Martiniquen kautta Dominikaaniseen tasavaltaan

Perjantai aamuna irrotimme köydet Marigot Baystä jo ennen seitsemää ja suuntasimme nokan kohti pohjoista, Martiniquen saarta, joka on Ranskan siirtomaa. Edessä oli noin 30 mailin kryssi. Oi mitä purjehdusta taas pitkästä aikaa. 

Napakka tuuli, saarten välistä Atlantilta puskevat mainingit, tulipa yksi squallikin siinä sopivasti kohdalle, aurinkoa, vene vinossa ja kenossa niin että penkistä sai pitää kiinni, todella hyvä vauhti ja muutama päänahka ;)

Olimme perillä Martiniquella Le Marinin satamassa jo puoliltapäivin. Satamaan olisi pitänyt tehdä kaiketi varaus, mutta me odottelimme ankkurissa lounaan verran ja saimme sitten paikan satamasta. Koko poukama oli todella täynnä veneitä (jos ei tuhansia niin satoja). Heti satama-alueella on paljon venekauppoja, purjeneulomo, mekaanikkoja jne. Oli outoa, olimme taas Euroopassa. Puhelimien yhteydet toimi, eurot oli käytössä, hanasta tuli oikeasti kuumaa ei vain lämmintä vettä ja ihmiset hymyilivät ja olivat ystävällisiä (tämä voi olla yllättävän harvinaista täällä!). 

Illalla suuntasimme miehistö illalliselle viimeisen illan kunniaksi rannassa sijaitsevaan Zanzibar niniseen ravintolaan.

Niin ruoka, ruoan esillepano, tarjoilut kuin muutkin puitteet osoittautuivat ravintolan maineen veroiseksi. Tätä paikkaa voi siis suositella mikäli haluaa vastinetta ravintolasta rahoilleen. 

Täytyy kuitenkin kehua Leewayn pentterin antimia. Vaikka ravintola oli hyvä, sanoisin kuitenkin Leewayn olevan paras kelluva ravintola mitä Karibialta löytyy - kertaakaan ei nimittäin petytty niihin herkkuannoksiin mitä milloinkin veneen keittiöstä taiottiin. Niin, siis kelillä kuin kelillä joku, suurimmaksi osaksi veneen hengetär Anne, oli valmis taikomaan toinen toistaan parempia aterioita usein jälkiruokineen kaikkineen miehistölle syötäväksi. 

Kokonaisuudessaan kiitämme Annea ja Jukkaa tästä uskomattomasta ajasta minkä saimme heidän kanssaan olla. Saimme upeita kokemuksia ja ikimuistoisia hetkiä niin maalla kuin merellä. 

Me kerkisimme nauttimaan Martiniquesta vain perjantain, sillä lauantai aamuna suuntasimme lentokentälle. Lensimme Dominikaaniseen tasavaltaan jossa hyppäsimme Porto Santolla tutustumaamme suomalaisen veneen s/y Dysselin poikien kyytiin. Dominikaanisen tasavallan pääkaupunkiin Santo Domingoon saavuttuamme en kuitenkaan ollut varma olinko taas veneessä vai taksissa. Katu nimittäin sananmukaisesti aaltoili vettä juuri loppuneen neljä tuntisen kaatosateen jäljiltä.

Nyt purjehdimme siis taksilla. Kokemus sekin. Santo Domingosta hyppäsimme bussiin joka vei meidät toiselle puolelle saarta Puerto Plataan, jossa pojat, Arimo, Ossi ja Antti sekä s/y Dyssel odottivat meitä laiturissa. Olipa hauska nähdä poikia ja kuulla heidän seikkailuistaan taas pitkästä aikaa. 

Suunnitelmamme on viettää viikko Dysselillä. Muutama päivä Dominikaanisessa tasavallassa, jonka jälkeen purjehtia yön yli vähän reilu sadan mailin pätkä Turks & Caicos saarille. Tutustua näihin lumoaviin saariin ja lentää Miamiin, josta hiljalleen takaisin omalle veneellemme Las Palmasiin maaliskuun alussa.