Perjantaina saimme ihailla Utössä Suomen ulkosaariston maisemia, kun sumu hälveni. Saunavuoroja ei ollut enää vapaana, joten tyydyimme vain suihkuihin.
Kävimme myös tutkimassa armeijan Utön linnakkeen sotilasaluetta. Portti oli auki, joten sujahdimme aidatulle alueelle.
Joihinkin punkkereihin pääsimme jopa sisään.
Lauantaina köydet irtosivat aamulla kuudelta ja keula osoitti Nauvoon. Matkalla miehistöllämme oli erilaisia vuoroja, jotta vene saatiin siistiin kuntoon. Oli vahausvuoro, suolatahrojenpoistovuoro, lippuvuoro ja niin pois päin.
Matkalla ystävämme saapuivat tervehtimään meitä moottoriveneellä. He olivat myös matkalla Nauvoon.
Keli oli täysin tyyni. Kaikki muut ihailivat lähes peilityyntä merenpintaa, mutta Jani kutsui sitä purjehtijan painajaiseksi;)!
Nauvoon saapuessamme, meitä oli laiturilla odottamassa melkoinen lauma sukulaisiamme, ystäviämme ja tuttuja. Oli erittäin mukava rantautua ja nähdä kaikkia heitä!
Sitten kaadeltiin ja kippisteltiin skumpat yhdessä!
Alla olevassa kuvassa vielä koko matkamme aikana toiminut miehistö, lukuun ottamatta veljeäni ja hänen kihlattuaan, jotka eivät päässeet paikalle.
Ilta kului istuskellessa, jutellessa, kuulumisia vaihdellessa, saunoen...
Ja loppujen lopuksi Najadenissa syödessä ja bändiä kuunnellessa. Tero oli kerinnyt jo editoida alkumatkastamme videon, joka oli erittäin mukava tervetuliaislahja. Lähes kaikki joutuivat/pääsivät myös tanssahtelemaan Najadenissa kun (käsittääksemme) paikallinen bändi "Sebastian ja kaikki muut" soittivat jazzia ja covereita iltamme iloksi. Hauskaa siis riitti yön pikkutunneille asti. Olemme erittäin kiitollisia kaikille jotka olivat meitä vastassa Nauvossa! Teidän takianne tämän reissun viimeinen iltamme oli monella tavalla unohtumaton.
Aamulla aurinko paistoi. Osa kävi uimassa ja osa haki vielä viimeisiä tuliaisia. Me irrotimme köydet puolenpäivän jälkeen ja suuntasimme tämän reissun viimeiselle legille kotisatamaamme Puhuriin.
Purjeet nostettiin pelkällä naisenergialla (sattuneesta syystä osa miehistä oli jonkin ihmeen takia vähän vetäytyneitä). Matka taittui erittäin hennolla taka/sivutuulella todella lämpimästä auringosta nauttien.
Nauvossa ystävämme kysyivät, miltä nyt tuntuu olla kotona. Eihän sitä vielä ihan ole tajunnut. Takana on viisi uskomattoman erilaista, hienoa viikkoa ja 1700 mailia. Vaikka reissun aikana oli paljon vastatuulta ja muutamia vastoinkäymisiä, oli matka monella tavalla opettavainen ja ainutlaatuisen hieno ja unohtumaton kokemus! Puhuriin on vielä matkaa noin 15 mailia. Vielähän on aikaa kääntää nokka takaisin ulkomerelle :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti