sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Takana 1040 mailia!

Yli 1000 mailista kesässä saisi kuulemma N:llä jo jonkin kunniamerkin. Me emme nyt kuitenkaan tavoittele muuta kun pääsyä Suomeen kunnialla. Jälleen yhdestä 240 mailin legistä siis selvitty! Takana yhteensä noin 1040 mailia. 1000 mailin rikkoutumista skoolailtiin kannella hämärällä.

Aiemmin kirjoittelin, että seuraavalle legille on tilattu aurinkoista myötätuulta. Toiveeni toteutui ainakin osittain.
Alkumatkan vastaisesta tuulesta selvittyämme meitä vauhditti mukava sivumyötäinen, joka oli huomattavasti mukavampaa menoa tottumaamme vastatuuleen verrattuna! Aurinkoa ei kuitenkaan juurikaan näkynyt. Vesi oli kuitenkin erityisen kauniin väristä!  

Jossain kohtaa laivoja oli ympärillämme todella paljon! Jani sanoi, että kyllä tämä taittuu tästä edestä...
(Jos joku jännittää erityisen paljon, niin laiva oli ankkurissa:)

Lauantai päivällä sain säätää yksin purjeita, kun muut nukkuivat ja S kiillotti venettä sisältä. Salonki ei muuten ollut edes ostaessamme tätä purtta yhtä puhdas!
Yllä olevassa kuvassa Eira niminen Swan  ohittaa meitä. Tässä kohtaa harmitti oikeasti ettei meillä ole täksi reissuksi genaakkeria. Toivottavasti sitten ensi kesänä! Ihan sama mitä purjeita olisin viritellyt, Eira meni ohi että heilahti.

Saavuimme Saksaan Cuxhaveniin sunnuntain vastaisena yönä klo 03. Yöt olivat melko rauhallisia. Valoihin, laivoihin ja säkkipimeään on jo tottunut. Pohjanmerellä ei myöskään ole samaa riskiä ajaa pimeällä verkkoihin, kuin Biskajalla oli. Suunnatessamme Cuxhaveniin meillä oli kova myötävirta, joka kääntyi koko ajan kulkumme suuntaiseksi. Meno oli vauhdikasta 7-9 solmun luokkaa. Rantauduimme pimeällä, sumuisella ja sateisella kelillä. Ensimmäistä kertaa reissumme aikana siis satoi.

Muutamia suomalaisia veneitä on siis myös näkynyt. Toisilla on ollut suuntana Espanja, Etelä-Eurooppa tai Karibia, toisilla taas Suomi. Suomeen päin suuntaavat ovat olleet tulossa Karibialta ja olimme heidän kanssaan sattumalta Cuxhavenissa. Heiltä on kuullut hyviä vinkkejä ja matkatarinoita Atlantin ylityksestä ja Karibialla oleskelusta. Letkeää sakkia. Pitäisiköhän lähteä joskus omalla veneellä vai ensin jonkun miehistöksi? Ajatus kiinnostaa tottakai! 

Yön pikku tunneilla katselimme vielä reittisuunnitelmaa ja virtoja. Niistä lisää seuraavassa päivityksessä. 

Edessämme on koneistus Kielin kanavan läpi. Keskiviikkona kastiimme hyppää taas lisää porukkaa, kun ystäväni Reetta ja hänen avomiehensä Jone tulevat viettämään kesälomaansa meidän kanssa (lue töihin yövuoroihin:D tästä on lomanvietto välillä ollut kaukana). Täällä ollessa on ylivoimaisesti eniten kaivannut saunaa, Candy Kingin karkkeja ja pahvimukeja! Mitä ihmettä, miten on mahdollista että missään kaupassa jossa olemme käyneet reissumme aikana ei oikeasti myydä kahvallisia pahvimukeja?! Olen tilannut noita kolmea asiaa Reetalta heidän tullessaan. Saa nähdä miten hän aikoo tuon saunan toteuttaa! :D ehkäpä taikoo jonkin korkeapaineen yllemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti