No stress!

Ensinnäkin pahoittelut lukijoille siitä, että päivitykset tulevat muutaman päivän viiveellä. Vietimme merellä yhteensä noin 40 tuntia, joten nettiä ei ollut saatavilla. Nyt siis useampi postaus kuluneelta ajalta.

Perjantaina, maatessani sitlooran lattialla veneen perä avonaisena, auringon polttaessa ihoani ja uittaessani varpaitani Englannin kanaalin raikkaassa ja suolaisessa vedessä, mietin, miksi pidän tästä kaikesta niin kovasti. Moni ehkä miettii, että mitähän järkeä tuollakin on yöllä jäätyä ja hytistä ja haukotella noin pitkillä legeillä. Totuus on kuitenkin se, että tämä on paras paikka unohtaa kaikki ympärillä oleva kaaos, kiire ja sekamelska! Ei sillä etteikö ympäröivä maailma olisi monin puolin ihana ja ties mitä, mutta välillä on todella tervetullutta olla stressaamatta muusta kuin siitä, missä päin olen ja mitä seuraavaksi syön ja juon.

Perjantai päivä oli siis täysin stressivapaa! Nukuimme vuoronperään riippuen ketä väsytti. Yksi oli kuitenkin aina vastuussa veneen liikkeistä. Pelasimme Yazya, luimme kirjoja, söimme, makoilimme ja nautimme täydellisestä sinisestä taivaasta, polttavasta auringosta ja lähes peilityynestä meren pinnasta. 

Etenimme koko Englannin kanaalin  laivojen reittijakojärjestelmän vieressä. Noin puolenpäivän jälkeen juuri kun nautimme lounasta sitloorassa, saimme Ranskalaiselta helikopterilta kunniakierroksen päällämme. Hetken ihmettelimme kun se lenteli todella lähellä meitä. Heillä oli varmasti hauskaa katsoa kun kolme lärviä tuijottaa ylös ja heiluttelee rucolan lehtien roikkuessa hampaankolosta ja pekonipastojen huutaessa kipossa suuhumme. Ei meistä siis sen suurempaa huolta ollut helikopterille. He todennäköisesti kävivät vain vilkaisemassa että miltä meno täällä näyttää, emme kaiketi näyttäneet kovin vaarallisilta rucoloinemme. Myös meitä vastaantuleva alus sai myöhemmin saman kohtelun, joten ei varmasti mitään henkilökohtaista. Kuitenkin tuntui erikoiselta.

Olimme päättäneet jo pian Guernseystä lähdettyämme, että yritämme päästä Englannin kanaalia niin pitkälle kuin mahdollista. Alunperin meidän piti mennä Guernseystä Dieppeen. Sääennusteet lupailivat kuitenkin huikeita tuulia Englannin kanaaliin jo viikonlopulle, joten halusimme pois kovimpien tuulien alta ja jatkoimme matkaa jo toista vuorokautta Calaisia kohti.