Avotuulia, myötävirtoja ja aurinkoa!

Samuli kirjoittaa: Legimme Guernsaystä pohjoiseen sai avukseen ensimmäistä kertaa lähes täydellisen tuulen. Tämä oli meille suuri helpotus koska yli vuorokauden legiä suoritettiin ensimmäistä kertaa kolmen hengen miehistöllä. Legi oli mielenkiintoinen myös kovien merivirtojen ja vuorovesien kannalta. Ensinnäkin lähtöämme rajoitti Guernseyn Victoria Marinan vuorovesikynnys "sill", joka mahdollisti sen, että vesi pysyi satamassa mutta esti liikkumisen muuten kuin 2 tuntia korkean veden molemmin puolin. 

Satamasta lähdettyämme nostimme heti purjeet ja nappasimme myötätuulen lisäksi voimakkaat myötävirrat ja gps-nopeus (SOG) nousi yli 12 solmun. Matkanteko alkoi siis vauhdilla. Reittimme kulki Ranskan Cap de la Haguen ja Alderneyn saaren välistä jossa on erittäin voimakkaita virtoja. Ajoituksemme toimi ja pääsimme "rännin" myötävirran kyytiin ja vauhti pysyi noin 10:ssä solmussa.

Suunnittelu ja ajoitukset ovat täällä erittäin oleellinen osa legiä. Toki virroilta tulee aina jossain kohdassa turpaan, mutta vastavirran voi minimoida pysymällä kaukana rannikosta, kuten mekin rännin jälkeen teimme. Tosin kokonaan et Englannin kanaalissa vastavirtaa voi välttää.

Vuorovedet ja virrat tuntuvat alkuun hankalilta, mutta niistä pääsee nopeasti selville. Lisäksi tässä kohtaa pitää mainita että ainuttakaan paperikarttaa tai Nautical almanakkaa ei tällä reissulla ole tarvinut avata. Kaikki on löytynyt Navionicsin sovelluksesta iPadillä, sekä plotterilla. En kuitenkaan väheksy paperiversoiden tärkeyttä varusteena, mutta me olemme saaneet suurimman hyödyn ipadistä ja plotterista. Alla olevasta kuvasta näkyy miten merivirrat sekä nousu- ja laskuvedet käyttäytyy eri aikoina ja eri paikoissa.

Torstai iltana ennen auringonlaskua saimme seuraksemme vapaamatkustajan kun pikkulintu (ei aavistustakaan mallista) istuutui mantookille. Tarjosimme keksiä ja ehdotimme vahtijärjestykseen liittymistä, mutta hän tyytyi vapaamatkustukseen. Välillä hän kävi sisällä ja kun hänet häädettiin ulos istuutui hän ruorimiehen jalalle. Hänet nimettiin Tahvoksi. Lopulta hän löysi paikkansa jonottamasta sisälle oven edestä. Sisäänpääsy ei onnistunut ja aamulla Tahvo ei enää ollut seuranamme.

Valoisa aika ajettiin yhden hengen kahden tunnin vahtivuoroilla, ja pimeä aika siten, että jokainen sai nukkua noin kolme tuntia. Homma toimi totuttuun tapaan ja yön pimeitä tunteja viihdytti täydellinen tähtitaivas, musat, laivat, lämpimät kupit, yms. herkut. 
Heräsin omalla vapaavahdilla purjeiden lepatukseen ja moottorin käynnistykseen. Tuuli oli hiipunut ja matkaa jatkettiin koneella.

Alkavasta aamusta ja päivästä tuli erittäin kaunis. Ensimmäistä kertaa merellä pystyi olemaan koko päivän shortseissa ja t-paidassa.
 
Valitettavasti tuuli ei koskaan alkanut uudestaan ja seurailimme Englannin kanaalin reittijakojärjestelmän reunaa moottorilla auringosta nauttien. Myöhemmin luvassa lisää tarinaa mitä kaikkea meille tapahtui legin aikana, ja mihin lopulta päädyimme.