen ympärillä en ikinä kyllästy. Jukka opetti Samulille sekstantin käyttöä, Anne otti varjoa ja minä makasin kannella palvoen tätä kerrassaan taivaallisen täydellistä lämpöä! Illalla avasimme tanskalaisilta ystäviltämme ennen lähtöämme saamamme paketin, joka oli määrätty avattavaksi puolessa välissä. Ihanaa salmiakki! Thanks Vicky & Jacob!
Kala ei ole viime aikoina tarttunut syöttiimme, sen sijaan merilevät tarttuvat siihen joka tietysti pilaa koko idean. Olemmeko liian keskellä merta, sillä emme ole pariin päivään nähneet juuri muuta merielämää kuin lentokaloja ja tänään tuon kauniin delfiiniparven? Joka tapauksessa taas yksi lämmin, leppoisa, rauhallinen ja ihana päivä lisää. Nyt Atlanti hemmottelee meitä!

Tiistaina siirsimme myös kelloja taaksepäin kolme tuntia, jotta sitten perillä ei tulisi niin suurta aikaeroa, ja lisäksi nyt valoisa ja pimeä aika vuorottelee taas paremmin vahtivuoromme huomioiden. Aurinko laski taivaalliseen horisonttiin ja sitten ilmestyi kuin tyhjästä pilvenreunan takaa upea täysikuu, jota olimme odottaneet. Kuu-ukko möllötti suurensuurena kauniin keltaisena taivaalla luoden valoisan kuunsillan perämme taa ja pitäen muutenkin yön valoisana. Kuu oli jopa hieman omahyväisen näköinen kuin tietäen kuinka täydelliseltä se näytti.